Nykyään kun tutkitaan paljon ihmisten omia kokemuksia

Tehdään yhteiskuntatieteellistä tutkimusta miten ihmiset kokevat esimerkiksi sinkkuuden, parisuhteen, työttömyyden, vanhemmuuden, lähipalvelut yms. Eli ihmisten kokemukset korostuvat ja käytetään paljon haastatteluja tiedon keräämisessä. Miksi kuitenkin maahanmuuttokeskustelussa ihmisten kokemukset ja tuntemukset sivuutetaan? Eikö ole tärkeää, millainen turvallisuudentunne ihmisillä on esim. vastaanottokeskuskunnissa? Tätä oikeasti ihmettelen.