Olen aivan epätoivoinen meidän alle 3v tytön kanssa!
On ihan hirveän villi ja rauhaton kotona ja jos olemme jossakin kylässä tai reissussa. Päiväkodissa on osa-aikaisesti ja siellä menee todella hyvin, pystyy keskittymään. Mutta kotona etenkin ruokailutiltanteet aivan mahdottomia, lapsi ei istuisi hetkeäkään paikallaan. Syö valtavan huonosti. Hänen kanssaan ei ole kiva käydä kyläilemässä tai missään "reissun päällä" koska on niin villi ja levoton, esim. ravintolakäynti aivan hirveää kun hän ei syö mitään, riekkuu vaan paikasta toiseen. Miten lapseen saada keskittymiskykyä ja rauhallisuutta? Luemme kirjoja yhdessä, niihin useimmiten keskittyy, samoin palapeleihin. Mutta hyvin herkästi menee sähläykseksi ja sekoiluksi. Mielellään hajottaa lelujaan, laittaa vieläkin kaikkea suuhunsa jne. päätöntä. Pyrimme mahdollisimman tasapainoiseen elämään, hänellä on rytmit ja saa ulkoilua ja huomiota.
Kommentit (12)
Eli onko tottunut pienestä jo siihen että vanhemmat kieltävät "ei toivotut toheloinnit" ja ovat johdonmukaisesti sanojensa takana?
Meillä kolmevuotias on varsin vilkas, mutta on oppinut tottelemaan pienestä pitäen. Ja kyse ei siis ole natsivanhemmista vaan ihan rakkaudella ja suukoilla meillä kasvatetaan, ei pelolla. Mutta jos käytös ei ole _ikätasollaan_ niin kivat asiat jäävät häneltä kokematta. Ja kyllä, teemme paljon kaikkea mukavaa, matkustamme ja touhuamme.
kaksi (ja etenkin tämä kuopus joka on 2,5 v) ovat olleet kovia menijöitä tuossa iässä. Meillä on ihan sama juttu, tämä ei oikeastaan tule edes ruokapöytään asti paitsi silloin jos on todella nälkäinen. Syö yleensä vain aamulla ja illalla. Eli ei tuo minusta kuulosta mitenkään huolestuttavalta, jotkut nyt vain ovat vilkkaampia. Mutta puhu ihmeessä neuvolassa jos huolestuttaa.
Edellinen, kerro tarkemmin? Miten tällaiselle opettaa kiellot ja käskyt ikätason mukaan että menee perille, on sopivan tiukka muttei liian ankara? Meillä kyllä rajoja pidetään, mutta syömistilanteet tuottaa tosi paljon ongelmia. On vaikea olla hirveän tiukka tällaiselle, joka ollut ikänsä huono syömään ja pikemminkin pitänyt aina maanitella.
Pitäisikö teidän mielestä tämän ikäiseltä vaatia pöydässä istumista muiden kanssa? Siis edes jonkun aikaa? Mielestäni se olisi kohtuu, ja onnistuuhan se päiväkodissakin. Kotona vaan ei millään, vaikka juttelisimme mitä ja olisimme laittaneet yhdessä ruuankin. Antaako tällaisen villin lapsen syödä muualla kuin pöydän ääressä, vaikka siis leipä käteen olkkariin vaiko ei? Antakaa neuvoja. Lapselle kun on täysin ok että ruoka laitetaan pois ja sanotaan että sitten et saa mitään, hän on vain tyytyväinen kun ei tarvitse syödä.
Meillä ei ainakaan ole koskaan saanut syödä muualla kuin ruokapöydässä, ihan siisteyssyistä en halua murusia sohvilleni. Mutta tiedän perheitä missä täm onnistuu ihan hyvin eli kai se on makuasia. Minä olen yleensä tuonut lapsen pöytään mutta silloin kun hän on sillä tuulella ettei aio syödä niin annan sitten lähteä pois. Päiväkodissa tekevät samoin.
Seuraavan kerran ruokaa saa kun on taas ruoka- aika. Tällä tavalla kun tekee, niin ei mene kuin pari kertaa, niin homma alkaa toimimaan. Ei sääliä, ei se ipana nälkään kuole.
Ohis
tässä kun puhuttiin lapsista jotka nimenomaan haluavat lähteä pois ruokapöydästä. Eli niitä ei tarvitse sieltä poistaa kun häipyvät ihan itsestään :)
Tällaisen lapsen kanssa on tosi kiusallista olla muiden lapsiperheitten kesken. Jos lapset syömässä, muiden vanhemmat sanovat että nyt istutaan pöydässä ja syödään yhdessä, toisten lapset kohtuutottelevat ja syövät, itsellä kun tenava lähtee väkipakolla viilettämään pöydästä tai pistää hirveän hulinan pystyyn niin on todella vaikea tilanne. Oma lapsi riehumisella tuo levottomuutta muillekin. Siinä vaikea tietää mitä tehdä!:(
Hyvin puhuu. Tosiaan lähemmäs kolmevuotias jo.
siksi aikaa että muut syövät. Vähän tilanteesta riippuu että minne, joskus istuskelemaan jonnekin syrjemmälle tai sitten toiseen huoneeseen leikkimään. Mitäpä siinä nyt oikein muutakaan voisi. 5
Tällaisen lapsen kanssa on tosi kiusallista olla muiden lapsiperheitten kesken. Jos lapset syömässä, muiden vanhemmat sanovat että nyt istutaan pöydässä ja syödään yhdessä, toisten lapset kohtuutottelevat ja syövät, itsellä kun tenava lähtee väkipakolla viilettämään pöydästä tai pistää hirveän hulinan pystyyn niin on todella vaikea tilanne. Oma lapsi riehumisella tuo levottomuutta muillekin. Siinä vaikea tietää mitä tehdä!:(
Meillä käytetään 2,5 v:n kanssa keinoa, että jos ruoka ei vain maistu, sovitaan syötäväksi vaikka viisi lusikallista tai vain kaksi, jos on ihan mahdotonta. Usein sitten meneekin sovittua enemmän, kun ei pakoteta... Syötävä kuitenkin on eikä leikkejä jatketa ennen kuin on syönyt. Usein on nimittäin ollut kyse siitä, ettei malta istua pöydässä. Itse vaadin, että ainakin vihannekset häviävät lautaselta. Ja kyllä vaadin, että pöydässä on hetki istuttava muiden kanssa esim. kylässä. Tarkoitan kuitenkin vielä hyvin lyhyitä aikoja harjoitusmielessä. Miten lapset voisivatkaan oppia, jollei opeteta??
Mutta kun olemme kyläilemässä, muut ikäisensä pystyvät keskittymään esim syömistilanteissa paljon paremmin. Meidän lapsi sählää ja häslää, ei malta hetkeäkään. Alkaa kiljua jos pitäsi istua pöydässä. Ja mitä tehdä kotona, kun lapsella ei kerrassaan ole kiinnostusta syömsiseen? Tänään otti iltapäivästä pari tomaattia ja raejuustoa, muuten skippasi syömiset, kiiruhti vain leikkeihinsä. Kiljuu ja hermostuu jos pitäisi istua ruokapöydässä.