Ärtynyt, turhautunut, lyhytpinnainen äiti - miten päästä muutoksen alkuun?

toimimaan toisin.



Myös sieltä entisestä iloisemmasta elämästä poimin yhden tekijän, josta silloin nautin, eli liikunta.

tuntua elämisen arvoiselta.

Lääkityksellä ja terapialla. ja puolison tuella.

Jo tässä alkaa elämä pikku hiljaa hymyä pilkottaa. Toli on edelleen hetkiä, että tuntuu kaikki romahtavan.

toimimaan toisin. Myös sieltä entisestä iloisemmasta elämästä poimin yhden tekijän, josta silloin nautin, eli liikunta.

että aloit huomaamaan muutosta? Ja oliko vaikea saada itsensä liikkumaan?

Itse olen huono liikkumaan ilman perseelle potkijaa.

ap

Jos se motivoisi, että saisi ainakin sen ajan olla ilman kersojen vinkunaa?

tuntua elämisen arvoiselta.

Luulen, että menisin vain huonompaan jamaan. Syy ei ole kuitenkaan lapsissa vaan minussa itsessä, kun en ole paremmin kestänyt elämän tuomia asioita.

Uhmaikäiseen liittyen: näen kuinka samanlainen olen äitini kanssa tuohon uhmaan reagoidessa. Toisaalta olen katkera hänelle, ettei hän ole kestänyt uhmaa meidän ollessa pieniä vaan kasvattanut meistä kilttejä ja alistuvia, ja jostakin syvältä tuo sama asenne kumpuaa minullakin. Toisaalta ymmärrän, että äitni on tehnyt parhaansa, mutta toivon että olisi yrittänyt vielä enemmän. Nyt minun on löydettävä voima katkaista tämä kierre.

ap

Lääkityksellä ja terapialla. ja puolison tuella. Jo tässä alkaa elämä pikku hiljaa hymyä pilkottaa. Toli on edelleen hetkiä, että tuntuu kaikki romahtavan.

Kuinka pitkä ja rankka taival on ollut tähän asti?

ap

Mulla auttoi töihinpaluu. Oletko töissä tai kotona hoitovapaalla/vanhempainvapaalla? Jos pidät työstäsi, niin suosittelen. Itse pidän työstäni, joka on mielekästä ja haastavaa. Vaikka aika-ajoin stressaakin ja on kiire, olen tosi tyytyväinen, että palasin suht pian kotoa takasin töihin. Mulla on ihana pieni tyttö ja mies sekä mukava työ ja kaikki oikein hyvin nyt. Viime talvena tähän aikaan olin kotona ja surkea.

Jos se motivoisi, että saisi ainakin sen ajan olla ilman kersojen vinkunaa?

mieleseni vaihtoehto, mutta toisaalta en tiedä onko jo aika antaa periksi ja aloittaa lääkitys, että saa itsensä alkuun.

ap

- pikahoitona mielialallääke sepram( saa terveyskeskuslääkäriltä reseprin)

- ja kalaöljy

- ja työnjako kotona uusix, ettei äiti vallan uuvu

- ja joillekin äideille sopii töissäolo kotona oloa paremmin- eli mieti sitäkin

joskus 4-vuotiaana. Voi vihne miten voi ihmisen elämä muuttua kun saa vihdoin nukkua niin pitkään ettei enää väsytä! En ollut edes tajunnut että kiukkuisuuteni johtui vaan unenpuutteesta kun siihen oli niin tottunut vuosien saatossa.

Mulla auttoi töihinpaluu. Oletko töissä tai kotona hoitovapaalla/vanhempainvapaalla? Jos pidät työstäsi, niin suosittelen. Itse pidän työstäni, joka on mielekästä ja haastavaa. Vaikka aika-ajoin stressaakin ja on kiire, olen tosi tyytyväinen, että palasin suht pian kotoa takasin töihin. Mulla on ihana pieni tyttö ja mies sekä mukava työ ja kaikki oikein hyvin nyt. Viime talvena tähän aikaan olin kotona ja surkea.

Kävin lasten välissä töissä ja se kyllä helpotti hieman, mutta olen huomannut, että kaikkea sekään ei poistanut. Lisäsi vain huonoa omaatuntoa, kun ehti olla vain 2-3 tuntia illassa lapsen kanssa ja tietenkin viikonloput ja osan siitäkin ajasta ärtyneenä.

En usko kohdallani oikein synnytyksen jälkeiseen masennukseen, koska nyt kun olen miettinyt asioita pidemmältä ajalta niin huomaan, että muutos alkoi todellakin salakavalasti jo ennen esikoista.

ap

Lääkityksellä ja terapialla. ja puolison tuella. Jo tässä alkaa elämä pikku hiljaa hymyä pilkottaa. Toli on edelleen hetkiä, että tuntuu kaikki romahtavan.

Kuinka pitkä ja rankka taival on ollut tähän asti? ap

Tämä mennyt syyskausi oli äärimmäisen rankka monilta osin. Lokakuussa tuli sitten se lopullinen notkashdus. Lääkitys ja terapia alkoi heti marraskuussa, mutta hyvin pian alkoi näkyä vastetta.

Sairaslomalla olin töistä 2 viikkoa. Ja nyt vuodenvaihteen jälkeen työtaakkaani on hieman kevennetty. Siis kevennetään. Pomoni ymmärtää onneksi. Kyllä se ensimmäinen kuukausi meni jotenkin sumussa. Ja miten ihanalta se tuntui kun oma mies sanoi, että hymyilin ekaa kertaa koko syksyn aikana. Perheessämme on tapahtunut paljon muutoksia tässä syksyn aikana. Taustallani on vuosien takaa masennus, joka nyt uusiutunut. Terapiaa usein ja lääkitys on ainakin vuoden. Tällä kertaa koen, että kohdallani on aivan ihana terapeutti.

Antistress-kapselit marketeista tai vahvempi Antistress luontaistuotekaupoista. Maksaa aika paljon (vahva on 4krt vahvempi ja maksaa n. 25e/15kaps, jota otetaan 1/pv), mutta meillä tehoo mieheenkin joka on usein kuin p:seen ammuttu karhu mutta lauhtuu etenkin niillä vahvoilla kapseleilla.

myös heräsin tähän jossain vaiheessa. Oli ihan samoja tunteita. Vieläkin toisinaan huomaan olevani ärtynyt ja lyhytpinnainen.



Itse tiedostan ne tilanteet kun alkaa käämi palaa liian helposti ja esim. tiuskin lapsille ja komentelen ns. turhasta. Silloin ihan tietoisesti koitan saada itseni rauhoittumaan ja puhumaan rauhallisemmin. Rauhoitun hetken ja ajattelen mistä asiasta on kyse ja kuinka siihen järkevästi tulee reagoida. Tämä tietoinen ajattelu auttaa minua. Minulla on myös käytössä Cipralex (mielialalääke), joka auttaa minua olemaan tasaisempi.



Tsemppiä. Ei ole helppo tie. Hienoa, että olet huomannut nuo piirteet itsessäsi ja haluat niihin muutosta. Se auttaa jo pitkälle :)

15 jatkaa että syöthän jo D-vitamiinia vähintään 50µg/pv. D-vitamiini on hormonin kaltainen (ja hormoniksi ja reseptitavaraksi se luokiteltaisiinkin jos löytyisi vasta nyt). Se auttaa alakuloon ja voimattomuuten jos sitä syö tarpeeksi.

- pikahoitona mielialallääke sepram( saa terveyskeskuslääkäriltä reseprin) - ja kalaöljy - ja työnjako kotona uusix, ettei äiti vallan uuvu - ja joillekin äideille sopii töissäolo kotona oloa paremmin- eli mieti sitäkin

Kynnys terapiaan ja lääkkeisiin on vain vielä korkea, jokin niissä pelottaa, mutten vain vielä tiedä mikä.

Ehkä yritän tällä avauksella saada itseni jotenkin taivuteltua niihin tai edes saamaan ajatuksia selvemmiksi. Liekö sitten kumpuaa alitajunnasta, että pika-apua pitäisi saada, että saadaan äiti rauhottumaan ja tasapainottumaan ensihätään.

Mies onneksi alkaa pikkuhiljaa tajuamaan, että meidänkin elämässä täytyy tapahtua muutoksia nimenomaan hänen puoleltaan, jotta minä jaksan/voin paremmin, vaikka en olotilaani voi kokonaan hänen syykseen pistää. Itsestään ja valinnoistaan kaikki loppujen lopuksi on kiinni. Minä vain valitsin jatkaa vaikeahkoa elämäämme hänen rinnallaan.

Nyt ap kiittää tähän astisista viesteistä ja lähtee hoitamaan äidin tehtäviä. Palaan myöhemmin katsomaan, josko on tullut uusia vastauksia :-)

mutta miksi, oi miksi, aina pitäisi olla menossa terapiaan? Olen itse aina ollut hyvin lyhytpinnainen, mutta mitä ihmettä jokin terapia siihen muka auttaisi? Me vain satumme olemaan erilaisia, ja kait pinnan pitenemiseen on muitakin konsteja kuin kallotohtorit ?

mutta miksi, oi miksi, aina pitäisi olla menossa terapiaan? Olen itse aina ollut hyvin lyhytpinnainen, mutta mitä ihmettä jokin terapia siihen muka auttaisi? Me vain satumme olemaan erilaisia, ja kait pinnan pitenemiseen on muitakin konsteja kuin kallotohtorit ?

Terapia tuli ensinnäkin ihan lääkärin suosituksesta. Ja se tuli oikeasti tarpeeseen.

Ollaan erilaisia, mutta minä tarvitsen noita tällä hetkellä. Ne on minulle selviytymiskeino.

Moni vaikenisi jos tietäisi läheskään kaiken millainen tämä syyskausi on meidän perheessä ollut.

Mäkin mietin aina miksi automaattisesti terapiaan jos puhuminen ei ole vaikeaa, eikä taustalla ole mitään todella järkyttävää. Hyvä ystävä ajaa saman aseman. Itse olin vuoden terapiassa (takana mm. alkohistiperheen lapsuus ja väkivaltaa)ja ihmettelin miksi maksan terapeutille (kela-korvaus ei kattanut kuin reilu puolet) joka vain lähinnä istuu hiljaa ja kysyy vain välillä jotain lisätietoja. Vuoden aikana hän ehdotti muutamia keinoja joilla päästä eteenpäin, mutta nekin itsestään selviä ja minulla oli enemmänkin ongelma se miten pystyn elämään toisella tavalla. Maksoin kuitenkin kiltisti ja ajattelelin että kun on niin kehuttu terapeutti niin varmaan mulla sitten jossain vaiheessa vain tulee joku ahaa-elämys ja asiat alkaa korjaantumaan. Ei tullut ja rahapussikin alkoi olemaan tyhjä.