Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos lapsi ei halua harrastaa juuri mitään?
07.01.2011 |
Kokeiltu on: satubaletti, tanssimix, luistelu, laskettelu, partio, piano, kuoro, uinti....
Mistään ei oikein innostu, kun seuraavan kauden ilmoittatumiset on käsillä ja kysyn että jatkaako, niin aina sanoo, että ei. Sitten yritän keksiä jotain muuta ja kysellä, että mitä haluaa, mutta kun mistään ei innostu ja kaikki mihin liittyy kilpailu tai esiintyminen, vastaus on ihan ehdoton ei. Ja osassa lajeja on ollut kaveri mukana, osassa ei. Kyseessä tyttö 9v. Onko siitä nyt tulossa röökiä polttava ostarilla luuhaaja?
Kommentit (16)
Kokeillut on ihan mielellään kaikenlaista, mutta samoin kuin teillä, kun taas syksyllä pitäisi ilmoittautua jatkamaan, ei halua.
Tykkää luistella, pelailla salibandyä, keilata jne. jne., mutta ei tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottuna.
En ole huolissani, on kuitenkin aktiivinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastamalla tuskin kukaan "pelastuu"! On mukavaa, jos lapsi voi harrastaa sitä, mistä tykkää, mutta minusta on myös tärkeää, ettei ole pakko harrastaa, jos ei mistään innostu.
Ehkei tyttäresi viihdy liian tavoitteellisessa toiminnassa eikä halua päteä minkään harrastuksen kautta. Hän haluaa enimmäkseen rentoutua harrastuksen parissa. Minusta se on tervettä, ja samanlainen olin lapsena. Eikä tullut röökiä polttsvs ostarilla luuhaaja vaan luova koulumenestyjä, joka pitää liikunnasta.
Anna lapsellesi tilaa löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Ei se lapsi heti siitä kuole jos ei pariin kuukauteen harrasta karatea, kuviokelluntaa ja kutomista.
olin tuollainen lapsena (ja oikeastaan vieläkin). En halunnut harrastaa mitään, ajatuskin jostain viikottaisesta "vakiotekemisestä" suorastaan ahdisti minua. Minusta on turha pakolla harrastaa mitään jos mistään ei ole luonnostaan innostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä. Muistan ollessani samanikäinen ja paria vuotta vanhempi, miten äitini oli huolissaan samasta asiasta. Mutta minä vain nautin lukemisesta ja kavereiden kanssa leikkimisestä vapaasti. En vain tykännyt ohjatusta toiminnasta, ihan tarpeeksi sitä sai koulussa. Vasta 12-vuotiaana innostuin uimaseurasta, jota kesti vuoden.
Ihan kunnon kansalainen minusta on silti tullut - harrastan aikuisena satunnaista liikuntaa, lukemista, askartelua ja elokuvia. Ja röökiä en ole polttanut ikinä. ;-)
Ei silti tule välttämättä mikään luuseri.
Pääasia, etteivät vanhemmat painosta vaan tarjoavat ainoastaan mahdollisuuden siihen, mikä kiinnostaa.
Meillä yksi on aktiiviharrastaja, toinen harrastaa "vain" kotona (lukee, hoitaa lemmikkejä, ulkoilee jne.) ja kolmas on jotain siltä väliltä eli harrastaa paria eri lajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samoin kaikki omaehtoisesti tehtävä 'oma juttu'. Vanhemmatkin voivat ohjata harrastusta, ei kaikki harrastus ole yhtä kuin käydä aina jossakin tekemässä jotain.
poltetaan röökiä, dokataan, bailataan, käytetään jos jonkinäköisiä aineita. Että ei se harrastus miltään "pahalta" pelasta, ehkä päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkäsin vain askartelukerhosta, mutta yleensä lapsena ja nuorena inhosin kaikkia harrastuksia, joihin pitää mennä tiettyyn aikaan. Enkä edelleenkään ole kovin energinen, en edelleenkään jaksa mennä ohjattuihin harrastuksiin. Saatan olla vähän laiskakin. Me ihmiset ollaan niin erilaisia, kaikki ei esimerkiksi ole kilpailuhenkisiä tai saattavat jopa inhota esiintymistä.
Minun vanhempani olivat aina tyytymättömiä siihen, kun "en kiinnostunut mistään", toisin kuin nuoremmat sisarukseni jotka harrastivat kaikenlaista. Minä tykkäsin vaan lukea itsekseni ja puuhailla omiani. Nuorena luuhasin mieluummin kavereiden kanssa (tosin en ostarilla, mutta kuitenkin...) Ja elämässä on ollut kausia, jolloin moni on varmasti pitänyt minua aika toivottomana luuserina.
Mitä minusta sitten tuli? Minusta tuli kirjailija. En tiedä, onko se hyvä vai huono elämänpolku, mutta minulle se on ainoa oikea :D
Lapsi alkaa olla jo niin vanha, että uskaltaa sanoa ei.
Eli mene ap itse balettiin, tanssiin, luisteluun, lasketteluun ja soita jotain tai esiinny. Tuntuu olevan sinulle suuri asia.
Nauti siitä, että aikaa jää lapsen kanssa olemiseen ilman kaikkea sitä kuskaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastukseni ovat lapsesta saakka olleet kotipiirissä ja olen aina viihtynyt parhaiten yksikseni puuhaillen.
En ole koskaan ollut mikään ongelmatapaus (en edes teininä) ja jos jostain olen iloinen niin siitä, ettei minua ole koskaan yritettykään pakottaa mihinkään harrastusporukoihin.
Lapsi alkaa olla jo niin vanha, että uskaltaa sanoa ei. Eli mene ap itse balettiin, tanssiin, luisteluun, lasketteluun ja soita jotain tai esiinny. Tuntuu olevan sinulle suuri asia. Nauti siitä, että aikaa jää lapsen kanssa olemiseen ilman kaikkea sitä kuskaamista.
Kaikkea ei ole kokeiltu yhtäaikaa, tietenkään.
Harrastuksia ei saa kokeilla, vaan heti pitää tietää mistä tykkää ja mistä ei? Ja sekin pitää tietää, jos ei tykkää mistään, kokeilematta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi alkaa olla jo niin vanha, että uskaltaa sanoa ei. Eli mene ap itse balettiin, tanssiin, luisteluun, lasketteluun ja soita jotain tai esiinny. Tuntuu olevan sinulle suuri asia. Nauti siitä, että aikaa jää lapsen kanssa olemiseen ilman kaikkea sitä kuskaamista.
Kaikkea ei ole kokeiltu yhtäaikaa, tietenkään. Harrastuksia ei saa kokeilla, vaan heti pitää tietää mistä tykkää ja mistä ei? Ja sekin pitää tietää, jos ei tykkää mistään, kokeilematta?
Eihän muuten voi mitenkään tietää mistä lapsi innostuu ja mistä ei.
taideaineita tai lasuntataidetta, mutta eipä sitä ole pakko harrastaa mitään.
kuvataidetta ja muuta 'itsekseen tehtävää'. Luettelemistasi suurin osa on jossain muodossa myös esiintymistä!