Mä kävin tällaisessa kodissa:
300m2 koti sijaitsee keski-eurooppalaisessa suurkaupungissa ja on sisustettu ainoastaan kirpparilöydöillä erittäin tyylikkäästi ja tunnelmallisesti. Mm. kylpyhuoneiden upeat, patinoituneet kuviokaakelit on valittu ja ostettu käytettyinä.
Perheeseen kuuluu yksi todella kaunis lapsi ja valokuvaajaisä ja mutisuunnittelijaäiti, jotka kaikki ovat todella hurmaavia ja rentoja tyyppejä.
Jotenkin olin ihan suu auki ja täytyy myöntää että vähän kade.
Kommentit (21)
toisiinsa saati että siitä olisit vielä kade?
En ihan ymmärtänyt ? Koetko että itse haluaisit tuollaisen talon, sisustuksen ja perheen vai ?
Minä olen tyytyväinen 200m2 omakotitaloon maalaiskylässä, kolmeen tavalliseen lapseen ja insinöörimieheeni. Taloa ei ole mitenkää erityisesti sisustettu jne.
Mutta tämä on minun elämääni enkä todellakaan haluaisi vaihtaa sitä ap;n kuvailemaan. Mutta hienoltahan tuo kuulostaa mutta en ymmärrä miksi pitäisi olla kade ?
jos oma koti olisi kalustettu kirpputorilöydöillä - ja kaiken tämän (siis sinun ja minun sanomiset yhteensä) hän sanoisi (lue: tuomitsisi) vilpittömästi ja kirkkain silmin, näkemättä ainoatakaan kuvaa kyseisestä kodista.
että ilmeisesti niillä on niin paljon asuntovelkaa, ettei ole varaa ostaa huonekaluja uusina vaan täytyy tyytyä kirpparirojuun. Tai että vain Suomessa kirppareilla myydään roskaa ja muualla maailmassa laatutavaraa, sen palsta mama tietää, kun on käynyt maailman jokaisessa maassa. Tai että tuo nyt on tuollaista boheemielämää ja eikö niillä ole mitään tyylitajua.
Olen kade lähinnä siksi, ettei meillä ole omaa asuntoa. Muuten olen myös ihan tyytyväinen omaan elämääni ja varsinkin perheeseeni, mutta olihan tuo aika jännä kokemus, kun tuntuu aika kaukaiselta tuollainen elämä.
ap
tosiaan ihanalta. Kun on luova, ennakkoluuloton ja toimelias, niin voi saada luotua edullisesti upean kodin. Mutta toisaalta käytetyistäkin jutuista voi joutua pulittamaan kovia hintoja, ei ne ole ihan aina "kirpputorilöytöjä" you know..
Vain yksi lapsi! En ole kade. :)
En minäkään ole siitä kade, ja ilmeisesti enempää lapsia heille ei tule. Perheen äiti kertoi mulle painajaismaisesta synnytyskokemuksestaan niin hauskasti, että nauroin vedet silmissä, mutta jälkeenpäin ajattelin, että hänellä saattaa olla asiasta niin paha traumat, ettei ole halunnut enempää lapsia.
ap
kauneinta lasta ja kiva talo jonne kamat ostettu uutena joten ei mitään syytä mulla olis olla kade. Ap sun kannattais miettiä että jos olet kade moisista seikoista sun elämäs kenties menossa vikasuuntaan.
tosiaan ihanalta. Kun on luova, ennakkoluuloton ja toimelias, niin voi saada luotua edullisesti upean kodin. Mutta toisaalta käytetyistäkin jutuista voi joutua pulittamaan kovia hintoja, ei ne ole ihan aina "kirpputorilöytöjä" you know..
Ei tässä tosiana ole kyse siitä, että luovuudella ja ennakkoluulottomuudella olisi luotu edullinen kotin, vaan todellakin aivan upea koti! Tiedän, että perheen äiti on kolunnut kirpputoreja useita kertoja viikossa noin vuoden ajan saadakseen kotinsa nykyiseen kuntoon.
ap
ehkäpä ap olikin kade siitä viitseliäisyydestä tai kekseliäisyydestä jolla kodista oli saatu tyylikäs ainoastaan käytetyllä tavaralla! Olisin mäkin :)
kauneinta lasta ja kiva talo jonne kamat ostettu uutena joten ei mitään syytä mulla olis olla kade. Ap sun kannattais miettiä että jos olet kade moisista seikoista sun elämäs kenties menossa vikasuuntaan.
noin paljon kirppareita? miten se lapsen ulkonäkö liittyy asiaan?
tämäkin keskustelu kiteyttää av:n hengen osin ironisoidenkin. Kaikessa on jotain vikaa, aina on jotain synkkää takana, aina on meillä jokin paremmin jne. Itse tulkitsin ap:n viestin ihan vain niin, että hän oli myönteisellä mielellä kateellinen, oikeasti hän on elämäänsä ihan tyytyväinen. Kyllä minäkin olen nähnyt koteja, joista voi ajatella vain "vau", eikä tarvitse etsiä mitään negatiivista.
Olen kade lähinnä siksi, ettei meillä ole omaa asuntoa. Muuten olen myös ihan tyytyväinen omaan elämääni ja varsinkin perheeseeni, mutta olihan tuo aika jännä kokemus, kun tuntuu aika kaukaiselta tuollainen elämä.
ap
Tuollainen olisi juuri unelma-asunto, mutta minkäs teet kun ei ole tyylitajua tai kärsivällisyyttä kierrellä etsimässä löytöjä. Asutaan nyt sitten suomalaisessa suurkaupungissa 90-neliöisessä ja kalustetaan nopeasti Ikealla ja Indiskalla =D
Missä ne on olleet, jos niitä saa ehjänä irti seinäkaupalla? Kokeile Suomessa laittaa seinään niin heti joku valvoja saa hepulin.
Kysyin nimittäin rakennusinssimieheltäni, että voitaisiinko ottaa vanhan asuntomme kaakelit mukaan ja laittaa ne uuden kodin keittiöön. Tykkään niistä todella, aidot 70-luvun kaakelit.
Mies sanoi, ettei taida onnistua. Kaakelin irrottaminen seinästä sitä rikkomatta on kuulemma vaikeaa puuhaa. Voi onnistua tai yhtä hyvin mennä rikki.
on vähän parempia kuin Suomessa.
Eihän täällä ole edes antiikkia mutta euroopassa on sitäkin.
Täällä tulee niin mainioita vastauksia.
Kaakeleista en tiedä, mistä ovat peräisin (en muista), mutta vanhoja ne olivat, todennäkösesti käyttämättöminä jossain lojuneita.
ap
Itse sisustan taloamme kirppislöydöillä.
Tyttäreni huoneen sisustaminen maksoi 70€.
Aikaa ja vaivaa siihen kyllä menee mutta on palkitsevaa.
Sukulaiset ja kaverit osallistuvat projektiini kiitettävästi. Jos etsin vaikka tietynlaista pöytää ha soittavat heti jos sellaisen bongaavat jostakin, yleensä olen löytänytkin hakemani parissa viikossa.
pintamateriaalit taloomme ostin muuten rautakaupan pihakirppikselta.
Kuulostaa ihanalta elämältä, rahaa ja huolettomuutta ja varmasti esteettistä silmää löytyy kun noin taiteelliset ammatit. Vähän eri kuin tämä suburbiahelvetti, johon olen itse ajautunut.
että ilmeisesti niillä on niin paljon asuntovelkaa, ettei ole varaa ostaa huonekaluja uusina vaan täytyy tyytyä kirpparirojuun. Tai että vain Suomessa kirppareilla myydään roskaa ja muualla maailmassa laatutavaraa, sen palsta mama tietää, kun on käynyt maailman jokaisessa maassa. Tai että tuo nyt on tuollaista boheemielämää ja eikö niillä ole mitään tyylitajua.