Tullessani yli 30-vuoden ikään olen huomannut muuttuneeni siinä, että osaan olla uusien ihmisten

Ja se on yksi syy, miksi en lainkaan kaipaa nuoruutta ja sitä parikymppisen epävarmuutta ja oman itsensä etsimistä.

Kehitys alkoi noin 16-vuotiaana ylöspäin ;-)

selittääköhän myöhäistä ' aikuistumistani' se, että irtauduin uskonnollisesta liikkeestä (johon olen kuulunut lapsesta asti)? sen jälkeen olen uskaltanut kohdata myös ei-uskovaisia erilailla

Kaikki ei kestä sitä et joku on jotain mieltä. Vaikeampi on ystävystyä enää.