Lievä autisminkirjon häiriö

Ei ole omaa kokemusta, mutta olen käynnistänyt tutkimukset oman poikani kohdalta, että löytyisikö nimenomaan jotain tuollaista. Olisi kiinnostavaa kuulla muiden kokemuksia. Kuinka hyvin havaitaan, jos kyseessä on lievä häiriö?

Miten teillä ilmenee tai miksi lähdit asiaa selvittelemään?

Meidän pojan luokalla on kaksi poikaa, mutta ongelmakäytökseen ei diagnoosia.
lähinkä ovat "omissa maailmoissaan".
Sen tiedän, että toista ei ole tutkittu ja toisen äiti suuttui kun hänelle ehdotettiin tutkimusta.

Lievä autisminkirjon häiriö on enemmän persoonallisuustyyppi kuin sairaus. Tunnen monia autisteja, mukaanlukien pari sisarusta. Joissain asioissa voi tarvita enemmän tukea, kuten sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Minusta on hyvä, jos lähipiiri näkee "ihan tavallisen lapsen" ja kohtelee sen mukaan.

Yksi juttu: autismikirjon häiriö ei ole sairaus. T: aikuinen Asperger-ihminen

[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 15:59"]Meidän pojan luokalla on kaksi poikaa, mutta ongelmakäytökseen ei diagnoosia.
lähinkä ovat "omissa maailmoissaan".
Sen tiedän, että toista ei ole tutkittu ja toisen äiti suuttui kun hänelle ehdotettiin tutkimusta.
[/quote]toinen äiti pitää lastaan nerona, mutta käsittääkseni poika on autistinen. Puhevika, ajantaju katoaa, puhe hidasta ja katkonaista, nauraa väärissä paikoissa, huitoo käsillään, unohtaneet tavarat yms.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 15:58"]

Miten teillä ilmenee tai miksi lähdit asiaa selvittelemään?

[/quote]

No ensimmäinen asia, mistä aloin miettiä oli kun pojalla on sellainen neurologinen oire, joka vaikuttaa pakkoliikkeeltä, mutta ei ole kuitenkaan sellainen varsinaisesti. Sitä ilmenee jos hän pitkästyy. Lisäksi on kömpelyyttä karkeamotoriikassa, ei aina "kuule"(ymmärrä) mitä sanottiin, vaikka kuulee ja ymmärtää ihan normaalisti. On siis kai muissa maailmoissa. Puhe on edelleen aika epäselvää, vaikka on 8 ja siinä oli viivästymää. Ulosteenpidätyksessä oli häikkää vielä 6-vuotiaana ja oppi myöhään (5v.) täysin yökuivaksi. Saatttaa saada tyhjästä vihaisuuskohtauksia ja muutenkin on vain sellainen yleinen tunne, että lapsi on oikea kivireki. Vaikka onkin toisaalta ihana persoona. Nämä nyt mielessä päällimmäisenä.

2

Autisminkirjon häiriöt kuten myös Asperger ovat neurobiologisia kehityshäiriöitä eli niille on olemassa ICD -koodit. Kyse on kehityshäiriöstä eikä persoonallisuuden piirteestä ja sitä kautta ainakin itse puhuisin sairaudesta vaikka ei mikään flunssa olekaan. Sama juttu koskee esim. ADHD:tä jne.

Meidän lapsi sai autismidiagnoosin vasta 14-vuotiaana. Itse olin kyllä ollut äitinä siitä varma jo vuosia, siis ihan pienestä asti. 6v oli saanut kyllä adhd diagnoosin. On ollut aina sosiaalisesti "outo", ei ymmärrä kaikkia abstrakteja juttuja, ottaa kiusaamisena ihan kiltit vitsailutkin, ei kestä mitään ryhmäjuttuja... Ei nyt vieläkään ysiluokalla osaa yhtään miettiä mitä haluaisi ensi vuonna opiskella. On aina ollut pienryhmässä.

Lapseni on syntymästään asti ollut erilainen. Imeminen oli vaikeaa. Katsekontakti oli heikko. Kielenkehitys oli myöhässä, muut lapset eivät kiinnostaneet kuin oikeastaan vasta lähempänä kouluikää. Leikit oli outoja, istuskeli yksin ja tutki esineitä. Ihan pienenä oli todella "helppo" ja rauhallinen, mutta muutaman vuoden iässä alkoi motorinen levottomuus jota on vieläkin.

En muista koska aloin epäillä jotain, aika pienenä varmaan. Muistan, että perhekerhossa muut vauvat oli vaan ihan erilaisia - hakivat jatkuvasti kontaktia vanhempaansa ja muihin lapsiin. Lähipiirini vaan ihasteli, että onpa meillä rauhallinen lapsi ja tuleva nero yms. Vasta kun lapsi alkoi olla todella levoton ja puheen tuotto ja ymmärrys selkeästi jäljessä, niin muutkin alkoivat ihmetellä. Olin ihan shokissa kun omat epäilyni siitä, että jotain on vialla, varmistuivat. Todettiin laaja-alainen kehityshäiriö (en muista sanamuotoa ihan tarkkaan).

Nyt lapsi on viidesluokkalainen ja koulu sujuu todella hyvin, erityisesti matematiikka on vahvuus. Sosiaalisesti on mielestäni ehkä 7v tasolla, tykkää leikkiä 6-7 vuotiaiden ja nuorempienkin kanssa. Kielellisessä kehityksessä on ottanut ikätoverit kiinni (kävi monta vuotta puheterapiassa). Dg nyt lievä autismikirjon häiriö ja adhd-piirteet. Olen erittäin toiveikas tulevaisuuden suhteen, koska kehitys on ollut ihan huimaa verrattuna lähtötasoon!

Itselläni kesti monta vuotta hyväksyä asia. Nyt ei ole ongelmaa. Nämä piirteet ovat erottamaton osa lapseni persoonaa. Voin täysin rehellisesti sanoa, etten haluaisi lapseni olevan toisenlainen. Vaikka takana on todella raskaita aikoja, ja voisihan se elämä nykyäänkin helpompaa olla jos lapsi olisi ns. tavallinen. Mutta kuten sanoin, nämä piirteet ovat erottamaton osa lapseni persoona, eikä hän olisi hän ilman niitä.

Diagnoosi on yksi asia ja avun saaminen toinen. Miten koulu voi ottaa monet eri diagnoosit huomioon,mkun luokassa on yli 20 oppilasta? Avustajia ei riitä kaikille tunneille ja ryhmille, joissa niitä tarvittaisiin.

Meillä oli ela dg pojan ollessa kolmevuotias piirteitä aspergerin syndroomasta. Täsmentyi jo seuraavana vuonna aspergerin syndroomaksi.

On aina ollut hyvin omaehtoinen ja itsekseen viihtyvä lapsi. Motorisesti kömpelö (siitä on toinen diagnoosi). 

Aloin epäillä, ettei kaikki ole ok, kun hän ei 2,5-vuotiaana tarhaan mentyään puhunut kenellekään, ja oli omissa maailmoissaan. Kotona otti kyllä meihin kontaktia. Tarhassa autismikirjon häiriöt usein ekana havaitaankin, koska perhe usein tavallaan kasvaa ja tottuu lapsen omalaatuisuuksiin. Lisäksi harvalla on kovin laajaa kokemusta samanikäisistä lapsista niin, että tietäisi, että käytös ei kuulu ns. normaalin rajoihin.

Jälkikäteen ymmärrän, että lapsen leikki ei kehittynyt myöskään normaalisti. Ei leikkiny mielkuvitusleikkejä, vaan peuhuleikkejä tai rivitti autoja riviin ja tutki niitä likellä silmiä. 

Jos ap epäilet lapsellasi jotain tuollaista, ota asia esille neuvolassa. Jos lapsesi on päiväkodissa, pyydä sieltä mukaan kuvaus lapsen sosiaalisista taidoista - se on tärkeä, koska neuvolassa lyhyen vastaanottoajan puitteissa ei voi nähdä, miten lapsesi kykenee olemaan sosiaalisessa kontaktissa.

Neuvolassa lähettävät teidät neuvolan psykiatrin ja puheterapeutin ja omalääkärin pakeille, kierroksen lopputuloksena kenties lähete keskussairaalaan. Täälöä stadissa esim. Lähete menee HUS:n lastenlinnaan autismiyksikköön, jossa neurologi ekana arvioi, onko syytä aloittaa osastotutkimukset. Varsinaisiin tutkimuksiin on kuukausien jono. Niissä lapsi tulee aamuisin osastolle kotoa, tekee päivän erilaisia tehtäviä omahoitajan kanssa (yleensä lapset tykkäävät tästä). Tutkimukset kestää pari viikkoa, ja tosiaan iltaisin haetaan lapsi normisti kotiin. Parin viikon aikana lapsen tutkivat mhös neurologi, psykiatri, toiminta- ja puheterapeutti sekä yleislääkäri. Yleensä lapselle tehdään myös geenitutkimuksia ja unitutkimus, joilla poissuljetaan muunlaisia häiriöitä.

En oikein aloituksestasi saanut selvää, missä roolissa kysyt ja miksi, joten ehkä selitin asioita, jotka jo tiedätkin. Sori jos oli tarpeettoman tarkkaa.

ps. Autismikirjo ei ole ollenkaan niin paha rasti, kuom moni ensin luulee. Sen kanssa oppii kyllä elämään, ja lapselle voi hakea tarhaan ja kouluun tukitoimia. Terapiaakin voi hommata, tosin mitään yhtä ja ilmiselvää terapiaa ei ole, jollekin on hyötyä toimintaterapiasta, toiselle (isommille lapsille yleensä) neuropsykiatrisesta kuntoutuksesta. 13 on ikävä kyllä aivan oikeassa siinä, että tukitoimista joutuu tappelemaan, eikä niitä välttämättä sittenkään saa: Kela pihtaa tukiensa ja terapioiden kanssa, kunnat avustajien ja erityisopetuspäätösten kanssa.

Tsemppiä silti!

14 pahoittelee typoja, kirjoitan kännykällä ilman lukulaseja... Siis EKA dg oli jne...

14

[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 15:51"]Onko kenenkään lapsella tullut lievä autisminkirjon häiriö dg ja onko dg ollut yllätys esim. lähipiirille. Miten ja mistä merkeistä itse huomasitte, että kaikki ei ole ns. "kunnossa". Vähättelikö lähipiiri asioita?

Kokemuksia kuulisin myös muista sairauksista. Miten ympäristö on suhtautunut lapsen sairauteen ja onko monenkin kohdalla sairautta vähätelty, vaikka sillä olisi isokin merkitys ns. arkielämään.
[/quote]

Autismikirjon häiriö ei ole sairaus.

Asperger piirteet alkoivat näkyä 3- vuotiaana. Erikoinen puhetapa, asioiden ymmärtäminen sananmukaisesti, vaikeus olla toisten lasten kanssa. Diagnoosin sai 7- vuotiaana.

Miten katsekontakti tai kontaktinotto teidän lapsilla, joilla on lievä autisminkirjon häiriö tai vaikkapa epätyypillinen autismi. Eli ottaako enemmän kontaktia, mutta ilmenee sitten muilla tavoin? Meillä tutkimukset lähdössä käyntiin, koska lapsella useita autisminkirjoon liittyviä piirteitä (isojakin haittoja arkielämän kannalta), mutta toisaalta ottaa kontaktia ja katsekontaktin saa hyvin etäältä.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 17:21"]

Diagnoosi on yksi asia ja avun saaminen toinen. Miten koulu voi ottaa monet eri diagnoosit huomioon,mkun luokassa on yli 20 oppilasta? Avustajia ei riitä kaikille tunneille ja ryhmille, joissa niitä tarvittaisiin.

[/quote] suurin osa on tavallisia normaaleja lapsia