Lue keskustelun säännöt.
Mä en enää jaksa mun miestä
10.09.2015 |
Siis oikeesti, tosta miehestä on parissa vuodessa tullut ihan mahdoton. Mitään hommia ei tekisi kotona, ei edes roskapussia veisi. Ja kun vie, niin siitä pitäisi kiitellä kaksi viikkoa.
Mitään ei saa hoidettua vaikka lupaa, ja sitten vetää herneet nenään kun asiasta huomauttaa. Vaikka sanoisin ihan ystävällisesti. Tänään pyysin sitä viemään jo risan fillarinsa ja muuta isompaa kamaa kaatopaikalle, sanoi jo pari viikkoa sitten vievänsä. Siitä mies alkoi meuhkaamaan, että häntä koko ajan määräillään, hän ei mitään osaa tehdä oikein ja hän ei sitten enää teekään mitään.
Ystävällisesti kun sanon, että älä laita lasten leiville niin paljoa margariinia, niin vastaus on että ainako täällä pitää tehdä sun määräysten mukaan. Toinen lapsista on ylipainoinen ja mies oli itsekin mukana ravitsemisterapeutilla kun ruoka-asioista puhuttiin.
Olen perustellut miehelle asioita, että esim lattia jää tahmeaksi jos kaatuneen maidon pyyhkäisee vain talouspaperilla, ruokailun jälkeen maidot ja muut laitetaan takaisin jääkaappiin etteivät mene pilalle, vessanpönttö siivotaan jos sen sotkee jne. Useita kertoja oon sanonut samoista asioista, sekä ystävällisesti että vähemmän ystävällisesti (välillä vaan menee hermot).
Mun mielestä noi on sellaisia ihan yleisiä hommia, jotka aikuisen pitäisi hoitaa ihan käskemättä. Mutta ei vaan meillä.
Mä en kohta enää jaksa tämmöistä elämää, jossa mulla on hoidettavana kaksi lasta sen lisäksi vielä yhden aikuisen sotkut ja jälkien korjaamista. Mies vaan selittää, että koita kulta nyt ymmärtää kun hän yrittää parhaansa. Mutta kai parissa vuodessa nyt pitäisi jotain edistystä tapahtua?
Ja lisäyksenä vielä, ei toi mies ole aina tollanen ollut. Ekan lapsen aikana osasi vielä imuroida, laittaa ruokaa ja käydä omatoimisesti ostamassa kaupasta esim vaippoja. Jossain vaiheessa tokan lapsen jälkeen siitä vain alkoi tulla tuollainen. Ja seksiä ja hemmotteluakin mies on saanut, mutta sekin sitten lopahti kun alkoi mennä vähän yksipuoliseksi ja kyllästyin olemaan vain joku masturbaatioväline.
Kommentit (27)
Meillä sama juttu, lopetin suhteen. Kahden lapsen kanssa on helpompaa kuin kolmen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 21:41"]
Minkä ikäinen miehesi on? Meilläkin hieman tuppasi olemaan samaa ongelmaa, onneksi siitä päästiin eroon. Se vain tuntuu olevan kaikilla miehillä sama ongelma, toisilla hieman suurempana kuin toisilla.
[/quote]
Mies on 44 v.
-ap
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 21:43"]
Meillä sama juttu, lopetin suhteen. Kahden lapsen kanssa on helpompaa kuin kolmen.
[/quote]
Olen myös miettinyt tätä vaihtoehtoa. Mutta jotenkin nyt huono hetki erota, kun vanhin aloitti just koulun. Lapset varmaan saavat hyvän mallin parisuhteesta, mutta toisaalta mietin sitäkin, että miten ero sitten vaikuttaisi lapsiin?
-ap
Itselläni oli tällainen mies. Ei vielä noin paha tilanne, mutta siihen olisi varmasti menty ajan kanssa. Lapsia ei onneksi vielä ollut. Laitoin kiertoon jonkun toisen riesaksi :)
Vähän olen miettinyt, että onko miehellä jotain fyysistä ongelmaa, kun heillä on suvussa aspergeria ja ADHD:tä. Voiko semmoinen tulla vasta aikuisiällä? Jotenkin kun mies on nykyisin sosiaalisesti tosi kömpelö. Esim kaupassa saattaa jyrätä toisia ostoskärryillä eikä huomaa muka mitään, etuilee jonoissa kun ei muka näe missä on jonon pää...oikeasti välillä hävettää. Ja jos keskustelee jonkun kanssa, niin ei paljon kuuntele mitä toinen sanoo, puhuu päälle ja puhuu lähinnä itsestään. Ja semmonekin piirre on tullut, että kuvittelee itsestään liikoja. Mies puhui tuossa keväällä, että hän ottaa kakkostyön varastomiehenä, suunnitelmat oli palkkatoivomusta myöten valmiina. Ei tullut edes kutsua haastatteluun, koska ei ole varastohommia tehnyt eikä ole alan koulutusta. Ja hänen mielestä ei haittaa, vaikka hän maksaa laskut pari päivää myöhässä, esim lainanlyhennykset. Pitäisköhän tosta jo huolestua, lähinnä vaan ärsyttää...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 22:25"]
Itselläni oli tällainen mies. Ei vielä noin paha tilanne, mutta siihen olisi varmasti menty ajan kanssa. Lapsia ei onneksi vielä ollut. Laitoin kiertoon jonkun toisen riesaksi :)
[/quote]
Olisin mäkin laittanut kiertoon, mutta kun ei ollut tuollainen kuin vasta toisen lapsen synnyttyä. Hyvä, kun edes joku on samaa mieltä, että tilanne on paha. Pari ystävää on ollut sitä mieltä, että kyllä se tosta, pikku kriisi vaan. Ja mä vaan mietin, että kauanko pitää vielä sinnitellä, mutta alan pikkuhiljaa uskoa että tilanne voi muuttua vain pahempaan suuntaan.
-ap
Itse olen tämmöinen mies, pari kertaa laitettu kiertoon, sitten älysin että naisia on ulkomailla enemmänkin kuin Suomessa, minulta ei nainen oikeasti vaadi mitää, jos tiskaan tai vien roskat ulos niin kiittelee, ei ole oma isä tai suvun miehet koskaan tuollaista tehneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuuko, että elämä on sinut jotenkin pettänyt?
Minulla on tuollainen mies, hän on sairastaa masennusta. Ei käy kuulema edes mielessä tehdä just tuon tyyppisiä asioita mitä teillä jätetään tekemättä. Mieheni myös raivostuu jos hänen tekemättömyyttään arvostellaan(=pyydetään tekemään osansa). On perustellut sen masennuksella, vaikka on ollut aina saamaton. Masennus kyllä tekee pienistäkin asioista liian suuria, hankalaa saada itseään liikkeelle. On tosi rasittavaa kun perheen toinen aikuinen ei esim.siivoa jälkiään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se odottaa että jätät hänet, ni pääsee eroon lapsista.
Itse seurustelin kolme vuotta erään miehen kanssa ja viimeinen vuosi vastasi aikalailla kertomaasi.
Tyhjiä lupauksia, aikaansaamattomuutta, en halunnut enää seksiä ja mies inhotti minua mitääntekemättömyydellään. Meillä ei ollut lapsia.
Jätin miehen, se tuli hänelle täysin yllätyksenä. Erosta on nyt kohta puoli vuotta ja mies pitää yhteyttä koko ajan, soittelee että pyörin mielessä koko ajan, hän rakastaa minua, hän lupaa muuttua (odotin koko kolme vuotta, että mies saisi edes töitä). Ahdistaa tuo roikkuminen, mutta onneksi muutin ulkomaille, täällä minulla on hyvä elämä! :)
Joten, jos sinua ahdistaa ja olet täysin vastuussa tästä AIKUISESTA ihmisestä niin lähde jo. Huomaat kyllä, että elämäsi helpottuu. Jos ei helpotu niin voittehan miettiä uutta alkua, mutta uskon vakaasti ensimmäiseen vaihtoehtoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimenen lause kertoo miusta sen, että teidän parisuhde on kuollut. Olette nyt vaan tottumuksesta ja vastuusta lapsiin keskenänne. Voi olla, et miehes on turhautunu siun määräilyyn, mut ei sit saa itekään mitään aikaseksi. Rakastatko vielä miestäsi?
M39
Meillä on itsestäänselvää, että molemmat tekevät osansa kotitöistä. Niistä ei ole koskaan sovittu, kumpi tekee mitäkin, ne vain ovat muotoutunut niin. Mä oon parempi kokki, joten teen ruuat ja mies siivoaa jäljet. Mies pesee pyykit, sillä jaksaa tarkemmin lajitella erilaiset pyykit eri koneellisiin ja eri ohjelmille. Minä taas viikkaan pyykit kaappiin, sillä siitä olen tarkempi kuin mies. Mies vie matot ulos koska vihaa pölyjen pyyhkimistä ja minä taas sitä mattojen tamppausta. Mutta tiedättekö mitä? Yhtä lailla kuin on itsestäänselvää, että molemmat tekevät osansa, on myös itsestäänselvää, että toista kiitetään AINA kun toinen tekee jotain. Ei ole kyse siitä, että kumpikaan tekisi kotitöitä kiitoksen toivossa vaan siitä, että haluamme vilpittömästi kiittää kun toinen tekee osansa yhteisen kodin eteen. Ollaan saatu kavereilta joskus tuosta naljailua kun kiittelemme puolin ja toisin, mutta olemme ihan yhdessä sen sopineet, että sanat kiitos, anteeksi ja rakastan ovat ne, joita emme halua unohtaa kiireisessä arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 22:28"]
Vähän olen miettinyt, että onko miehellä jotain fyysistä ongelmaa, kun heillä on suvussa aspergeria ja ADHD:tä. Voiko semmoinen tulla vasta aikuisiällä? Jotenkin kun mies on nykyisin sosiaalisesti tosi kömpelö. Esim kaupassa saattaa jyrätä toisia ostoskärryillä eikä huomaa muka mitään, etuilee jonoissa kun ei muka näe missä on jonon pää...oikeasti välillä hävettää. Ja jos keskustelee jonkun kanssa, niin ei paljon kuuntele mitä toinen sanoo, puhuu päälle ja puhuu lähinnä itsestään. Ja semmonekin piirre on tullut, että kuvittelee itsestään liikoja. Mies puhui tuossa keväällä, että hän ottaa kakkostyön varastomiehenä, suunnitelmat oli palkkatoivomusta myöten valmiina. Ei tullut edes kutsua haastatteluun, koska ei ole varastohommia tehnyt eikä ole alan koulutusta. Ja hänen mielestä ei haittaa, vaikka hän maksaa laskut pari päivää myöhässä, esim lainanlyhennykset. Pitäisköhän tosta jo huolestua, lähinnä vaan ärsyttää...
-ap
[/quote]
Onko teillä vielä niin, ettei mies saa soitettua mitään asiaa, vaikka auton renkaanvaihtoon tilata aikaa? Jos pyydät jotain kertomalla sen, miksi niin haluat tehtävän, niin mies sanoo joo, mutta kaksi viikkoa myöhemmin ei edes muista että asiasta olisi ollut jotain puhetta.
Exäni oli aivan samanlainen. Mielenterveysongelmia.
Meillä tuo enteili sitä että tajusin että mies on alkoholisti. Tissuttelu kaiket illat ja ryyppäily viikonloppuna vie unen laadun tosi huonoksi, alkaa olla jatkuvasti väsynyt, masentunut ja ärtyisä.
Ja siis alkoholismi kehittyy vuosi vuodelta hiipimällä. Hyväntuulisesta seuramiehestä tulee ärtynyt ja syyttelevä ongelmainen mies. /17
En tosiaan tiedä mikä on naisten mielestä hyvä mies. Siivosin ja siivoan vieläkin. Lapset tykkää minusta enemmän kuin äidistään. Vaikka olen nykyään etävanhempi. Kilti on tossukka ja tylyllä asenteella saa helpommin ainakin satunnaista seuraa.
Nykyisen kanssa alettiin ihan panosuhteena. En ajatellut mennä vakavaksi mutta niin vain kävi. Ainakin SE puoli toimii kun alusta asti opetin mitä ja miten. Annoin kyllä enemmän kuin sain että sekin varmasti vaikutti siihen että seksin suhteen ei tarvi valittaa. Sitä saa kumpikin helposti eikä siihen vaikuta roskapussin viemiset.
Se on muuten tosi että kun seksi toimii se on pieni osa suhdetta. Sitten jos se ei toimi siitä tulee iso osa. Naisilla on yksi suorastaan sairas piirre. Pyrkivät muuttamaan miehen ja jos siinä onnistuu niin erotaan kun ei ole enään samanlainen kuin tavatessa. Ei tuommoisen "logiikan" kanssa ole mitään mahdollisuuksia.
Miehiä on ihan helvetin helppo miellyttää. Riittävästi seksiä ja toisinaan saa olutta niin niillä pärjää jo pitkälle. Sitten älä kysy mielipidettä uusista verhoista tai muustakaan krääsä sisustuksesta. Ei kiinnosta ja aikuisena ihmisenä osaat valita itse. Pahin on kysymys jostakin vaatteesta sopiiko vai ei. Siihen ei voi vastata oikein niin pliis, älä kysy.
Meitä miehiä ei oikeasti kiinnosta vaatteet. Jos vain mahdollista niin naiset saisi olla aina alasti. Sitten kun jotain haluat niin sano se suoraan. Kiemurtelu on ärsyttävää ja ajatuksia ei osata lukea. Käskyttäminen on paha virhe. Aikuinen ihminen suuttuu siitä ennemmin tai myöhemmin. En ole uskovainen mutta raamatussa on hyvä ohje siitä miten toisia pitää kohdella. Samoin kuin toivoisit miten itseä kohdellaan.
Miksi sitten alkuaikoina kotinsa ja myöhemmin yhteisen kodin siistinä pitänyt mies jossain vaiheessa vain jättää kaiken siivousvastuun naiselle? Ennen oli itsestään selvää, että kumpikin tekee osansa. Mies sitten yksipuolisesti päättää olla osallistumatta. Ei enää olevinaan osaa siivota jälkiään, eikä ymmärrä vaikka siitä nätisti sanoo. Ja kun on tarpeeksi monta kertaa sanonut nätisti niin naisesta tulee nalkuttaja, jota miehen ei tarvitse enää noteeratakaan.. Näinkö se menee?
Onko täällä miehiä kommentoimaan, että onko tuollainen muutos tahallista vai tapahtuuko se vaan huomaamatta kun suhde arkipäiväistyy ja naisesta tulee itsestäänselvä. Eikö miehet vaan enää jaksakaan esittää huomaavaista vai eikö nainen ole enää sen arvoinen?
Minkä ikäinen miehesi on? Meilläkin hieman tuppasi olemaan samaa ongelmaa, onneksi siitä päästiin eroon. Se vain tuntuu olevan kaikilla miehillä sama ongelma, toisilla hieman suurempana kuin toisilla.