Lue keskustelun säännöt.
Haikea olo kun tietää ettei hankita lisää lapsia...
29.08.2015 |
Meillä on nyt 3 lasta.
Kolme maailman ihaninta (vaikka ah niin rasittavia välillä.....) lasta, joista nuorin vasta 4kk.
Olen täysin hullaantunut tähän pieneen, ja tiedän että ihan yhtä höpö olen ollut kahden muunkin kanssa, vaikka tällä hetkellä tuntuu etten ole ikinä ennen voinut tuntea näin...
Vauvan hymy, hänen naurunsa, se tapa miten halaa rintaa kun imetän... Täydellinen pieni olento =)
Synnytykset ovat olleet suht helppoja, ja omalla tavallaan hauskinta mitä olen ikinä tehnyt. Täytyy kai kokeilla benjihyppyä seuraavaksi =D
Jos voittaisin lotossa, niin että taloudellinen tilanne olisi turvattu ja olisi varaa taloon mihin kaikki mahtuisi hankkisin kyllä lisää lapsia mutta nyt....
Ei vain pysty, kolme on ehdoton maksimimäärä puhumattakaan siitä että raskausaika ollut jokaisen kohdalla täyttä helvettiä, ja olen joutunut olemaan sairaslomalla niin paljon että ehtinyt tippumaan KELAn päivärahoille.
Lähete sterilisaatioon on jo hankittu, odotan vain että päsen toimenpiteeseen.
Ehkä juuri siksi että on niin lopullista, tuhoan lisäntymiskykyni, tuntuu niin haikealta..
Muilla samanlaisia fiiliksiä?
Kommentit (12)
Onhan se yhden vaiheen loppu. Muttei elämän loppu. Siirtymävaiheet ovat monesti haikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä on niin paljon muutakin kuin jatkuva lisääntyminen. Minulla on kaksi lasta (nuorempi 4 v nyt) eikä ole yhtään haikea olo, kun tietää että perhe on nyt valmis. Pikkulapsivaihe takana ja nyt ilolla uuteen elämänvaiheeseen.
Mulla on kaksi lasta eikä ole yhtään haikea olo, vaikkei lisää tulekaan. Liian raskasta mulle tää arjen pyöritys nytkin. Sitäpaitsi inhosin raskaana olemista, vauva-aikakin on aika puuduttavaa... Nyt on kiva vaihe kun lapset jo vähän isompia (7 ja 4) ja tietää ettei lisää enää tulossa.
Tiedän tunteen. Meillä myös kolme lasta, nuorin vuoden ikäinen ja suurta haikeutta tunnen kun ajattelen, että tämä vaihe oli nyt tässä. Vauvat ovat niin mahtavia, minä olen nauttinut kaikkien vauva-ajasta paljon. Nuorempana toivoin 4-5 lasta, mutta kyllä nyt huomaan, että meidän lapsiluku on tässä. Haluan olla hyvä äiti näille kolmelle, ainahan uusi vauva vie sitä aikaa toisilta. Tervetuloa uudet elämänvaiheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on haikea olo kun tietää ettei saada todnäk enempää lapsia. Onneksi tiedostin tämän jo lapsemme ollessa pieni ja nautin siitä ajasta: olin pitkään kotona ja edelleen teen osa-aikaa että saan yhden vapaapäivän olla lapsen kanssa. Näillä mennään, lapsia yksi 5v. Joskus ollaan yriteltykin, viimeisenä kertana 6kk (yhteensä reilusti yli vuosi), mutta puolisolla ei tarvetta saada lapsia ja itsekin olen tähän tilanteeseen nyt kasvanut henkisesti.
Ihan samoja tunteita kuin sulla, ap! Meillä on kaksi lasta, eikä meidän voimavaroilla voi enempää hankkia. Tunnen hirvittävää haikeutta siitä, etten saa enää VAUVAA. Olen myynyt kirpparilla vauvanvaatteita, ja se on aika kamalaa. Jopa raskausaika - joka kuopuksen kohdalla oli hirveä - tuntuu nyt retrospektiivissä ajalta, johon haluaisin palata (hullu!!!).
Pahin vaihe oli, kun tämä kuopus oli vauva. Nyt hän on vuoden ikäinen, ja alkaa jo helpottaa. Odotan jo tässä sitä, että kuopus olisi vähemmän perään katsottava. Hän on tosi kova kiipeilemään ja roikkuu myös mielellään lahkeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot kyllä aika huuruissasi :D Siis hyvällä sanottuna.
Meillä lapset nyt 6v ja 7v. Miehelle on tehty vasektomia jo vuosia sitten. Siltikin käyn välillä läpi jonkunlaista haikeutta. Ehkä se on osin kiertoon liittyvää ihan fysiologista ja osin tietoisuutta siitä että lapset kasvaa ja myös itse vanhenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi mieti ap, vastasyntynyt tuhiseva vauva, pieni nenä ja pikkuriikkiset varpaat ja se tuoksu....
meillä ei ollut varaa kuin yhteen lapseen mutta näin pienituloisena yli nelikymppisenä se on vaan hyväksyttävä.
Ymmärrän sua. Mullakin kolme maailman ihaninta ja tähän on järkevä lopettaa. Ikääkin on kohta liikaa. Näin on hyvä ja monta hyvää syytä siihen, että lapsiluku on täynnä. Silti en jostain syystä kykene vielä sterilisaatioon. Ehkä sitten, kun olen 40?