Onko tämä joku persoonallisuushäiriö? Auttakaa ymmärtämään lapsuuttani.

En ole saanut koko lapsuudessani luotua minkäänmoista yhteyttä isääni. Olen miettinyt, että miten niin älykkääseen mieheen ei ole saanut mitään kontaktia. Osaisiko joku selittää, että mikä saa älykkään ihmisen käyttäytymään näin?



Hänen mielestään lapsen ja vaimon puhelut ovat kaikki tarpeettomia ja suuttuu niistä totaalisesti. Markka-aikanakin 16 pennin puhelut olivat ihan kauhean KALLIITA ja etenkin IHAN TARPEETTOMIA. Jos on jotain asiaa, niin sen voi kuulema hoitaa puolessa minuutissa, kaikki muu on tarpeetonta jaarittelua.



Isälläni ei ole ainuttakaan ystävää. Ei ole ollut koko elämäni aikana.



Hän on myös katkaissut kaikki yhteydet sisaruksiinsa. Joku sisarus saattaa soitaa kerran vuodessa ja vastaa kyllä silloin puhelimeen, mutta koskaan ei itse soita sisaruksilleen. Sisaruksensa on nähnyt viime vuosina vain vanhempiensa hautajaisissa.



On hyvin itsetietoinen. On menestynyt hienosti urallaan. Kehuu itseään rivien välistä ja on tosi nokkela.



Ei pysty mihinkään syvällisiin keskusteluihin, mutta älyllisiin keskusteluihin kylläkin.



On ajoittain hyvin agressiivinen, aikaisemmin jopa fyysisesti, nyt vanhempana miehenä käsittääkseni enemmänkin sanallisesti. Huutaa, huokailee, kiroilee niin, että koko kerrostalo raikaa. Syyksi tähän voi riittää vaikka se, että joku soittaa äidilleni tai että äitini ei kiiruhda ruokapöytään samalla sekunnilla, kun isä on saanut kahvin keitettyä.



Mikä saa älykkään ihmisen toimimaan näin?