Minkä ikäisenä tajusit, ettet ole ikuisesti nuori
ja että aika kuluukin todella nopeasti? Minä ehkä vasta kaksvitosena. Parikymppiset taitaa kaikki ajatella, että esim. kolmeenkymppiin on ikuisuus ja että vanheneminen on jotain, mikä ei koske heitä.
Kommentit (12)
saanut lapsen ja ajattelin, että no niin tää oli tässä.
Nyt olen 30-vuotias, enkä tunne kyllä yhtään niin vanhaksi oloani kuin silloin:)
Isöisäni oli ikuinen poikanen (vaikkakin työssään korkeassa asemassa) aina. Kai se on asenteesta kiinni:D
en olekaan kuolematon, ikuisesti nuori.
Nyt olen kohta 30 ja ihmiset ympärillä valittaa vanhuuttaan. Itse koen, että elämä alkaa vasta nyt:)
havahtuu siihen kun itseään vanhemmat on jo tosi vanhoja..kai sitä sitten itsekin vanhenee.
kyllä mäkin, eli ap, koen itse olevani "nuori" (olen 29), mutta tajuan, että niiden parikymppisten silmissä olen ihan mielettömän vanha, kuten itse silloin ajattelin tämänikäisistä. Ja että he ajattelevat, että mun iässä he ovat saavuttaneet jotain todella suurta (mikä on toki mahdollistakin), kuten itse ajattelin, ja tässä sitä ollaan ilman suuria saavutuksia. Ja myös tajuan, että voin kuolla vaikka huomenna eikä millään isolla kiholla välttämättä ole varalleni mitään ihmeellistä tarjolla.
nimittäin mietin että eihän siitä nyt kauaa oo ku olen lasketellut viimeksi...kröhöm, 9vuotta sitten..:D
Tosin tajusin saman idean toisinpäin: tajusin, että joka ikinen vanhus on joskus ollut nuori. Nuorenakin sen kyllä tiesi, mutta silloin kolahti, että joka ikinen vanhus on elänyt samoja käänteitä kuin mekin kaikki olemme. vaikka he ovat äreitä, niin ei mikään ole heille lopullisesti uutta.
viimeiset 5 vuotta "luulin olevani" 23-vuotias, sitten havahduin :D
että nuoremmat ihmiset eivät näe minua sellaisena kuin itse näen. Ajattelin että olen samaa sakkia mutta olin väärässä.
Ihmettelin miehelle ääneenkiin kun ei vielä olo tunnu yhtään "vanhalta".