Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinulle on (lapsuuden) LOHTURUOKA? Siis sellainen jota tekee mieli syödä kun maialma murjoo?
17.11.2010 |
Kiinnostaisi siis lämmin ruoka, voileivät yms. eikä vaan karkit ja suklaa :)
Itselle sellainen on UUNILENKKI ja PERUNAMUUSI. Rakastin niitä jo lapsena, ja nimenomana sellainen halpa jauhomakkara eikä mikään lihaisa laatumakkara.
Kommentit (45)
eli yhdistätte jonkun makaronilaatikon johonkin hyvään fiilikseen?? Tämä on oikeasti aika vaarallista, ruokaan ei saisi olla noin tunnepitoinen suhde!
Että ruokaan ei saisi suhtautua tunteella? Mun mielestä ruoka on mitä suurimmassa määrin tunnekysymys: Joku ihana maku tuo mieleen vaikka reissun jonnekin tai muistoja lapsuudesta.
Ovathan ihmisille myös tuoksut ja hajut todella tärkeitä asioita. Joku muistaa jonkun teini-iän seurustelukumppanin vaikka mopon bensan hajusta. Jollekin tulee vaikka joku ulkomaanmatka mieleen jonkin tietyn dödön tai muun hajusteen tuoksusta jne. Melkein kaikille joulu tuoksuu esim. kynttilöitä, kuuselta jne. Ihan yhtälailla maku tuo muistoja mieleen. Jotkut positiivisia, jotkut negatiivisia.
Minulle tuollainen "lohturuoka" on vastapaistetut sämpylät ja pulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ehkä juuri siksi tulee silloin syötyä "turvaruokaa". Sellaista mistä tulee mieleen hyvät hetket lapsuudessa.
Itseltäni menee kyllä ruokahalu, kun asiat on huonosti.
En liitä maailman murjomista ja ruokaa toisiinsa. Siksi onkin yllättävää, että monelle lapsuuden ruokamuistot tuovat lohtua. Mullekin ne ovat miellyttäviä, mutta eivät lohtumielessä.
En koskaan syö lohduksi mitään.
Perunamuusia ja ihan mitä vaan seuraksi, mieluiten lihapullia. Äidin pizza lohduttaa myös.
silti tietyissä tilanteissa tekee mieli tietynlaisia ruokia: juhlissa yleensä pihviä tms. tukevasti lihaisaa, reippaan ulkoilun jälkeen kaakaota ja voileipiä, viikonloppuaamuisin kiireettömästi brunssityyppinen aamiainen, kesän ekana aurinkoisena ja kuumana päivänä jäätelöä...
Ihan vaan tiedoksi, että olen pitkälti yli 30 ja silti menee sama vaatekoko (36) kuin lukiossa.
eli yhdistätte jonkun makaronilaatikon johonkin hyvään fiilikseen?? Tämä on oikeasti aika vaarallista, ruokaan ei saisi olla noin tunnepitoinen suhde!
Minä syön ruokaa kun on nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei mielihyvän saaminen ruuasta tarkoita että sitä ruokaa mätetään holtittomasti kitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja päälle oman puutarhan ruohosipulia ja retiisiä sekä lasi jääkylmää maitoa.
Vaikka olisikin surullinen, niin pitaa sita silloinkin syoda, muuten kuihtuu pois. Ja jos kerta joku ruoka tuo mieleen iloisemmat ajat, fiksuahan se on itseaan piristaa alakuloisena.
Mulle lohturuokaa on lohikeitto, perunamuusi ja uunilohi, tai jauhelihakastike, jossa on tarpeeksi suolaa :) Joskus jopa tuliset pikanuudelit. Naita lohturuokia tekee erityisesti mieli kylmina talvi-iltoina. Lohtu on mulle yhta kuin hyva olo. Ja iloinen mieli on terve mieli.
En syo naita ruokia maarallisesti sen enempaa kuin muitakaan. Eli hoikkia ollaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulle ruoka on vaan ruokaa, jota syödään, kun on nälkä. Se ei edusta mulle mitään sen ihmeempää.
riisi ja currykastike persiljalla :) ihanaa kun isä teki aina sunnuntaisin :) ja jauhosia perunoita vielä lisäksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka "ei ymmärtänyt kysymystä". Kuitenkin avasit ketjun ja halusit päästä kommentoimaan? Lohturuoka nyt on se nimi, jonka ap valitsi kuvaamaan sellaisia ruokia, jotka tuovat mieleen lämpimiä lapsuuden muistoja. Osallistuin itsekin, vaikken koe ruoan konkreettisesti tuovan lohtua. Toisen ihmisen ketjun mollaaminen on todella lapsellista.
teurastusaikaan ennen joulua sianpääsylttyä ja veripalttua. Ne muistan aina todellisena lohturuokana, sillä lapsuuden perheessäni vain jouluna sai syödä kystä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli yhdistätte jonkun makaronilaatikon johonkin hyvään fiilikseen?? Tämä on oikeasti aika vaarallista, ruokaan ei saisi olla noin tunnepitoinen suhde!
että nimenomaan pitäisi olla tunnepitoinen suhde syömiseen. Pitää rakastaa itseään, ja antaa rakastamalleen itselle ihanaa, rakastettavaa ruokaa. Mieli virkistyy ja linjat pysyvät kurissa, kun keskittyy siihen mitä "itseensä laittaa" eikä syö jääkaapin vieressä seisten nakkeja paketista.
Minusta on surullista, että joillekin ruoka on vain ja ainoastaan ravintoa. Näille ihmisille aterian ravintosisältö on ainoa sisältö. Pelkään pahoin, että näissä perheissä kasvatetaan melkoisia ruokakonservatiiveja, jotka eivät kokeile mitän uutta, kun kerran perunoilla ja lihasoosillakin pysyy hyvin hengissä.
Olen kasvanut perheessä, jossa ruoka-aika oli muutakin kuin koneen tankkaamista ja minulla on jo lapsuudesta paljon ruokaan liittyviä muistoja. Perheessäni kukaan ei kuitenkaan ole vaikeasti ylipainoinen, vaikka kaikki hyvää ruokaa arvostammekin.
Suhteeni ruokaan on tunnepitoinen. Palak Paneeerista mieleeni tulee illallinen, jonka jälkeen mieheni kosi minua, Kalle Kustaan lohesta lapsuuden sunnuntailounaat ja ranskalaisesta sipulikeitosta vanhempieni hääpäivät.
Pirkan tomaattipussikeitto ja sen kanssa jotain rapeaa leipää. Ei lapsuudesta kylläkään tämä peräisin, siltä ajalta ei ole mitään lohturuokamuistoja.
mulla tulee kyllä hyvä fiilis joskus kun ruokailee, mutta se tulee siitä tilanteesta, ei ruoasta. Eli en yhdistä mitenkään sitä ruokaa ja tilannetta. Mutta noin yleensä syön vaan kun on nälkä, eli ei siitä mitään kovin kummoisia tunnetiloja pääse syntymään. Erikseen sitten jotkut juhlat, joissa syödään, mutta niissä tosiaan se itse juhla tuo sen fiiliksen, ei se ruoka. En edes muista mitä ruokaa milloinkin jossain juhlissa on syöty... Huvittavaa sinänsä, sillä esim. mun äiti on sellainen, että aina ensimmäisenä jostain juhlista kertoo mitä siellä on tarjottu. Eli niiden juhlien pääjuttu on se ruoka (mutta onkin tosi ylipainoinen). En ymmärrä tuollaista, mulle ruoalla ei koskaan ole ollut mitään merkitystä. Syön vaan kun on nälkä ja on pakko syödä.
johon tulee perunalohkoja(keitetään hetki vähässä vedessä) lisätään jauhelihaa (joka on paistettu sipulin kanssa)ja kevyt/kulutusmaitoa. Mausteena suolaa ja pippuria. Kuulostaa varmaan hassulta mutta on ihan sairaan hyvää! Tätä muumo teki aina, kun olin pieni ja se oli lemppariani.
Teen sitä välillä omalle perheellekin(liian harvoin) ja maistuu kaikille.
Sitä ei ollut lapsuudessani, mutta siitä on paljon rakkaita muistoja opiskeluajoilta.
Mäkään en koe saavani lohtua näistä ruoista, mutta niiden muisteleminen kyllä saa hymyn huulille ja veden kielelle : ) Tästä ketjusta tulee hyvä mieli. Yleensä, kun suomalaista ruokaa parjataan mennen tullen.