Onko epileptinen lapsi automaattisesti "erityislapsi"?
Kysynpähän vaan siksi, koska puhuivat toisinaan siihen sävyyn selittäessä muille. Nyt talvella innostuttuani, osin pakon edessä kirjoittamaan psykoanalyysin. Tämä vain luettuani psykologisen kirjan henkilön karismasta "näen" vasta nyt ne sanat paperilla, jossa erityistukiopetuksen tarvetta pidetään todennäköisenä. F83 lukee niissä papereissa.
Ja piirteitä jostain aspergerista, adhd sta ja touretesta tulee nyt vasta "nähtyä" omassa olemuksessa, menneisyydessä ja lapsuudesta. Luin paperin jo syksyllä, jolloin raivostuin suunnattomasti, keväällä vähän jo uskalsin avautua ja pitää mahdollisena ja vasta nyt pystyn lukemaan sen F83:n.
Minä vaan haluaisin varmistaa vielä (koska vanhemmat kuoli hiljattain lyhyen ajan sisällä), josko sittenkin tässä touretessa varsinkin ja koko assissa olisi sittenkin vain kyse "luulosairaudesta", jonka kyseinen projekti ja sosiaalinen media nyt yliarvioinnin ja yliempatisuuden suhteen olisivat luonneet. Niin onko epileptinen lapsi automaattisesti ns."erityislapsi"?
t:27v mies
Kommentit (9)
"Erityislapsi" tarkoittaa, että tarvitsee erityistä hoitoa ja tukea ja jos joku saa epileptisiä kohtauksia niin tottakai se tarvitsee erityistä hoitoa. Kohtaukset myös vaikuttavat muistiin ja keskittymiskykyyn, väsyttävät ja sillä tavalla hankaloittavat oppimista ja suoriutumista kohtausten välilläkin. Joten kyllä: jos epilepsia ei ole täysin hallinnassa, on todennäköistä, että tukiopetusta tarvitsee.
Tämä ei tosin tarkoita, että olisi tyhmä tai kyvytön oppimaan. Se tarkoittaa vain sitä, että oppimisen eteen pitää nähdä enemmän vaivaa ja usein vähän toisella tavalla kuin millä tavislapset selviävät.
Asperger ja tourette eivät ole median luomia luulosairauksia, vaan ihan tosia ja oikeita ongelmia, joissa tavallisillakin ihmisillä esiintyvät piirteet saavat moninkertaiset mittasuhteet tavallisiin ihmisiin nähden. Autisminkirjon piirteiden määrää ja vaikuttavuutta ihmisen käytöksessä arvioidaan testeissä 14-asteisella skaalalla, jossa lukemat 0-7 ovat normaaleja (en ole tosin eläessäni tavannut 0-tyyppiä) 8 on on autisminkirjon häiriön raja, mutta tällä tasolla on yleensä vielä aika lieviä, ja yli 10 alkaa sitten olla isompia ongemia. 13-14 on jo sademies-tyyppiä. Tämä ehkä kertoo sinulle millaisesta skaalasta on kyse, ja että vaikka samantapaisia piirteitä on kaikilla, autisminkirjolaisilla niitä on merkittävästi enemmän ja voimakkaampina. Paljonko ne haittaavat, on sitten kokonaan toinen asia ja riippuu sekä ihmisestä itsetään ja siitä, osaako hän kiertää niitä (niinkuin vaikka sokea opettelee pistekirjoitusta voidakseen lukea ja kirjoittaa, vaikka ei näe) kuin ympäröivästä yhteiskunnastakin (samaan tapaan kuin esim sokeus haittaa liikkumista paljon vähemmän, jos on äänimerkit liiikennevaloissa ja tunnistettavat reunat rotvalleissa). Siitä, onko SINULLA tourettea tai autisminkirjon häiriöstä, en kuitenkaan sano mitään. Se, että joku tauti yleensä ei ole luulotauti, ei tarkoita, ettei joku luulotautinen voisi luulla sitä sairastavansa.
Jos olet ihan perusjannu ja sinulla ei ole sen kummempia arjen haasteita, vaan kaikki menee omalla painollaan niin eipä siinä mittään. Mutta ei niitä diagnooseja yleensä ihmisille mistään perseestä revitä, kyllä silloin jotain onkin. Armeijaan kai et ole pakotettu, epilepsian vuoksi ja ajokortti jää saamatta.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:20"]
Jos olet ihan perusjannu ja sinulla ei ole sen kummempia arjen haasteita, vaan kaikki menee omalla painollaan niin eipä siinä mittään. Mutta ei niitä diagnooseja yleensä ihmisille mistään perseestä revitä, kyllä silloin jotain onkin. Armeijaan kai et ole pakotettu, epilepsian vuoksi ja ajokortti jää saamatta.
[/quote]
Tavallisen B-ajokortin saa, jos kohtaukset pysyvät lääkehoidolla poissa eikäniitä ole tullut vuoteen, vaikka niitä tulisi heti kun jätät lääkehoidon pois.
Yhdistelmäkortteja tai ammattikuljettajatutkintoa ei saa, jos tarvii lääkettäkään. Armeijaan ei myöskään huolita, jos tarvitsee säännöllistä lääkehoitoa.
Olen ollut aikamonessa ongelmassa ja monesti yrittivät vanhemmat patistaa psykologiselle puolelle. Kerran itsetuhoisen tempauksen jälkeen juotuani itseni umpikänniin 18 vuotiaana lupasin hoitoosaston kautta mennä terapiaan. Terapeutti yritti rohkaista yhteistyöhaluun. Peruin seuraavan ajan koska minä halusin pysyä "normaalina". Näkemyksessäni diagnosoimaton sairaus on olematon sairaus. Seuraavat kaksi vuotta opiston hoitaja yritti pariin kertaan rohkaista oppimisvaikeuksien ja häiriköinnin kautta sellaiseen. Olisi kuulemma yleinen ja vain erillaisin metodein huomioon otettava.
Tähtimerkki nelosella, otin ennemmin rehdisti ykkösen. Koin että minusta ei tehdä "hullua". Ja moninaista on nyt sitten tunnustanut itselleni.
Sanoissa on makuja. jotkut johtavaan visuaaliseen kuvaan. Jotkut sanat häiritsevät. Toiset johdattavat kaksi tai kolme vuotiaasen maku elämyksien kautta.
Oppiminen on vaikeaa kun ei kiinnosta.
Elän omissa maailmoissa. Ajattelen asioita myös loogisesti ja kirjaimellisesti rakenteellisesti. Esim tilasto tai 2d pyramidi, mekaanisesti, kuvannollisesti jään luennoissa jälkeen.
Se on ollut mielenkiintoista. "selvisi" ja selvisi myös että
-kolmannelta luokalta lähtien mm. pyöräilykypärä, potta, sen värisävy määrittää mitä käyttäjällä on sen ja pään välissä. Värillinen tai valea on virtsaa ja tumma ulostetta. Tiedän itsekkin että näin ei ole mutta levottomuus on automaattinen
-Homovastaisuus, jota luonnollisena pidin, johta ekalla luokalla koetusta haukkumanimestä alkaen. Sana oli näin kirottu varsinkin koska oli kehotettu olemaan "omaitsensä" ja "luonnolinen". Lähteen löytyessä sain poistettua kokovastaisuuden, kuten halusinkin.
-Olin huono häviäjä aina ja pelasin lautapelejä täten yksin useammalla nappulalla. Se oli jännää...
-Tyhjyys opiston välitunnilla. Impulssiivisuus luokassa
-Opin vasta hiljattain, miksi maatojohto tarvitaan. Ajatellessa visuaalisesti juoksevia elektroideja
-Äänen sävyn muutokset, "mikä nyt tuli"
Lista on pitkä...
T:ap
Mainittakoot viel jotain...
Ystävä sanana maistui pahamakuiselle peruna muussille. Täten: Haluaisin olla "ystäväsi", mutta en voi olla ystäväsi. Vihaan ystävänpäivääkin sanana
Kiltti, kuin koiralle annettu pyyntö "rönttäpyllyn" pesemiseen. Suutun jos kehutaan kiltiksi.
Rahkapiirakka-se toi automaattisesti kuvaan eräästä satukirjasta, jossa kärsivän näköinen susi kuolee kolmannen porsaan kattilassa.
Täten minun oli "pakko" syödä rahkapiirakkaa koska susi kärsi, vaikka vihasin sitä. Vanhemmat luulivat taas että pitäisin aidosti siitä, vaikka hitaasti se meni alas. Joka aamu ja ilta, myös välipalana koulussa.
Erään tutun isä vain repi aikoinaan autismi- ja erityisopetuspaperit ja koko asia jäi siihen. Nyt hänen poikansa on syrjäytynyt, koska autisminsa takia joutui luokan kummajaiseksi ja kiusatuksi koko peruskoulun ajan. Kukaan kun ei tietänyt, että omituinen käytös johtuikin autismista, eikä tyhmyydestä tai uppiniskaisuudesta. Sen takia lopetti koulunkäynnin siihen, töissäkään ei ole käynyt, ei armeijassa, ei ollut koskaan parisuhteessa, on vaan kotonaan hikoilemassa, vaikka ikää on jo pian 30v.
Eli kannattaa ottaa nuo asiat vakavasti.
Ja suurin vitutus, masennus ja ahdistus mitä tässä on tullut, on se mitenkä tajuaa vasta nyt "normaaliminän" henkiset koetukset perheelle sekä lähipiirille ja kenties keskustelupalstan kautta ulkopuolisille.
ap
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:12"]
Ja suurin vitutus, masennus ja ahdistus mitä tässä on tullut, on se mitenkä tajuaa vasta nyt "normaaliminän" henkiset koetukset perheelle sekä lähipiirille ja kenties keskustelupalstan kautta ulkopuolisille.
ap
[/quote]
Olethan sinä aika pakkaus mutta eikö se ole hyvä, että on vähän selittäviä tekijöitä autismia tms, etteivät muut vain luule sinun olevan äärimmäisen vittumainen ja ilkeyttäsi tekevän asioita hankalaksi.
No ei ole. Epilepsia voi olla ilman mitään muita sairauksia, syndroomia tai poikkeavia ominaisuuksia.