Nelan katoamisessa samoja piirteitä kuin Gone Girl jännärileffassa

Hui.

"Elokuvan tarina vaikuttaa aluksi simppeliltä. Ben Affleck on Nick Dunne ja Rosamund Pike hänen vaimonsa Amy. Viidennen hääpäivänsä aamuna Nick löytää heidän kotoaan jälkiä väkivallanteosta, mutta ei vaimoa. Amy on kadonnut. Miehestä tulee pääepäilty vaimonsa murhaan, vaikka poliisi ei ruumista löydäkään. Seuraa kunnon mediamyllytys, jossa tiedotusvälineet leimaavat Nickin ilman todisteita syylliseksi. Tässä vaiheessa elokuva on vasta alussa, ja juuri tämän enempää ei loistavasta juonesta voi kertoakaan pilaamatta yllätyksiä. Todettakoon vain, että mahdollinen murha on vain yksi pieni pala hienoa kokonaisuutta.

Gone Girlin rakenne toimii hyvin. Se hyppii ajassa nykyhetkestä menneisyyteen tyylillä, jossa jo tapahtuneet asiat kerrotaan lähinnä Amyn päiväkirjojen kautta. Aiemmin kaikki oli enemmän kuin hyvin, Nick ja Amy olivat kuin luodut toisilleen. Vaimon katoamista edeltävänä aikana asiat ovat muuttuneet ja maailman onnellisin pariskunta on sitä enää vain päällepäin.

Piilossa kodin seinien ja päähenkilöiden päiden sisällä ovat epävarmuus, viha ja pettymys. Niin toista ihmistä kuin itseään kohtaan.

Ben Affleckin Nick on miehen parhaita roolitöitä tähän mennessä. Luonnostaan vähän ylimielisen oloisen miehen on varmasti ollut helppo samaistua roolihahmoonsa. Median valheiden ja vainon kohteeksi joutuminen on Affleckille tuttua.

Gone Girlin hahmot ovat sekoitus ulospäin näkyvää kiiltokuvaa ja synkkää todellisuutta. Koko asetelmassa ja filmin fiiliksessä on jotain hyvin hitchcockmaista. Se on melkoinen kehu, mutta ansaitusti. Gone Girlille täytyy antaa aikaa, mutta vuorokausi katsomisen jälkeen se tuntuu Fincherin parhaalta teokselta.

Ainakin se on tähän mennessä tämän vuoden paras valtavirran amerikkalainen elokuva."

http://dome.fi/elokuvat/arvostelut/gone-girl-on-fight-club-ohjaaja-david-fincherin-paras-elokuva-vuosikausiin