Lue keskustelun säännöt.
Onnellinen vaikka epäsosiaalinen
11.09.2015 |
Tunnen itseni onnellisemmaksi kun pidän mahdollisimman vähän yhteyttä kehenkään. :D Tavallaan olen sosiaalinen eli tutustun helposti ihmisiin, mutta en jaksa mitään ihmissuhdekriiseilyä ja pahoitan herkästi mieleni milloin mistäkin, kavereiden sanomisista yms.
Viihdyn hyvin kotona oman perheen kanssa ja olen oppinut nauttimaan jopa yksinolosta (jota olen aina ennen inhonnut).
Ennen pidin tälläisiä ihmisiä ihan luusereina.
Onko meitä muita?
Kommentit (4)
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 18:39"]Et sä kyllä epäsosiaaliselta kuulosta.
Itse en pidä perhettäni lukuunottamatta yhteyttä juuri kehenkään, en mielelläni kävisi edes miehen vanhempien luona mutta toki mukisematta menen aina kun pyydetään. En tutustu ihmisiin ellei ole pakko. Omiin vanhempiini ja sisaruksiinikin olen huono pitämään yhteyksiä, toki näemme silloin tällöin ja pidän heitä hyvin tärkeinä mutta en silti useasti jaksa tavata. Muihin ihmisiin en pidä juuri minkäänlaista yhteyttä elleivät he ensin soita/lähetä viestiä. Osaan kyllä small talkin ja esim. kaupoissa käyttäydyn kohteliaasti mutta en puhu yhtäkään sanaa enempää kuin on pakko.
Olen silti hyvin onnellinen juuri näin, miehen ja lasteni kanssa viihdyn erinomaisesti. Ei sosiaalisuus ja onnellisuus tosiaankaan kulje käsi kädessä. Itse olen aivan lapsesta saakka ollut tällainen erakkoluonteinen enkä koe ikinä kärsineeni tästä.
[/quote]
Käytätkö sosiaalista mediaa? Oletko esim. facebookissa? Kysyy ap. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 18:39"]
Et sä kyllä epäsosiaaliselta kuulosta. Itse en pidä perhettäni lukuunottamatta yhteyttä juuri kehenkään, en mielelläni kävisi edes miehen vanhempien luona mutta toki mukisematta menen aina kun pyydetään. En tutustu ihmisiin ellei ole pakko. Omiin vanhempiini ja sisaruksiinikin olen huono pitämään yhteyksiä, toki näemme silloin tällöin ja pidän heitä hyvin tärkeinä mutta en silti useasti jaksa tavata. Muihin ihmisiin en pidä juuri minkäänlaista yhteyttä elleivät he ensin soita/lähetä viestiä. Osaan kyllä small talkin ja esim. kaupoissa käyttäydyn kohteliaasti mutta en puhu yhtäkään sanaa enempää kuin on pakko. Olen silti hyvin onnellinen juuri näin, miehen ja lasteni kanssa viihdyn erinomaisesti. Ei sosiaalisuus ja onnellisuus tosiaankaan kulje käsi kädessä. Itse olen aivan lapsesta saakka ollut tällainen erakkoluonteinen enkä koe ikinä kärsineeni tästä.
[/quote]
Mä olen ihan samanlainen. Koen sosiaaliset suhteet lähinnä rasitteena. Välillä on ollut vähän sosiaalisempia kausia, mutta lopulta päädyn aina hengaamaan yksin kotona tai vain kumppanin kanssa, mitä nyt joskus näen perheenjäseniä. Joskus mietin, että olisi ihan kiva tavata jotain vieraantunutta kaveria, mutta en vaan saa aikaiseksi tehdä asialle mitään, enkä toisaalta osaa oikein ikävöidäkään ketään. Tarvitsen aina "toipumisaikaa" oltuani muiden kuin mieheni seurassa.
Mäkin olen ruvennut vähentämään turhaa sosiaalisuutta vanhemmiten. Jonkun tutkimuksen mukaan ihmisellä voi olla enintään 5 läheistä ihmistä elämässä, ja jos on introvertti niin niitä pinnallisempia suhteita ei kaipaa.
Tällä hetkellä toivoisin kyllä enemmän ihmisiä elämääni, kun mun perheessä on vaan minä ja lapsi. Olisi tilaa vielä vaikkapa kumppanille ja ja kahdelle hyvälle ystävälle :)
Et sä kyllä epäsosiaaliselta kuulosta.
Itse en pidä perhettäni lukuunottamatta yhteyttä juuri kehenkään, en mielelläni kävisi edes miehen vanhempien luona mutta toki mukisematta menen aina kun pyydetään. En tutustu ihmisiin ellei ole pakko. Omiin vanhempiini ja sisaruksiinikin olen huono pitämään yhteyksiä, toki näemme silloin tällöin ja pidän heitä hyvin tärkeinä mutta en silti useasti jaksa tavata. Muihin ihmisiin en pidä juuri minkäänlaista yhteyttä elleivät he ensin soita/lähetä viestiä. Osaan kyllä small talkin ja esim. kaupoissa käyttäydyn kohteliaasti mutta en puhu yhtäkään sanaa enempää kuin on pakko.
Olen silti hyvin onnellinen juuri näin, miehen ja lasteni kanssa viihdyn erinomaisesti. Ei sosiaalisuus ja onnellisuus tosiaankaan kulje käsi kädessä. Itse olen aivan lapsesta saakka ollut tällainen erakkoluonteinen enkä koe ikinä kärsineeni tästä.