Lue keskustelun säännöt.
Seinälle laitettavat lahjat
31.12.2010 |
Voitaisko nyt sopia, ettei kukaan enää milloinkaan anna kenellekään arvokkaita suurikokoisia lahjoja, jotka pitää ripustaa seinälle. Ei edes, vaikka kuvittelisitkin tuntevasi lahjan saajan maun. Maku kun voi muuttua, mutta lahjan tunnearvo säilyy, jolloin on edessä hienoinen ongelma.
Meillä on äitini kutoma vihkiryijy, joka on ajatuksena upea ja kovan työn tulos, mutta ei vain tunnu oikein sopivan tyyliimme. Nyt yritän väen vängällä sisustaa yhtä huoneistamme tuon seinävaatteen ympärille, vaikka en edes juuri pidä siitä.
Tunnen syyllisyyttä jo siitä, että edes ajattelen pahaa tuollaisesta lahjasta, mutta olisin jotenkin toivonut, että meiltä olisi kysytty, millaisen ryijyn me haluamme. Nyt tuntuu, että olen naimisissa paitsi miehen, myös tuollaisen sinänsä kauniin, mutta väärän tyylisen kapistuksen kanssa.
Ja kyllä, ryijy on kyllä sellainen, josta olisin pitänyt ehkä 12-vuotiaana, joten kyllä äiti varmaan oli vähän ajatellut minun mieltymyksiäni, mutta ei se nyt ihan nappiin mennyt.
Kommentit (14)
kiva kakkonen, mutta laittaisitko sen maalauksen tilalle tuollaisen vihkiryijyn?
En ole ap, mutta minua kiinnostaa muuten vain suhtautumisesi. Sopisiko seinälle yhtä hyvin mikä tahansa lahjaksi saatu vai oliko ystäväsi maalaus vain juuri sinun makuusi sopiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samaista olohuoneen remonttia, vihkyryijy se ei kuitenkaan taida olla. Lisäksi sain joululahjaksi toiselta ystävältäni ihanan grafiikanlehden.
Varmasti joskus saatan saada lahjaksi jotain sellaista seinälle pantavaa, josta en tykkää, mutta vielä en ole saanut. Sen takia en halua sopia näin yleisesti siitä, että seinälle pantavat lahjat jätetään antamatta. Mä luotan kuitenkin siihe, että mut tuntevat ihmiset tuntevat myös mun maun.
#2
No me saimme anopilta valtavan taulun häälahjaksi, enkä todella tiedä mitä sen kanssa teen. Jos se olisi ollut mieleinen, niin toki olisin ilahtunut siitä kovasti. Mutta kun se ei ole yhtään "meidän näköinen" tai kotimme tyylinen. Nyt olen kiusallisessa tilanteessa. En halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta olen tarkka kotimme sisustamisesta. Olisimmepa saaneet valita itse.
Äitini on tekemässä meille ryijyä, mutta sen saan onneksi valita itse. Ja nyt kolmenkympin jälkeen uskon, että makuni on riittävän kehittynyt valitsemaan arvokkaitakin sisustusratkaisuja.
suostun tarkentamaan hieman: sovitaan, että lahjan saajan hyvin tuntevat kuvataiteilijat ovat poikkeus, jotka saavat antaa lahjaksi tauluja. =) Kyllä mullekin kelpaisi omaan makuuni sopiva maalaus tai grafiikanlehti. Harmi, etten satu tuntemaan sopivaa kuvataiteilijaa. =)
Olemme kyllä saaneetkin lahjaksi tauluja, joille on löytynyt hienosti meiltä paikka. Mutta tuo ryijy ei ole ainoa hankala tapaus talossamme. Anoppikin on syytänyt meillä monenlaista, jolle ei ole paikkaa.
ap
Meillä on seinällä täysin sisustukseen sopimaton ryijy, mutta ennen lähtee huonekalut kuin tuo seinävaate. Se on isoäitini tekemä nuorena ja sillä on tunnearvoa toisin kuin noilla ostetuilla romppeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on seinällä täysin sisustukseen sopimaton ryijy, mutta ennen lähtee huonekalut kuin tuo seinävaate. Se on isoäitini tekemä nuorena ja sillä on tunnearvoa toisin kuin noilla ostetuilla romppeilla.
isoäitisihän ei ole ehkä nuorena tiennyt, millainen sisutus teillä on... Ap:hän juuri sanoi, että on sisustamassa huonetta ryijyn mukaiseksi, eli tekee juuri niin kuin sinäkin ajattelet.
Mutta jos on mahdollisuus tehdä jokin arvokas uusi juttu toisille yllätykseksi tai sitten kysyä, millaisesta saaja voisi pitää, eikö kannattaisi taipua jälkimmäiseen? Olisi kiva saada lahjaksi jotain, jolla olisi sekä tunne- että esteettistä arvoa.
ollaan juuri muutettu uuteen kotiin, ja saatu lahjaksi myös pari isoa taulua. Taulut on arvokkaita, mut mä vaan en oikein jaksais katsella mitään tunturimaisemia massiivisilla kehyksillä omassa kodissani. Ylipäänsä haluan lyödä seiniin niin vähän nauloja kuin mahdollista.
Ystäväni sai lahjaksi ison maalauksen, johon oli kuvattu pinkkejä nallekarhuja joilla täysin vinksahtanut katse. On kuulemma joku arvostettu tyylisuunta Helsingissä just siksi että on niin kamala eikä tosiaan sovi mihinkään sisustustyyliin. Varmaan mistään lahjasta ei ole ollut niin paljon juttua, kun ensin kaverini järkytyksestä kun näki taulun, sit vielä isommasta järkytyksestä kun hän kuuli taulun hinnan. Silti toi taulu nököttää urheasti seinällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollaan juuri muutettu uuteen kotiin, ja saatu lahjaksi myös pari isoa taulua. Taulut on arvokkaita, mut mä vaan en oikein jaksais katsella mitään tunturimaisemia massiivisilla kehyksillä omassa kodissani. Ylipäänsä haluan lyödä seiniin niin vähän nauloja kuin mahdollista. Ystäväni sai lahjaksi ison maalauksen, johon oli kuvattu pinkkejä nallekarhuja joilla täysin vinksahtanut katse. On kuulemma joku arvostettu tyylisuunta Helsingissä just siksi että on niin kamala eikä tosiaan sovi mihinkään sisustustyyliin. Varmaan mistään lahjasta ei ole ollut niin paljon juttua, kun ensin kaverini järkytyksestä kun näki taulun, sit vielä isommasta järkytyksestä kun hän kuuli taulun hinnan. Silti toi taulu nököttää urheasti seinällä.
sen ideahan just onkin se että se on vähän "hirveä", eikä oli mitään sovinnaista tyyliä. Ja sitten se vaan laitetaan keskelle vaikka jotain maalaisromanttista sisustusta seinälle. Se mielenkiintoisesti rikkoo/hajottaa sitä liikaa tasapaksua harmoniaa, ja tekee sisustuksesta pirteämmän.
siskoni on maalannut meille ison taulun lahjaksi, alunperin mun pyynnöstä ja toivomani värimaailman mukaan, ja olin antanut ideoita siihen. Ei siitä tietenkään silloinkaan tullut sellaista kuin olin omissa silmissäni nähnyt, vaan vähän erilainen, mutta kuitenkin hieno (moderni).
No nyt muuton jälkeen meillä on uudessa kodissa ihan eri tyyli, eli se ei väreiltään ja tyyliltään sikäli sovi.
Toki se toimii ihan ok samalla idealla kuin tuo ed. viestien nallekarhu-taulu - "tyylinrikkojana", ja en haluaisi siitä luopua koska se on mulle arvokas tunnearvoltaan.
Hän on kyllä taiteillut muutenkin jonkin verran, eli varmaan voisin periaateessa myydäkin taulun ihan rahasta, ja jättää valokuvan vain muistoksi mutten taida kehdata...
Toisaalta taulun värimaailma ei enää istu meille (pienempi paha), ja toisaalta se tuo myös muistoja ed. kodista, mihin se oli räätälöidysti maalattu, joka lopulta oli oikea naapurihelvetti ja jouduimme sieltä katkerana lähtemään.
Että en nyt tiedä kehtaisko / raskisko tuosta taulusta luopua vai ei - sekin merkkaa mulle tosi paljon että se on rakkaan siskon teos.
Sisko joskus itse ehdotti että sitä vois päällystää jollain kankaalla vaihteeksi, mutta en ole oikein löytänyt mitään sopivaa kangasta, ja jotenkin ei raaskisi hienoa taulua piilotta jonkun tylsän tavis-tusinakankaan taakse...
tietty vaihtoehto ehkä tämäkin jos kiva kangas löytyisi. Säilyisi taulu siellä alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummitätini harrasti taannoin lampunvarjostimien tekoa. Siis sellaisen rautakehikon pälle viritetään kangasta ja ruusukkeita, alareunaan heiluvat hapsut yms. Ne oli todella taidokkaita käsiöitä, mutta aargh.
Sain sitten valmistujaislahjaksi syvän punaisen ison lampunvarjostimen, joka olisi vaatinut alleen sellaisen lattialla seisovan jalan.
Olin niin ristiriitaisissa tunnelmissa pitkään ettei ole tottakaan. Koin ihan rinnasta puristavaa ahdistusta (nyt jo naurattaa, mutta silloin reilu 15 v sitten ei naurattanut).
Mietin epätoivoisesti voisiko sen värjätä jotenkin, no ei tietenkään olisi voinut ja miten olisin selittänyt värinvaihdoksen.
Ikinä en ostanut siihen sitä jalkaa, ja se oli muovipussissa kaapissa. Ystäviä oli kiva naruttaa, kun ihan pokkana vedin varjostimen kaapista ja esittelin, että katso kun sain kivan lahjan. Kaverit kakisteli ja lopulta yhteinen toteamus oli aina, että bordellin sisustukseen sopii, ei muuhun.
Lopulta heitin sen roskiin. Onneksi kummitäti ei ole vielä tähän mennessä kysellyt sen lampun perään.
En siis todellakaan osta kenellekään mitään sisustusjuttuja. Ja toivon, ettei meillekään tule.
Tuollainen ryijy on ihana ja varmasti tärkeä sinulle, mutta sen sijoitus voi olla hankalaa.
Mutta minäpä sain vanhemmiltani vuosia sitten häälahjaksi KAKSI TUOLIA, Yrjö Kukkapuron tuolit, mutta ne eivät kerta kaikkiaan sovi / mahdu meille minnekään. Enkä niistä voi tai halua luopuakaan.
Mutta arvatkaapa olenko iloinen kun toinen vaatehuoneemme on nyt pohjustettu niillä tuoleilla! Ja ne siis tulevat olemaan siellä niin kauan kuin tässä talossa asumme... Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lahjat (kuten bordellilamppu ja maalaus, jonka tarkoituskin on olla kauhea), niin ei se oikeasti ole niin tarkkaa. Sen huomaa sitten joskus.
Yksi päivä huomaat, että se ei-aivan-värimaailmaan-sopiva-taulu onkin ihan kiva. Ja kun vuosia kuluu, et antaisi sitä mistään hinnasta pois.
Tai näin ainakin minulle on käynyt monen maalauksen kanssa. Silmä tottuu ja maku muuttuu.
Mulla on äitini mulle tekemä (teki kaikille lapsille) yli 20v vanha seinävaate, joka ei enää vuosiin ole ollut seinällä, koska ei enää sovi meille. Se on jossain kaapissa ja that's it.
Mikä siinä on vaikeaa?
Sain juuri joululahjaksi kuvataitelija-ystävältäni upean ison maalauksen, joka päätyy olohuoneen seinällä heti, kun olohuone on remontoitu.