Lue keskustelun säännöt.
KAUHUTARINOITA
05.09.2015 |
Elikkäs mulla on tylsää ja haluaisin lukea hyvin pelottavia kauhutarinoita. Saa olla itse keksimiä! Ei mitään lällyjä semmosia missä tarinan loppu on arvattavissa, kiitos! :)
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja: “Toma sota balcu”
Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneeseesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.
Jos kirjoitat tämän eteen päin, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan.
Tapasin kerran naisen joka oli luottettava. Rakastimme toisiamme elämämme loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nainen ja mies oli mennyt juuri naimisiin. He olivat makkarissa kunnes ikkunan takaa joku koputti. Mies avasi valot ja nainen katsoi mikä ikkunassa oli. Hän avasi ikkunan ja joku nappasi naisen kädestä. Nainen kiljahti ja se oli viimeinen asia minkä mies kuuli. Hän katsoi ikkunasta ja se mies oli poissa. Mies ajatteli että se ihminen oli tappanut naisen ja alkoi itkemään. Vähän ajan kuluttua miehen oveen koputettiin ja hänen naisensa oli siellä. Nainen oli verinen ja sanoi sinun on mentävä jonnekin kauas pois ettei se saa sinuakin. Sitten nainen kaatui maahan ja kuoli. Mies lähti seuraavana aamuna Italiaan. Noin vuoden kuluttua siitä, mies sai puhelun. Ääni kuulosti synkältä. Se kertoi olevansa naisen murhaaja. Murhaaja sanoi että tietää missä mies on ja kertoi tulevansa sinne. Yöllä kuului naapurista kiljuntaa ja huutoa. Sitten miehen ovi aukesi ja mies avasi valot. Ikkunaan koputettiin ja mies muisti miten hänen vaimo oli kuollut. Hetken kuluttua tuli hiljaisuus ja mies kurkisti ikkunastaan. Joku oli hiippaillut miehen taakse ja pian hänen selkänsä lävistettiin.
THE END
sen keksin itse
Vierailija kirjoitti:
Nukke: Olipa kerran tyttö jonka nimi oli Mira. Hän asui siskonsa,Lauran ja vanhempiensa kanssa omakoti talossa. Eräänä päivänä äiti teki kevätsiivousta ullakolla. Tytöt saivat auttaa äitiä. Pölyn keskeltä löytyi kaunis nukke. Laura ihastui nukkeen ja hänellä työnteko loppui tystin. Mira jäi kuitenkin auttamaan äitiä.(vaikka hänkin olisi kovasti halunnut leikkiä nukella). Laura oli sillä aikaa ehtinyt tehdä nuken kanssa vaikka mitä. Laura antoi nuken nimeksi Emilia. Ennen kuin Laura ehti vaihtaa nukelle vaatteita,Lauraa alkoi väsyttää. Laura päätti torkahtaa hetkeksi. Kun Laura oli nukahtanut,tuli myrsky. Se oli niin hirmuinen että sähkötkin menivät poikki. Laura näki kummallista unta: Siinä nukke heräsi henkiin ja tappoi Lauran. Laura oli nukkunut jo 2 tuntia. Mira oli onnellinen tajutessaan että nyt hänkin pääsisi leikkimään nukella. Kun Mira pääsi huoneeseen hän riensi nuken luo ja päätti antaa sille nimen(hän ei tiennyt että nukella oli jo sellainen). Nuken nimeksi tuli Roosa. Yht'äkkiä hän huomasi peiton jonka alla oli iso möykky. Hän päätti säikäyttää Lauran,sillä hän arvasi että tämä olisi siellä. Mira,veti peiton pois ja huusi:PÖÖ! Mutta Laura ei kiljaissut. Miten on mahdollista?ajatteli Mira,yleensähän Laura säikähtää HYVIN helposti! Mira käänsi Lauran selälleen ja huomasi tytön huulilla onnellisuuden hymyn. Mira huusi:Laura herää! Tämä ei ole hauskaa! Mutta Laura ei vastannut. Mira alkoi itkemään. Mutta kun hän vihdoin oli pyyhkinyt kyyneleensä,ja katsoi Lauraa,Laura oli kadonnut. Siitä,päivästä lähtien Miralle alkoi tapahtua kummia. Hän alkoi nähdä lappuja joissa luki: Olen Emilia. Yhtenä iltana kun Mira harjasi hiuksiaan peilin edessä,hän näki Lauran istuvan hänen sängyllään. Mira kääntyi ja kysyi: Laura!? Sinäkö siinä? Mutta silloin "Laura" katosi. Mira pudisteli päätään. Eräänä yönä Mira heräsi hirveään painajaiseen. Yht'äkkiä hän alkoi kuulla: Tip,tip,tip-maista ääntä joka läheni ja läheni. Laput,joissa luki: Olen Emilia,lähenivät. Oli hiljaista. Salama välähti,ja sängyn päädyssä oli hahmo. Mira sulki silmänsä ja avasi ne uudestaan jolloin hän kuuli äänen: Minä olen Emilia,en Roosa. Ne,sanat olivat viimeiset mitkä Mira kuuli. Aamulla äiti ja isä,tulivat herättelemään Miraa,mutta huomasivat hänen kuolleen. Vanhemmat muuttivat toiseen taloon,ja ottivat nuken muistoksi omista lapsistaan. Muutto-yönä isä katosi. Lopulta nainen ajoi kolarin. Tämän talon paikalle on rakennettu toinen talo,jonka asukkaista ei ole tietoa. Se saattaa olla sinun talosi. Jos teillä on MINKÄÄNLAISIA nukkeja,varaudu. Yksi niistä voi olla tarinan nukke.
Tää on tosi hyvä!!! Joo, mun nimi on Emilia, että nauratti vähäsen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kushisake Onna on leikeltykasvoisen naisen lempinimi. Japanissa uskotaan että Onna saattaa hypätä myöhään illalla yksin kulkevan ihmisen eteen lammpu suunsa edessä ja kysyä , onko hän ohikulkijan mielestä kaunis. Jos hänelle vastaa ei, leikkaa hän uhrinsa pään isoilla saksilla. Jos hänelle vastaa kyllä, paljastaa hän viillellyn suunsa ja kysyy " Olenko edelleen kaunis?" Jos ohikulkija tuolloin vastaa ei, kokee hän tuskallisen kuoleman Onnan leikatessa hänet kahtia. Jos hän vastaa kyllä, Onna leikkaa myös hänen kasvonsa samanlaiseen, ikuiseen hymyyn. Ei niin paha mut tallensin tän jostain ja joo
Cool. Vähä pelottavimpii pliis. GOOGLETTAKAA SMILE DOG
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskufiina kirjoitti:
Kushisake Onna on leikeltykasvoisen naisen lempinimi. Japanissa uskotaan että Onna saattaa hypätä myöhään illalla yksin kulkevan ihmisen eteen lammpu suunsa edessä ja kysyä , onko hän ohikulkijan mielestä kaunis. Jos hänelle vastaa ei, leikkaa hän uhrinsa pään isoilla saksilla. Jos hänelle vastaa kyllä, paljastaa hän viillellyn suunsa ja kysyy " Olenko edelleen kaunis?" Jos ohikulkija tuolloin vastaa ei, kokee hän tuskallisen kuoleman Onnan leikatessa hänet kahtia. Jos hän vastaa kyllä, Onna leikkaa myös hänen kasvonsa samanlaiseen, ikuiseen hymyyn. Ei niin paha mut tallensin tän jostain ja joo
Siellä Japanissa ei pidä kulkea yksin myöhään illalla.
Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja: Toma sota balcu
Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneeseesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.
Jos kirjoitat tämän eteen päin, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämää porvarihallituksen varjossa, siinä vasta kauhutarinaa kerrakseen, selviätkö sinä, selviääkö kansa ja selviääkö Suomi ?
Olin monta vuotta sitten ulkona ja näin hirviön, se oli niin kammottavan näköinen, etten osaa edes kuvailla sitä. Se ei onneksi huomannut minua, siksi päätin seurata sitä, se meni erääseen rakennukseen, jossa oli muitakin hirviöitä. Minä menin piiloon ja kuulin kuinka hirviöt päättivät tuhota koko ihmiskunnan.
Minä mietin, että mitä minun pitäisi oikein tehdä ja päätin yrittää tuhota ne hirviöt, etsin jotain kättä pidempää ja löysin kirveen. Hyökkäsin esiin piilostani ja sain kaikki tuhottua, mutta ulkona niitä oli lisää. Sain nekin tuhottua. Lopuksi tuli poliisi paikalle ja ottivat minut kyytiin, he veivät minut sairaalaan tutkittavaksi, koska olin tietysti itsekin vahingoittunut.
Se, mitä minä en pysty vieläkään ymmärtämään on se, että minut suljettiin, johonkin psykiatrian laitokseen vaikka pelastin koko maailman...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli synkkä ja myrskyinen syksy. Suomen pääministerinä oli Petteri Orpo ja valtiovarainministerinä Riikka Purra.
Uuuuuusi wrote:
Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja: Toma sota balcu
Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneeseesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.
Jos kirjoitat tämän eteen päin, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan.
…
Mistä pahuus oikein sikiää? Missä on todellinen kauhu,no demonit,henkivallat yms tietenkin,hlvetissä et voi edes kuvitella kauhua minkä tunnet kun sinua kidutetaan yöstä toiseen ( hlvetissä ei ole päivänvaloa) mitä erikoisimmilla ja kieroimmilla tavoilla,paranet ja aina sinua kdutetaan uudelleen ja uudelleen aina ja iankaikkisesti, ihmiset nauraa näille asioille mutta totuus selviää kun olet kuollut. Henkivallat,itse paholainen haluaa että ihmiset nauraa näille asioille ja vähättelee ompahan sitten makeampaa kduttaa uhrejaan ikuisessa liekkimeressä.
Henkivallat ja itse paholainen ovat kaiken sodan ja kauhun takana ruokkivat ennestään aggressiivisten ihmisten mieliä.
Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja: Toma sota balcu
Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneeseesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.
Jos kirjoitat tämän eteen päin, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan.
Vierailija kirjoitti:
Uuuuuusi wrote:
Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja: Toma sota balcu
Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneeseesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.
Jos kirjoitat tämän eteen päin, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan.
Joskufiina kirjoitti:
Kushisake Onna on leikeltykasvoisen naisen lempinimi. Japanissa uskotaan että Onna saattaa hypätä myöhään illalla yksin kulkevan ihmisen eteen lammpu suunsa edessä ja kysyä , onko hän ohikulkijan mielestä kaunis. Jos hänelle vastaa ei, leikkaa hän uhrinsa pään isoilla saksilla. Jos hänelle vastaa kyllä, paljastaa hän viillellyn suunsa ja kysyy " Olenko edelleen kaunis?" Jos ohikulkija tuolloin vastaa ei, kokee hän tuskallisen kuoleman Onnan leikatessa hänet kahtia. Jos hän vastaa kyllä, Onna leikkaa myös hänen kasvonsa samanlaiseen, ikuiseen hymyyn. Ei niin paha mut tallensin tän jostain ja joo
Onna on muuten hieno nimi! Antakaa joku tytölle nimeksi Onna.
Nukke: Olipa kerran tyttö jonka nimi oli Mira. Hän asui siskonsa,Lauran ja vanhempiensa kanssa omakoti talossa. Eräänä päivänä äiti teki kevätsiivousta ullakolla. Tytöt saivat auttaa äitiä. Pölyn keskeltä löytyi kaunis nukke. Laura ihastui nukkeen ja hänellä työnteko loppui tystin. Mira jäi kuitenkin auttamaan äitiä.(vaikka hänkin olisi kovasti halunnut leikkiä nukella). Laura oli sillä aikaa ehtinyt tehdä nuken kanssa vaikka mitä. Laura antoi nuken nimeksi Emilia. Ennen kuin Laura ehti vaihtaa nukelle vaatteita,Lauraa alkoi väsyttää. Laura päätti torkahtaa hetkeksi. Kun Laura oli nukahtanut,tuli myrsky. Se oli niin hirmuinen että sähkötkin menivät poikki. Laura näki kummallista unta: Siinä nukke heräsi henkiin ja tappoi Lauran. Laura oli nukkunut jo 2 tuntia. Mira oli onnellinen tajutessaan että nyt hänkin pääsisi leikkimään nukella. Kun Mira pääsi huoneeseen hän riensi nuken luo ja päätti antaa sille nimen(hän ei tiennyt että nukella oli jo sellainen). Nuken nimeksi tuli Roosa. Yht'äkkiä hän huomasi peiton jonka alla oli iso möykky. Hän päätti säikäyttää Lauran,sillä hän arvasi että tämä olisi siellä. Mira,veti peiton pois ja huusi:PÖÖ! Mutta Laura ei kiljaissut. Miten on mahdollista?ajatteli Mira,yleensähän Laura säikähtää HYVIN helposti! Mira käänsi Lauran selälleen ja huomasi tytön huulilla onnellisuuden hymyn. Mira huusi:Laura herää! Tämä ei ole hauskaa! Mutta Laura ei vastannut. Mira alkoi itkemään. Mutta kun hän vihdoin oli pyyhkinyt kyyneleensä,ja katsoi Lauraa,Laura oli kadonnut. Siitä,päivästä lähtien Miralle alkoi tapahtua kummia. Hän alkoi nähdä lappuja joissa luki: Olen Emilia. Yhtenä iltana kun Mira harjasi hiuksiaan peilin edessä,hän näki Lauran istuvan hänen sängyllään. Mira kääntyi ja kysyi: Laura!? Sinäkö siinä? Mutta silloin "Laura" katosi. Mira pudisteli päätään. Eräänä yönä Mira heräsi hirveään painajaiseen. Yht'äkkiä hän alkoi kuulla: Tip,tip,tip-maista ääntä joka läheni ja läheni. Laput,joissa luki: Olen Emilia,lähenivät. Oli hiljaista. Salama välähti,ja sängyn päädyssä oli hahmo. Mira sulki silmänsä ja avasi ne uudestaan jolloin hän kuuli äänen: Minä olen Emilia,en Roosa. Ne,sanat olivat viimeiset mitkä Mira kuuli. Aamulla äiti ja isä,tulivat herättelemään Miraa,mutta huomasivat hänen kuolleen. Vanhemmat muuttivat toiseen taloon,ja ottivat nuken muistoksi omista lapsistaan. Muutto-yönä isä katosi. Lopulta nainen ajoi kolarin. Tämän talon paikalle on rakennettu toinen talo,jonka asukkaista ei ole tietoa. Se saattaa olla sinun talosi. Jos teillä on MINKÄÄNLAISIA nukkeja,varaudu. Yksi niistä voi olla tarinan nukke.