Lue keskustelun säännöt.
Aina niin ihania parisuhdevuodatuksia....
30.12.2010 |
Tapasin "unelmieni miehen" tämän vuoden alkupuolella ja olemme asuneet kimpassa nyt kolmisen kuukautta. Ensitreffeistä lähtien olemme viettäneet kaiken vapaa-ajan yhdessä. Itse olin suhteemme alussa melko varovainen ja ehkä tahallani myös hieman etäinen. Puhuin omista asioistani melko vähän,enkä heittäytynyt juttuun silmät sokeana. Samaan aikaan kuitenkin olin mieheen todella ihastunut. Tapasimme päivittäin,vietimme kaikki yöt yhdessä. Mies oli suhteessamme se,jonka toiveesta tapasimme päivittäin. Halusin olla "vaikeasti tavoiteltava". Samalla minusta kuitenkin tuntui,että mies oli vahvasti ihastunut myös minuun. Suhteemme vahvistui ja päätimme muuttaa yhteen. Olimme olleet tuolloin puoli vuotta yhdessä.
Viikko muuton jälkeen mieheni oli vahingossa jättänyt sähköpostinsa auki minun ollessani koneella. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kauhukseni huomasin,että hänen postissaan oli usealta naiselta posteja, jotka olivat tulleet treffipalstan kautta. Mieheni oli vastannut näihin aktiivisesti. Viestejä oli ajalta jolloin olimme tunteneet 2 kk. Tämän jälkeen ne olivat loppuneet.Järkytyksestä vuoksi ajattelin samaan hengen vetoon tarkistaa hänen puhelimestaan viestit,jossa oli myöskin viestejä usealta naiselta. Sain myös selville,että mieheni oli viettänyt yön erään naisen kanssa suhteemme alkuaikoina. Riitelimme asiasta ja mies kertoi selitykseksi,että hän ei tuolloin ollut varma olenko oikeasti kiinnostunut hänestä. Emme hänen mielestään seurustelleet vielä tuolloin. Saimme asian selvitettyä ja uskoin hänen versionsa kyseisestä asiasta.
Tiedän,että mieheni rakastaa minua todella paljon ja tekee suhteemme eteen töitä jopa enemmän,kuin minä. Mieheni ei ole tyypillinen suomalainen mies vaan hän oikeasti panostaa arkemme toimimiseen ja antaakin sille kaikkensa. Tuo tapaus on saanut minut kuitenkin epäilemään hänen uskollisuuttaan ja häneen luottaminen onkin minulle todella vaikeaa.
Mieheni on ollut naimisissa ja sain tietää hänen pitäneen omaa peliänsa myös avioliittonsa aikana. Tekstailuja ja muuta avioliittoon kuulumatonta toimintaa muiden naisten kanssa.
Rakastan miestäni,mutta luottamuspula on todella suuri. En pysty olemaan suhteessa oma itseni, enkä vieläkään uskalla heittäytyä siihen täysin. Elämme normaalia arkea ja samalla olemme edelleen todella rakastuneita. Silti taustalla ja siälläni on suuri pelko,että mieheni pettää minua. Olen jopa ajatellut,että lopetan suhteen, koska näin hän ei pysty satuttamaan minua. Keskeusteluissamme on usein käynyt ilmi,että miehelläni on todella suuri menettämisen pelko ja hän haluaa omien sanojensa mukaan olla kanssani lopun elämänsä. En kuitenkaan juurikaan luota hänen sanoihinsa.
Mitä pitäisi tehdä ? Jäädä odottamaan,että jotain pettämiseen liittyvää saattaa tapahtua vai uskoa hänen sanoihinsa ? Kamalinta huomata,että itsetuntoni on pohjalla,enkä ota todesta miehini päivittäisi kehuja. Tilanne ja omat tuntemukseni todella rassaavat minua ja valitettavasti vaikuttavat käyttäytymiseeni ajoittain myös miestäni kohtaan. Vinkkejä otetaan vastaan :)
Kommentit (8)
Mä muutuin tuon takia suhteessamme, ja ajan kanssa lopettelin suhteen muutenkin, en vaan enää luottanut ja samalla se rakkauskin sai haihtua.
Mutta mitäs mokas, sellaista se on, jos yrittää pelata varman päälle olis syytä tehdä se rehdisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyypillistä tällä palstalla, että oikeat ongelmat ei kiinnosta
mahdollisuuden, ja se olikin elämäni suurin virhe. Kusetus ei todellakaan loppunut siihen, erokin tuli lopulta 7v. jälkeen, kun kännykästä löytyi yli 300 viestiä muilta. Uskon kyllä, että hän omalla tavallaan minua rakasti, ei vain voinut pelimiehen luonteelleen mitään. Edelleenkin itkee perään, en ikinä enää ottaisi takaisin
myös minun mieheni oli ollut naimisissa aiemmin ja pettänyt. Aivan samat vakuuttelut kuulin minä, kuin mitä ap on kuullut. Juuri tämä hylkäämisen pelko...en voi muuta sanoa, kuin että onnea vaan, jos tämän miehen päätät pitää.
soittelee perään ja pyytää antamaan anteeksi ja luottamaan, mutta en todellakaan enää vaivaudu.
Tästä on nyt muutama vuosi, ja kyllä mä uskon, että se musta paljon tykkää, sillä entinen elämänsä on mennyttä, ei ole sen koommin tapaillut ketään, mutta siltikään en halua häntä enää elämääni. Ehkä se sieltä taas piristyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit, ap, että miehellä oli avioliittonsakin aikana jotain actionia muiden naisten kanssa. Minulle tuo on selvä signaali siitä, ettei kumppaniehdokas ole vakavasti otettava ihminen. Oma mieheni on pysynyt rinnallani tilanteessa kuin tilanteessa; myös silloin, kun olen (jotain yllä kirjoittanutta lainatakseni) itse ollut hankala. Sellaisiakin ihmisiä on, ja tätä ei näemmä yleisesti tajuta, kun ihmiset kerran tuhlaavat elämäänsä kypsymättömien tuuliviirien kanssa. Älkää antako kiintymystänne ja läheisyyttänne lahjaksi kenelle tahansa vain siksi, että hetkellinen epätoivo iskee ja biologinen kello tikittää.
nämä viimeksi vastanneet. Jos ei ole naimisissaolon jälkeen oppinut, vaan edelleen vehtaa monen kanssa yhtä aikaa, niin aika toivoton tapaus on. Jotkut ovat tätä koko ikänsä. Mun äidin mies on sellainen, äijä lähenee 70v ja silti jää edelleenkin säännöllisin väliajoin salasuhteistaan kiinni. Nuo häntäheikit eivät väsy koskaan.
Päivä kerrallaan olen päättänyt jatkaa suhdetta, ja päivä päivältä meidän suhde on myös lujittunut ja rakkautemme kasvanut. Luottamus on kuitenkin mennyt ja samalla jotain minussa meni rikki. Silti en voi muuta kuin luottaa. Tiedän, että otan tietoisen riskin, että mies voi jonain päivänä vielä loukata minua pahasti, vaikka omien sanojensa mukaan ei enää ikinä pettäisi minua. Niin kauan kun meillä on kaikki hyvin eikä ole ongelmia, uskon että mieskin on uskollinen ja omistautunut suhteelle. Mutta en vielä luota siihen että hän pysyisi rinnallani silloinkin kun on vaikeaa, kun minä olen vaikea.