Millaista on naisena miesvaltaisella alalla?

Olen mies ja insinöörialalla opiskellut sekä töissä. Meistä ehkä 70-80% on miehiä ja loput naisia. En voi tietenkään naisten puolesta puhua, mutta mielestäni täällä on aina tultu hyvin toimeen, kun koulutus ja ala yhdistää aika hyvin.

Käsittääkseni meillä pelaa tämä homma ihan hyvin Suomessa, mutta jossain ulkomailla, kuten vaikka Amerikassa, naiset kokevat jonkun verran syrjintää, ahdistelua ja sen sellaista.

Pidän miesvaltaisista työpaikoista koska miehillä on tapana keskittyä työntekoon pääsääntöisesti eli töihin mennään tekemään töitä eikä jauhamaan paskaa. Naisvaltaisilla liikaa sitä kyräilyä ja muuta työhön täysin liittymätöntä meininkiä.

Hyvin saa pidettyä yksityiselämän ja työn erillään miesvaltaisella, joka minusta on isoin plussa verrattuna naisvaltaisiin aloihin joissa liikaa tungeksitaan yksityisasioiden puolelle.

Olen IT-alalla. Työpaikassa suurin osa on miehiä ja työntekijöinä pari naista lisäkseni. Myös sihteeri on nainen, yllätys yllätys :) Olen nuorempana työskennellyt myös naisvaltaisilla työpaikoilla ja siellä ainakin oli jotenkin mukavempaa, rentoa jutustelua ja sellaista. Miesten kanssa taas, no jotkut viihtyy ja toiset ei. Ne jutut nyt on mitä on, ei tosin työpaikalla mitään sovinistisia juttuja ole ollut, mutta miehet nyt tykkäävät puhua autoista, formuloista jne., jotka taas eivät minua henkilökohtaisesti kiinnosta. Mitään kavereita on siis turha työpaikalta etsiä, ellei sitten työpaikan ainoihin naisiin tutustua hyvin.

Mutta joo, on se ihan ok, mutta olen itse aika normaali nainen, joten viihdyn kyllä enemmän naisseurassa puheenaiheiden vuoksi. Sinänsä se, kenen kanssa töitä tekee, niin sillähän nyt ei ole väliä, koska silloin puhutaan työasioista. Mutta miehet ovat selvästi kilpailuhaluisempia ja heidän kanssaan pitää todella taistella sitten, ettei jää seinäruusuksi :)

Olen tietojenkäsittelytieteen maisteri, koodari, nainen. Yksinäistähän tämä naisena olo on alalla, niin opinnoissa kuin töissäkin, mutta itseäni se ei ole koskaan haitannut koska olen aika erakkoluonne. Mutta niin, ei mulle opinnoissa tai töissä ole koskaan kukaan puhunut muuta kuin sen mikä on asioiden hoitamiseksi pakko. Muuten saan olla rauhassa, käyn yksin lounailla jne.

Enpä kovin osaa vertailla kun en ole koskaan tehnyt töitä naisvaltaisella alalla.

Helppo on ollut olla. Oma ala vaatii aika pitkän koulutuksen ja sitten kun se on alla, ammattitaito ja työn jälki merkkaa enemmän kuin sukupuoli tai muut asiat. Hyvä työilmapiiri on kiinni jokaisesta ja jos rakentaa kaikkiin hyvät henkilökohtaiset suhteet niin homma toimii, oli porukassa miehiä tai naisia. Myöskin on tosi tärkeää että ei ala rakentaa miesten ja naisten klikkejä, mutta sehän on itsestään selvää. Sanomattakin selvää että henkilökohtaiset asiat ei saa vaikuttaa työntekoon. Yksikin draamaileva työpaikkapari pistää pakan sekaisin ja etenkin miesvaltaisella työpaikalla se katsotaan helposti nimenomaan sen ainoan naisen syyksi.

Opiskelijana: ei ole totuttu naisiin, mikä joskus näkyy siinä ettei oikein tiedetä miten suhtautua. Tyttönä vaiko yhtenä jätkistä. Etenkin vanhemmat opettajat. Opiskelutoverit ovat kasvaneet samassa maailmassa kuin itse ilman tiukkoja sukupuolirooleja ja ovat asian kanssa paljon luontevampia. Rajat ylittävää seksismiä on kuitenkin mielestäni osoittanut vain eräs työelämän edustaja, mitä voi varmasti tapahtua muullakin kuin miesvaltaisella alalla.

Olen myyntialalla, välillä on ollut myös kausia, jolloin olen ollut tiimin ainoa nainen assarin lisäksi, tällä hetkellä töissä sukupuolijakauma on 60/40 miesten hyväksi, aika tasainen siis. Täytyy sanoa, että silloin, kun olin ainoa nainen assarin lisäksi, "work hard, play hard" kulttuuri, johon kuului se, että töiden jälkeen piti lähteä tiimihengen nimissä ainakin parille kaljalle ja sitten kuunnella kavereiden pullistelua aiheesta x tai y, otti päähän ja varmaan maksaankin. Pokerista en koskaan oppinut pitämään. Koin siis perheen perustamisen tässä suhteessa helpotuksena, minulla oli hyvä syy jättää kaljoittelu väliin. Jännää kyllä, samaan aikaan kun itse olin vanhempainvapaalla, tiimiin tuli muitakin perheellisiä, ja tosiaan enemmän naisiakin. Nyt sitten näkyvät enemmän ne myyntityön hyvät puolet - tässä työssä pitää olla ainakin jossain määrin sosiaalinen. Huumorintajusta ei ole haittaa. Joten kyllä, palavereissa on yleensä hauskaa, ja lounasseuraa saa halutessaan.

Minkäänlaista seksuaalista häirintää en ole kokenut, mutta olen työkavereita vähän vanhempi, ja "tiukka täti". Nuorempi työkaveri sai kyllä yhdeltä tiimin jäseneltä niin asiatonta kohtelua, että tarjouduimme parin miespuolisen työkaverin kanssa lähtemään hänen kanssaan ylimmän johdonkin puheille, jos hän olisi halunnut tehdä häirintäilmoituksen. Nuorempi naiskollega katsoi kuitenkin helpommaksi vaihtaa työpaikkaa, ja "Ekikin" lähti muualle.

Helppoa ja ihanaa. Ei ole sitä paskanpuhumista selän takana kuten naisilla. Ainoa miinus on se, että joudun joka päivä todistamaan olevani yhtä hyvä kuin miehet. Olen totta ja ikäni puolesta kokemattomampi kuin 60-vuotiaat ammattilaiset, mutta ovat olleet positiivisesti yllättyneitä kun pystyn samaan mihin hekin. Ja vielä kuulema "nuinki fiininä tyärenä" :)

Opiskeluaikana valtaosa luokkakavereista oli naisia. Opiskelun jälkee työelämä ja kaikki koulutukset ovatkin olleet miehiä täynnä. Kyllä sitä tuntee itsensä usein ulkopuoliseksi talon ainoana naisena (+ sihteeri). Vanhimmilta työntekijöiltä on tullut sellaista palautetta, että eikös naisen kuuluisi olla kotona hellan ääressä ja että on varmaan hankalaa hoitaa töitä ja lapsia, heillä kun aikanaan vaimo hoiti lapset. Nuorempien miesten kanssa ei ole ongelmia. Kaipaan naisseuraa ja naisten juttuja perheestä ja elämästä yleensäkin. Olenkin näin kymmenen vuoden jälkeen vaihtamassa alaa naisvaltaiselle alalle.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:16"]

Olen mies ja insinöörialalla opiskellut sekä töissä. Meistä ehkä 70-80% on miehiä ja loput naisia. En voi tietenkään naisten puolesta puhua, mutta mielestäni täällä on aina tultu hyvin toimeen, kun koulutus ja ala yhdistää aika hyvin.

Käsittääkseni meillä pelaa tämä homma ihan hyvin Suomessa, mutta jossain ulkomailla, kuten vaikka Amerikassa, naiset kokevat jonkun verran syrjintää, ahdistelua ja sen sellaista.

[/quote]

Onko sinulla kokemuksia Amerikasta? Oletko siellä huomannut tuota naisten syrjintää?

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 13:06"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:16"]

Olen mies ja insinöörialalla opiskellut sekä töissä. Meistä ehkä 70-80% on miehiä ja loput naisia. En voi tietenkään naisten puolesta puhua, mutta mielestäni täällä on aina tultu hyvin toimeen, kun koulutus ja ala yhdistää aika hyvin.

Käsittääkseni meillä pelaa tämä homma ihan hyvin Suomessa, mutta jossain ulkomailla, kuten vaikka Amerikassa, naiset kokevat jonkun verran syrjintää, ahdistelua ja sen sellaista.

[/quote]

Onko sinulla kokemuksia Amerikasta? Oletko siellä huomannut tuota naisten syrjintää?

[/quote]

En ole tuo kirjoittaja mutta mulla on kokemusta Yhdysvalloissa miesvaltaisella alalla töissä olosta, it-alalta. Työasioissa minuun suhtauduttiin hyvin asiallisesti, eikä ahdisteluakaan ollut. Ainoa vaan että jotenkin paljon Suomea enemmän koko ajan kaikki muistivat että olen nainen ja flirttiä, hymyjä, treffipyyntöjä sateli koko ajan. Se oli minusta jotenkin kiusaannuttavaa, vaikka kaikki olivatkin asiallisia eikä ahdistelevia. Mutta tosiaan uskottavuusongelmia ammatillisesti ei ollut.

Leppoisaa.... rentoa... hyvä yhteishenki.... tasa-arvoista....

Amk ja 3 eri työpaikkaa, koneinssi.