Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä lapsesta on jotain iloakin?
24.01.2011 |
alan olla tosi väsynyt, masentunutkin jopa. Mutta hitto vie että kaipaan jotain muuta tuolta lapselta kuin sitä että huudan ei ja ei saa. Kyllä joo leikitään ja en istu vain koneella ja käydään ulkona ja nähdään ihmisiä ja lapsia, mutta minä vaan syötän (syö itse mutta joku sen ruoan pitää nenän eteen tuoda), juotan, puen, riisun, pesen peppua ja kuuntelen kitinää. Koska hemmetti soikoon tuosta on jotain iloa? Siis vastavuoroisuutta? Keskustelua, pohdintaa, jotain perkele inhimillisyyttä!!!
Kommentit (10)
kaikessa iässä. Huolta tulee kyllä lisää lasten varttuessa.
Tarkista oma asenteesi, lapsi vaistoaa, jos ajattelet hänestä nurjasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mä juttelen niille koko ajan ja leikin.
Itse asiassa tokaluokkalainen tyttäreni kysyikin multa vähän ihmetellen, miksi äiti on niin mukava vauvalle. Sanoin että siksi sinustakin on tullut niin mukava tyttö koska sullekin on juteltu samalla tavalla. Molemmat, veli 10 v ja tämä sisko 8 v, on olleet sitä mieltä että turha vauvalle on jutella kun se ei ymmärrä. Mutta eihän se niin mee...
sillä hymyllä pitkälle potkita. Hymyilee tuokin joka päivä mutta sitten taas äitiä läpsitään vaikka äiti kieltää ja jahdataan koiraa vaikka äiti kieltää ja tehdää juttuja joita ei saa tehdä. Ja mitään ei osata puhua ja sitten vaan kitistään kun ei viihdytä satasella kokoajan. ap.
meillä ainakin 3 vuotias keskustelee jo aika järkeviä. Ei tietenkään mitään aikuisten juttuja, mutta tosi selkeästi kivoja lasten juttuja ja ihmettelee uusia asioita. Kyllä hänen kanssaan voi jo jutella pitkäänkin vaikkapa siitä, mitä mieltä hän oli ulkomaanmatkastamme.
Osaako lapsesi jo puhua? Meillä myös 5 kuinen vauva ja kyllä minä häneltäkin jo saan palautetta, siis hymyjä, naurua, jokeltelua jne. Minusta ne on ihania juttuja. On tärkeää, että pientäkin kuunellaan ja hänelle jutellaan, vuorovaikutua on tärkeää. Siten lapsi huomaa, että hän on haluttu ja hänen seuransa on mielekästä vanhemmille.
Ja on sitten kuskinakin, kun äiti haluaa lähtä baariin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3-vuotiaasta, täyttää kohta 4 vuotta, on jo valtavan paljon iloa (siis ihan sunkin mittapuiden mukaan varmasti).
Tuntuu, että kaikki tuollainen pieni positiivinen jää arjen paskan jalkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapssesi on vissiin n. 1 vuotias? Ei tuon ikäinen vielä ymmärrä kiellon päälle. Hänelle pitää selittää, miksi jotain asioita ei saa tehdä. KAnnattaa välttää viljelemästä sitä EI -sanaa joka tilanteeseen. Se kuluu nopeasti loppuun. Kannattaa mielummin sanoa vaikka että koiraa sattuu ja sille tulee paha mieli, jos sitä kiusataan, kun että ei saa kiusata. Pienille pitää kertoa suoraan, mitä heidän halutaan tekevän, muuten he eivät ymmärrä että jos kielletään, mitä heidän sitten pitäisi tehdä. Esim. "Älä kiemurtele siinä tuolissa" vs. "Istu suorassa, ettet tipu". Eli suora ohje.
Tuon ikäinen kaipaa paljon seuraa ja aikuisen läsnäoloa, ei hän tahallaan kiukuttele ilkeyttää, ei lapsi sellaista osaa.
muutaman viikon ikäiseltä vauvalta saa jotain takaisin, kun se leväyttää naamallensa ihanan hymyn. Esimerkiksi. Taidat todella olla masentunut.