Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinulle on (lapsuuden) LOHTURUOKA? Siis sellainen jota tekee mieli syödä kun maialma murjoo?
17.11.2010 |
Kiinnostaisi siis lämmin ruoka, voileivät yms. eikä vaan karkit ja suklaa :)
Itselle sellainen on UUNILENKKI ja PERUNAMUUSI. Rakastin niitä jo lapsena, ja nimenomana sellainen halpa jauhomakkara eikä mikään lihaisa laatumakkara.
Kommentit (45)
Mulle se termi tarkoittaa ruokaa josta saan positiivisten muistojen takia paljon enemmän iloa kuin ihan makuelämys itsessään tuottaisi.
Mä en syö koskaan suruuni. Ylipäätään omituinen ja kielteinen käyttäytymismalli. Tuosta jos mistä kannattaisi opetella eroon jos ei halua ihan läskiksi. Surua maailmassa riittää kyllä sen verran paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ole ikinä ollut mitään lohturuokaa.
Oli kyllä lapsena monia lempiruokia, joiden ole huomannut olevan myös omien lasteni suosikkeja=) En kyllä siltikään kokeknut koskaan saavani mielihyvää hyvästä ruuasta.
että söisi ENEMMÄN tai ylimääräistä. No, voihan joku niinkin tehdä, mutta noin periaatteessa lohturuoka ei ole mitään ylimääräistä. Itselle se on sitä, että jos on paha mieli niin ehkä syön vaikka makaronilaatikkoa (joka ei sinänsä ole mikään ihmeellinen makuelämys, mutta oli lapsena lempiruokia) sen sijaan että söisin vaikka taidokkaasti väännettyä wokkia.
Ylipäätään omituinen ja kielteinen käyttäytymismalli.
Tuosta jos mistä kannattaisi opetella eroon jos ei halua ihan läskiksi. Surua maailmassa riittää kyllä sen verran paljon.
eli yhdistätte jonkun makaronilaatikon johonkin hyvään fiilikseen?? Tämä on oikeasti aika vaarallista, ruokaan ei saisi olla noin tunnepitoinen suhde!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli yhdistätte jonkun makaronilaatikon johonkin hyvään fiilikseen?? Tämä on oikeasti aika vaarallista, ruokaan ei saisi olla noin tunnepitoinen suhde!
Minä syön ruokaa kun on nälkä.
...juuri uunista otettuina ja voisulassa kastettuina, njams!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli yhdistätte jonkun makaronilaatikon johonkin hyvään fiilikseen?? Tämä on oikeasti aika vaarallista, ruokaan ei saisi olla noin tunnepitoinen suhde!
että nimenomaan pitäisi olla tunnepitoinen suhde syömiseen. Pitää rakastaa itseään, ja antaa rakastamalleen itselle ihanaa, rakastettavaa ruokaa. Mieli virkistyy ja linjat pysyvät kurissa, kun keskittyy siihen mitä "itseensä laittaa" eikä syö jääkaapin vieressä seisten nakkeja paketista.
On vissiin luettu naistenlehtiä ja laihdutusoppaita ja opittu, kuinka infernaalisen vaarallista tunnepitoinen syöminen on laihduttajalle. Ja nyt sitten sormi pystyssä kauhistellaan, kun jollekin joku maku tuo mieleen positiivisia muistoja!
NEWS FOR YOU: mun mielestä on todella outoa, jos joku ei yhdistä makua ja fiilistä. Mitä aistivammasia te oikein olette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päälle puolisulaneita mustikoita ja mansikkasosetta (sellasta jossa on kokonaisia mansikoita tuoresoseen seassa) pakastimesta.
Eteläpohjalainen sekaleipä, ohut reikäleipä. Sitä ei ainakaan Helsingissä kaupasta saa ja miellän se voimakkasti lapsuuteeni kuuluvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai en tiedä, ehkä se on mun mielestä vaan niin hyvää.
Leipä ja juusto on kyl ehkä se klassisin. Aina kun meen äitin luokse, meen ekaks keittiöön ja teen itselleni voileivän. Hassua.
eli yhdistätte jonkun makaronilaatikon johonkin hyvään fiilikseen?? Tämä on oikeasti aika vaarallista, ruokaan ei saisi olla noin tunnepitoinen suhde!
Että ruokaan ei saisi suhtautua tunteella? Mun mielestä ruoka on mitä suurimmassa määrin tunnekysymys: Joku ihana maku tuo mieleen vaikka reissun jonnekin tai muistoja lapsuudesta. Muistelee, että sain siellä elämäni parhaita simpukoita tai kun syö kesän ensimmäisiä uusia perunoita ja maku saa aikaan hyvän fiiliksen.
Tai kun mietitään mitä vaikka jonain erityisemä päivänä syödään. Haetaan aineksia vaikka useammasta paikasta ja kokataan ja nautiskellaan hitaasti.
Musta on pimeä ajattelumalli, että syödään vaan pitääkseen nälän loitolla. Mutta näinhän Suomessa ajatellaan ja siksi täälä porukalle menee marinointilitkussa lojuva broilerisilppu, koska ihan sama, kunhan nälkä lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tärkeitä ruokamuistoja ovat:
Lämpimät voileivät
Tuoreet korvapuustit
Perunavelli
Makaronilaatikko
Kalakeitto (maitoon, seistä)
Makkarakeitto (jonka mössäsi lautaselle haarukalla)
Tuoreet sämpylät, sipaisu voita ja viipale juustoa
Uunimakkara ja muussi (HK:n bleu on samettia vatsalle)
Mannapuuro
Uuniohrapuuro
Lihis pitää olla paistettu uunissa rapeaksi, ei mikrossa lämmitettyä.
Ja sitten jos oikein paha mieli niin saunan jälkeen piimä! Kylmä lasillinen piimää! Oi kun masuun tulee niin pehmee ja hyvä tunne.
Ja sitten ihan muista pikkupurtavista on se lemon limukka ja ihan perus Taffelin shipsit!
Pannukakku
Vohvelit
Möttöset
Sultsinat
Karjalanpaisti
Palapaisti
Karjalanpiirakat
Lihapullat ja ruskea kastike
Uunilohi
ja läskisoosi oli vanhan ajan lohturuokaa. Vieläpä erittäin terveellisiä sellaisia.
Itseltäni menee kyllä ruokahalu, kun asiat on huonosti.
En liitä maailman murjomista ja ruokaa toisiinsa. Siksi onkin yllättävää, että monelle lapsuuden ruokamuistot tuovat lohtua. Mullekin ne ovat miellyttäviä, mutta eivät lohtumielessä.
makaroni ja tölkkilihapullat tai jauhelihakastike. Nyt olen karppi, enkä voi syödä makaronia (tulen tosi kipeeksi). Laitan lapsille silloin tällöin, ja huonona päivänä tekisi ihan hirveesti mieli. Mä taas surullisena lohduttaudun ruualla - jos muuten on ankeaa, syön paljon ja hyvin. Valitettavasti.