Iltapäivällä perheneuvolaan parisuhdeterapiaan

Millaisia kokemuksia teillä on perheneuvolan parisuhdeterapiasta?



Ollaan iltapäivällä menossa keskustelemaan psykologin kanssa ja koitan tsempata itseäni siihen, että uskallan puhua. Mutta pelottaa avaanko portin jota sitten ei enää ikinä saada suljettua.



Alkaakohan mieheni mököttää, suuttuuko tms. Olen kyllä jo kauan avoimesti kertonut olevani onneton ja että mikään ei tunnu miltään. Mutta voiko puhuminen psykologin kanssa oikeasti tuoda jotain muutoksia ja saada mieheni tajuamaan, että joidenkin asioiden on muututtava? Toista ihmistä ei tietenkään voi muuttaa.



Mun mies ei esim. koskaan ole sanonut mua kauniiksi tai ihanaksi tms. Tasan kolme kertaa on sanonut rakastavansa minua, ollaan oltu kahdeksan vuotta yhdessä. Ei halailla, ei pussailla, ei pidetä toisiamme kädestä tms.



Tai siis minä olen ennen tehnyt aloitteita noihin kaikkiin edellä mainittuihin, sanonut rakastavani, mennyt halimaan yms. Mutta viime kesän alun jälkeen en mitään enää ole viitsinyt yrittää, mies katsoi aina kuin halpaa makkaraa kun halasin tai kiehnäsin tms.



Raskausaikana ei kertaakaan suukotellut mun masua tai puhunut syntymättömälle lapsellemme. Synnytyksen jälkeen ei hellinyt minua mitenkään, ei sanonut rakastavansa tms. Ehkä ei rakasta minua. Ja asenne on, jos ei kelpaa, etsi joku muu.



Ahdistaa!