Lue keskustelun säännöt.
vapaaehtoiseksi pykiatriseen sairaalaan?
19.11.2010 |
Tiiättekö pääseekö vapaaehtoiseksi johonkin psyk. sairaalaan? Moni varmaan tarttis tukea ja tukihenkilöä.
Ymmärrän mt-ongelmaisia koska mulla on elämänkoulua takana ja olen empaattinen.
Missä mua tarvittais? Minne ilmoittaudun?
Kommentit (15)
että jaksaisit olla psyykkisesti sairaiden tukena. Ei nimittäin ole mikään helppo homma.
Ehkä yksi kerrallaan, ei koko sairaalaa kerrallaan.
Kyllä ne vois olla vaikeitakin, uskon.
Ja lääketokkuraisia, miten niitä "parannat"?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sieltä tai etsi paikkakunnalla toimivien potilas- tai omaisyhdistysten yhteystiedot. Joksikin tukihenkilöksi voisi olla tarvetta, vierelläkulkijaksi, harrastuskaveriksi, tueksi kauppareissuille. Tai jos sinulla on joitain erityistaitoja, voisit vetää sairaalassa harrastuskerhoa.
Hienosti muuten ajateltu. Mielenterveysongelmaisille ei paljon tarjota apua. Toisaalta haavoittuneiden ihmisten kohtaamiseen tarvitaan tiettyä kypsyyttä ja elämänkokemusta. Toivottavasti löydät keinon auttaa.
joihin tarvitaan empaattisia ja keskustelukykyisiä ihmisiä juttelemaan apua tarvitsevien kanssa.
Jotkut MT-järjestöt ja kriisiapua antavat tahot, katso puhelinluettelosta tai googlaa.
että jos henk.koht välejä rakennat ihmisiin, niin voit saada yöllä puheluita miten joku tappaa itsensä, sekoaa tai muuten vain viiraa.
Eivätkä ne kaikki siellä ole lääketokkurassa. Toki niitäkin on, mutta sitten on niitä jotka ovat tolkuissaan ja ennakkoasenne on että kaikki ihmiset ovat kusipäitä. Eli apua ei nähdä apuna ja siihen suhtautudaan vittuilevasti.
Joo, täytyy katsoa. Usein ehkä vaaditaan jokin kurssitus mutta mun elämänkokemuskin auttais.
Kaikkea on ollut.En pelästy kamaliakaan asioita.
Kun tiedän että on paljon kärsiviä ihmisiä jotka kirvistelevät liian yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä SPR:llä että kirkolla on kursseja. Voisitko auttaa jotain jolla esim. dementiapotilas kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupea mun tukihenkilöksi.
Ootko tosissas? Olen yli neljäkymmentävuotias.
Asun Helsingissä ja joskus vaikutan vähän muuallakin.
Mennään kahville. Mä olen se vanhempi henkilö, jolla selkärankaongelmia. En ole töissä. Mulla on todella tylsää enkä tiedä millä sitä tylsyyttä korjaisin. Käyn teatterikurssia maanantaisin ja laulan kuorossa. Liikuntaa en harrasta, koska tekee niin kipeää. Fillarilla voin ajaa ja sillä tuon ruoat kotiin, koska en voi kantaa. Kun tulee talvi niin en enää tiedä miten käyn kaupassa. Joka talvi pyörällä liikkuminen käy vain hankalammaksi ja hankalammaksi.
Mulla on kaksi mt-ongelmaista miestä, joiden kanssa olen päivittäin yhteydessä. Ovat tosi yksinäisiä. Toinen on 40 ja toinen 50+. Ihan omillani olen heidät löytänyt. Maanis-depressiivistä on joskus raskas tukea.
Laitan sulle ilmoituksen osoitteeseen www.taimi.fi niin löydät mun sähköpostiosoitteen sieltä. Se ilmoitus ei kyllä ilmesty samana päivänä sinne, koska heillä on toimitusaika. Löydät sitten sen mun ilmon marraskuun kohdalta. Mitään kunnon ystäviä en ole koskaan taimi.fi osoitteesta itselleni löytänyt, mutta säkin voit laittaa sinne ilmon, että haluaisit jonkun vaikka sähköpostikaveriksi. Kesällä mulla oli sähköpostiystäviä sieltä, mutta sieltä tuli just niitä "mä teen itsarin"-tapauksia. Se ei ollut kivaa kun ihmisiä ei tuntenut, nimiä ei tiennyt eikä tietänyt missä ne asuu.
Voisit kirjoitella jotain kivaa myös tukinet.net osoitteeseen. Sinne rekisteröityminen on helppoa eivätkä kysy just mitään. Mä pidin siellä jossain vaiheessa "Yksinäisen palstaa". Voisinkin käydä katsomassa onks joku kirjoitellut.
Hyvää päivänjatkoa sulle, mä lähden nyt kauppaan sillä fillarilla kun huomisen ilmasta ei tiedä taas mitään. Jos tulee lumimyräkkä niin ei voi lähteä fillarilla.
Heippa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mennään kahville. Mä olen se vanhempi henkilö, jolla selkärankaongelmia. En ole töissä. Mulla on todella tylsää enkä tiedä millä sitä tylsyyttä korjaisin. Käyn teatterikurssia maanantaisin ja laulan kuorossa. Liikuntaa en harrasta, koska tekee niin kipeää. Fillarilla voin ajaa ja sillä tuon ruoat kotiin, koska en voi kantaa. Kun tulee talvi niin en enää tiedä miten käyn kaupassa. Joka talvi pyörällä liikkuminen käy vain hankalammaksi ja hankalammaksi.
Mulla on kaksi mt-ongelmaista miestä, joiden kanssa olen päivittäin yhteydessä. Ovat tosi yksinäisiä. Toinen on 40 ja toinen 50+. Ihan omillani olen heidät löytänyt. Maanis-depressiivistä on joskus raskas tukea.
Laitan sulle ilmoituksen osoitteeseen www.taimi.fi niin löydät mun sähköpostiosoitteen sieltä. Se ilmoitus ei kyllä ilmesty samana päivänä sinne, koska heillä on toimitusaika. Löydät sitten sen mun ilmon marraskuun kohdalta. Mitään kunnon ystäviä en ole koskaan taimi.fi osoitteesta itselleni löytänyt, mutta säkin voit laittaa sinne ilmon, että haluaisit jonkun vaikka sähköpostikaveriksi. Kesällä mulla oli sähköpostiystäviä sieltä, mutta sieltä tuli just niitä "mä teen itsarin"-tapauksia. Se ei ollut kivaa kun ihmisiä ei tuntenut, nimiä ei tiennyt eikä tietänyt missä ne asuu.
Voisit kirjoitella jotain kivaa myös tukinet.net osoitteeseen. Sinne rekisteröityminen on helppoa eivätkä kysy just mitään. Mä pidin siellä jossain vaiheessa "Yksinäisen palstaa". Voisinkin käydä katsomassa onks joku kirjoitellut.
Hyvää päivänjatkoa sulle, mä lähden nyt kauppaan sillä fillarilla kun huomisen ilmasta ei tiedä taas mitään. Jos tulee lumimyräkkä niin ei voi lähteä fillarilla.
Heippa!
Joo, itse asiassa Taimi on mun vakipalsta..ja tukinetissäkin oon käynyt, en tiedä muistanko vielä kirjautumisnimeäni.
Ja kyllä mullakin on tylsää, ja tässä pitäis korjata asioita parempaan päin.
Ollaan yhteyksissä,
ap
kyllä olisi avautunut sairaalassa kellekään vapaaehtoiselle tukihenkilölle, en olisi luottanut ettei juorua asioitani eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mennä mielenterveyskuntoutujien työpajoihin tms tutustumaan.
kyllä olisi avautunut sairaalassa kellekään vapaaehtoiselle tukihenkilölle, en olisi luottanut ettei juorua asioitani eteenpäin.
No, jos olisin joskus jossain kuuntelemassa ihmistä, en kyllä juoruaisi kellekään.
En kotipaikkakunnallanikaan, joka on pieni paikka.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en mä varsinaisesti tee mitään muuta kuin kuuntelen ja juttelen. Mutta kun toisen maailma on ihan musta niin ei oikein tiedä mitä enää sanoisi.
Täällä oli joku ketju, jossa just keskusteltiin kuinka epätoivoista on todella seurata maanis-depressiivistä vierestä. 10 vuotta avioliittoa siis - kestääkö enempää vai tuleeko ero.
Siis tämän "mä" taas kirjoitin jatkoksi edelliseen.
että jaksaisit olla psyykkisesti sairaiden tukena. Ei nimittäin ole mikään helppo homma.