Olen rakastunut narkomaaninaiseen. Voiko suhteesta tulla mitään?
Järki tietenkin sanoo, että ei tule onnistumaan, mutta silti mietin voisiko olla pieni mahdollisuus onnistuakin. Nainen vakuuttaa, että aikoo lopettaa. Epäilen, että jos aikoisi oikeasti, niin olisi jo lopettanut. On korvaushoidossa, mutta käyttää silti muutakin. Onko pienimpiäkään onnistumisen mahdollisuuksia yhteisen tulevaisuuden rakentamisessa narkomaanin kanssa? Kokemuksia vastaavasta tilanteesta? JOS pääsee kuiville, niin onko arki ainaista pelkoa retkahduksista jne?
Kommentit (15)
Jos hän menee hoitoon ja pääsee oikeasti eroon, mikä ettei. Mieheni on ollut jo 10v ilman huumeita.
Aina on mahdollisuus. Jos raitistuu niin sitten on raitis eikä eroa tavallisista ihmisistä, arki samaa kuin muillakin ym.
Ymmärrän... Itsekin aina joskus haaveilen narkkinaisesta tai vastaavasta. En vain törmää sellaisiin missään. Enkä tiedä haluaisinko edes oikeasti.
Tuskin sellainen ainakaan mikään ihannekumppani on.
Narkkarirakkautta, samaa lusikkaa kuumennetaan..
Ei tietenkään voi. Riippuvuuskoukussa oleva ihminen ei kykene minkäänlaiseen parisuhteeseen tai rakkauteen. Häntä ajaa vain ja ainoastaan riippuvuus ja kaikki on sille alisteista. Ja lopettaakin aikoo? Ajatteles kuinka vaikeaa on ihmisen päästä irti vaikka tupakasta tai alkoholista. Huumeista irti pääseminen on vuosien rankka prosessi. Eikä voi tietää millaisia vaurioita jää. On tietenkin kaunis ajatus olla hänen tukenaan. Mutta aika pitkä matka tuosta on luottamukselliseen ihmissuhteeseen. Kukaan ulkopuolinen ei voi auttaa, jos ihminen ei itse tee mitään katkaistakseen riippuvuuden.
Jo pelkkä sana korvaushoito saa karvat nousemaan pystyyn. Itse olen viihdekäyttäjä. Hyvä duuni, perhe yms yms ja käytän jotain ehkä neljästi vuodessa. Bilekuvioissa pyörin joskus teininä ja sieltä osa on nyt näitä korvaushoitoasiakkaita. Siis niitä jotka eivät koskaan saaneet elämässään aikaiseksi mitään, joilla on vakavia mt-ongelmia, ulosotossa kaikki ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Minullakin on kynnys tutustua ihmisiin, jotka eivät osaa pitää hauskaa kuin viinan voimalla ja tajuan itsekin, ettei se ole normaalia. Ei helvetti korvaushoito. Pakene ja äkkiä ellet ole siellä korvaushoidossa sitä mimmiäsi tavannut.
Ei. Eri asia, jos olisi ollut täysin kuivilla jo pitemmän aikaa ja suhtautuisi asiaan vastuullisesti nyt, eikä vain aikoisi suhtautua.
Taas yks kaheli kyselee mammapalstalla "Kokemuksia vastaavasta tilanteesta?" Narkomaaninaisen kanssa?? Ei hitsi, sinä et voi oikeasti olla tuossa tilanteessa. Sinä keskustelisit sussusi kanssa yhdessä siellä terapiayksikössä, josta et mainitse mitään. Trolli olet. Häpeä!
Tiedän minäkin ihmisiä jotka kuiville on päässy, mutta en silti rupeaisi seurustelemaan, koska tiedän myös kuinka kaikki ei mee niinkuin elokuvissa kun yritetään kuiville päästä. Yhen kaverin hautajaisetkin on käyty, kuoli huumeisiin.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 00:12"]
Jo pelkkä sana korvaushoito saa karvat nousemaan pystyyn. Itse olen viihdekäyttäjä. Hyvä duuni, perhe yms yms ja käytän jotain ehkä neljästi vuodessa. Bilekuvioissa pyörin joskus teininä ja sieltä osa on nyt näitä korvaushoitoasiakkaita. Siis niitä jotka eivät koskaan saaneet elämässään aikaiseksi mitään, joilla on vakavia mt-ongelmia, ulosotossa kaikki ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Minullakin on kynnys tutustua ihmisiin, jotka eivät osaa pitää hauskaa kuin viinan voimalla ja tajuan itsekin, ettei se ole normaalia. Ei helvetti korvaushoito. Pakene ja äkkiä ellet ole siellä korvaushoidossa sitä mimmiäsi tavannut.
[/quote]
Eikö rohkeus riitä muuhun kuin satunnaiseen essojen popsimiseen? Et kai ole vaan arkajalka? :D
Jos kyseessä Kakola Crista, ni koita nyt ainaki saada pimppaa! Se on himottava narkkari se! ;)
Voi tottakai ! Kimpassa vedätte reilut överit ja game over ootte taivaassa ! Jos oikeasti rakastaisit häntä pakottaisit hänet irti huumeista ja heti ! Elämä on parasta huumetta + apua saa jos sitä viitsii hakea !
Ei kannata.