Masentunut mies imee mun voimani.

Mies on ajatuksiltaan hyvin negatiivinen. Hänellä on ollut masennuslääkitys, mikä ei mielestäni vaikuttanut juurikaan. Luulen, että miehen lapsuuden traumat tekevät hänestä tuollaisen. Mies on väsynyt, nukkuu paljon, kipuja usein, kaikki menee "päin helvettiä", rahaa on vähän,,,, Mistään hän ei jaksa olla ainakaan kovin kauaa tyytyväinen. 

Minä joudun jatkuvasti "kannattelemaan" häntä. Kerron, kuinka hyvin hänen asiansa ovat, lohdutan, kuuntelen, otan osaa hänelle taas sattuneeseen vääryyteen,, Mielessäni mietin hänen lapsuudenkotinsa vaikutusta ja koitan saada irti hänen vanhemmistaan. 

Alan olla ihan väsynyt. Varsinkin nyt, kun olen kotona äitiyslomalla, tuntuu, ettei ole kuin miehen ongelmat. Rakastan häntä, mutta voimat on vähissä. Huomaan, että oma energisyyteni ja positiivisuuteni on vähentynyt ja vähenee varmaan koko ajan. 

Mitähän tässä pitäisi tehdä?