Koirien omistajat!

Narttu. Mun ei edes pitänyt ottaa koiraa, mutta lähdin seuraneidiksi mukaan sukulaiselle kun lähti pentua hakemaan. Pentuja oli kaksi enkä sitten voinut jättää pientä tyttöpentua sinne. Nyt takana seitsemän yhteistä vuotta :)

Leikattu narttu, espanjalainen löytö. Halusin nimenomaan rescuen, tuo oli sopivankokoinen, ikäinen ja vielä nättikin. Ja on kiva että on sterkattu niin ei tarvite miettiä niitä juoksuja. Valinnanvaraa noissa tietty olisi ollut ihan äärettömiin.

Uros. Mun koirassa on luonnetta, rotunsa, käyttötarkoituksensa (tietyntyyppinen metsästys) ja leikkaamattomuutensa vuoksi. Tykkään koirastani näin.

Narttuja mol. Helpompia.

Uros. Ei valuvuotoja. Haluttiin pieni koira.

Molemmat löytyy. Ensimmäinen on uros ja toinen narttu. Päädyin narttuun, koska tämä uroskoira on niin pienikokoinen, että se ei välttämättä pysyisi isomman uroskoiran perässä. Oli vaikea valinta paikan päällä, koska olisin halunnut silloin toisen uroskoiran. Oon kuitenki nyt tyytyväinen, koska nämä koirat ovat mainio parivaljakko keskenään. :)

Narttu meillä. AIemmin on ollut uroksia, nyt halusin vaihteeksi nartun ja löytyi sopiva osaomistusdiili kasvattajan kanssa.

Olisin halunnut nartun, mutta kasvattajilla tuntui olevan vaan uroksia vapaana. Nartut on ymmärtääkseni suositumpia. No, mietittiin tovi ja ajateltiin, että tulkoon sitten uros. Onhan uroksessa taas puolensa ja ihan hyvä koira saatiin. Ei mikään machoilija vaan hyvä perhekoira.

Uros nykyään. Narttu oli aiemmin, mut juoksut oli kyllä melko työläitä sotkun vuoksi. Ajattelin että uroksen kanssa pääsee vähemmällä työllä, ei ole valeraskauksia yms. Seuraava koira vois kyllä olla narttu, leikattu sellainen.

Yks uros ja kolme narttua. Kaks vanhimmaista narttuja, sillon ei edes urosta mietitty. Kuitenkin tuo miehenalku vienyt sydämen, luonteeltaan helpompi kuin tytöt:) Kummastakin siis kokemusta ja kummassakin puolensa, kaikki neljä yhtä ihania ja rakkaita.