Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sain työpaikan Hampurista! Mies ei halua muuttaa
17.11.2010 |
Asutaan Helsingissä, jossa en ole koskaan viihtynyt. ENkä saanut mitään hyvää työpaikkaa, vain pätkätöitä. Mies narissut koko ajan, että etsit sitä paikkaa nyt vaikka mistä.
Aloin sitten huvikseni katsella työpaikkoja Saksasta ja Englannista. Pääsin Hampuriin työhaastatteluun, mutta en ikinä uskonut saavani paikkaa. Vaan saipas!
Hampuri on mielestäni aina ollut miellyttävämpi kaupunki kuin Helsinki. Asuntojen hinnat keskustassa ja sen lähellä ei myöskään ole niin kamalat kuin Helsingissä, voitaisiin asua mukavammin.
Nyt mies nurisee, ettei muuta, vaikka aikoinaan suostuin muuttamaan hänen työnsä perässä Helsinkiin vasten tahtoani. No, ehdotin, että lapsethan voi jatkaa samassa koulussa ja tarhassa, jos he asuu Helsingissä ja minä Hampurissa.
Mitäs tekisi? Tämä Helsinki ja pätkätyöt ei nappaa enää yhtään.
Kommentit (22)
Meillä sama juttu, mutta sain töitä Nepalista.. Nyt ovat keskustelut edenneet siihen pisteeseen, että virkavapausanomukset Suomessa miehellä vetämässä. Minäkin aikoinani Hkiin muutin miehen työn perässä, joten nyt näin päin :).. Aluksi kyse on siis vuodesta ja samalla mietitään, palataanko Suomeen vai jäädäänkö pidemmäksi aikaa ulkomaille. Pääseehän sieltä aina poiskin...
Voisiko teillä tulla kysymykseen miehellä esim. välivuosi omista töistä?
Meillä tämä suuri muutos on vaatinut loputtomasti keskustelua ja lisää keskustelua. Lapsille ei olla vielä kerrottu asiasta. Psykologin juttusillakin käydessämme valintatesteissä korostettiin sitä, että varsinkin nuorimmaiselle (2 v) aikaisimmat muistot tulevat sitten vieraasta maasta, jota hän tulee luultavasti pitämään kotimaanaan aina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomaille muutto on aina ainutlaatuinen kokemus, varsinkin kun kotimaata parempi säänöllinen työpaikka siellä on jo valmiina siitä voi tulla erittäin mieluinen kokemus.
Tietämättä teidän töistä ja ammateista, on vaikea avioida onko jotain menetettävää jos lähdette koko perhe ja sillä siisti. Jos miehelle löytyy määränpäästä töitä kohtuullisessa ajassa niin saksassa on varmasi kiva asua ja ainakin lapset taitaisi saada hyvän kielitaidonkin mukana.
Itse en ainakaan lämpenisi ajatukselle, että mies tuosta noin vain eräs kaunis päivä ilmoittaisi, että "kulta, sain työpaikan Hampurista (tai mistä nyt vain ulkomailta), muutetaan sinne". Tai vielä parempaa: uhkavaatimus; jos emme muuta yhdessä niin muutan yksin.
että muutto Saksaan Helsingistä on nyt vähän sama kuin muuttaisi vaikkapa Rovaniemelle. Hampuri on iso kaupunki, johon on helppo sulautua. Eri asia olisi muuttaa jonnekin pikkukylään.
Se on jännä, miten monen ihmisen mielestä kaikki ulkomaat on jotenkin sama asia:D Itse olen asunut vaikka missä, ja on niissä eroja. Esimerkiksi Britanniassa asuminen on vuosien kaukoitäilyn jälkeen ihan kuin Suomessa asuisi.
En kyllä lähtisi pätkätyön takia raahaamaan perhettä vieraaseen maahan tai hajottaisi perhettä.
Itse en ainakaan lämpenisi ajatukselle, että mies tuosta noin vain eräs kaunis päivä ilmoittaisi, että "kulta, sain työpaikan Hampurista (tai mistä nyt vain ulkomailta), muutetaan sinne". Tai vielä parempaa: uhkavaatimus; jos emme muuta yhdessä niin muutan yksin.
että muutto Saksaan Helsingistä on nyt vähän sama kuin muuttaisi vaikkapa Rovaniemelle. Hampuri on iso kaupunki, johon on helppo sulautua. Eri asia olisi muuttaa jonnekin pikkukylään.
Se on jännä, miten monen ihmisen mielestä kaikki ulkomaat on jotenkin sama asia:D Itse olen asunut vaikka missä, ja on niissä eroja. Esimerkiksi Britanniassa asuminen on vuosien kaukoitäilyn jälkeen ihan kuin Suomessa asuisi.
Itse kun olen Hampurissa käynyt, niin siellä oli kyllä ihan saksalainen meno...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologin juttusillakin käydessämme valintatesteissä korostettiin sitä, että varsinkin nuorimmaiselle (2 v) aikaisimmat muistot tulevat sitten vieraasta maasta, jota hän tulee luultavasti pitämään kotimaanaan aina...
Ompas omituinen kommentti. Minä olen asunut 3-5-vuotiaana Tanskassa, ja pidän kyllä Suomea kotimaanani. Mistähän toi psykologi noin on päätellyt?
Mutta Saksaan muutosta vielä. Me asuttiin vuosi Saksassa esikoisen ollessa vauva. Jos päädytte asumaan eri maissa, niin saat asumiskulusi vähennettyä verotuksessa ns. tuplatalouden vuoksi. Meillä mies muutti puoli vuotta aiemmin ja sai siis sen ajan asumiskulut verovähennyksinä + pesukoneen, joka meille ostettiin.
Toisaalta jos asutte Saksassa koko perhe, niin terveydenhuoltoon menee palkasta tietty prosenttimäärä sairaskassaan ja se prosenttimäärä on sama riippumatta siitä oletko yksin vai perheellinen. Eli perheen sairaskulut samalla hinnalla. Perheellisen verotus on myös kevyempi Saksassa, kuin yksin asuvan.
ensin luin että oot saanu työpaikan hanurista ;)
Joo, on hölmö juttu mut pitipä sanoa silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ainakaan lämpenisi ajatukselle, että mies tuosta noin vain eräs kaunis päivä ilmoittaisi, että "kulta, sain työpaikan Hampurista (tai mistä nyt vain ulkomailta), muutetaan sinne". Tai vielä parempaa: uhkavaatimus; jos emme muuta yhdessä niin muutan yksin.
että muutto Saksaan Helsingistä on nyt vähän sama kuin muuttaisi vaikkapa Rovaniemelle. Hampuri on iso kaupunki, johon on helppo sulautua. Eri asia olisi muuttaa jonnekin pikkukylään. Se on jännä, miten monen ihmisen mielestä kaikki ulkomaat on jotenkin sama asia:D Itse olen asunut vaikka missä, ja on niissä eroja. Esimerkiksi Britanniassa asuminen on vuosien kaukoitäilyn jälkeen ihan kuin Suomessa asuisi.
En myöskään ilmoitus luontoisena asiana suostuisi muuttamaan sinne Rovaniemelle MUTTA jos olisi yhdessä sovittu, että mies alkaa katselemaan työpaikkoja ulkomailta tai vaikka sieltä Rovaniemeltä tai Helsingistä (jonne en mitenkään riemusta kiljuen muuttaisi myöskään) niin asia olisi eri. Mielestäni tälläiset isot päätökset täytyy tehdä perheessä yhteisymmärryksessä ajatellen koko perhettä.
Kieli tietysti on tärkein ero, se vaikuttaa myös työn saamiseen (siis sillä miehelläsi), vaikuttaa lasten koulunkäyntiin (harva alakoululainen osaa saksaa) ja mukaan tulee myös uuden maan paperisota, terveydenhuollon kuviot jne jne.
Ja tämä ei ole mitään ummikkosuomalaisen kauhistelua, vaan olen itse asunut Tanskassa, USA:ssa ja Britanniassa, viimeisimmällä reissulla oli lapsikin mukana sen 2 v.
Se on totta, että länsimaiden välillä muuttamisessa muutos on pienempi kuin vieraampiin kulttuureihin mennessä. Ei se silti vähennä vaikeuksia.
EHkä miehelläsi on shokkivaihe menossa ja on helpointa kieltää kaikki. Anna aikaa, ehkä mies kiinnostuu mahdollisuudesta. Paljon on kiinni siitä, minklaiset työmahdollisuudethänellä siellä olisi. Koti-isä on aika yksin Suomessakin, saati sitten Keski-Euroopassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt hän selittelee, että tarkoitti jotain Hämeenlinnaa tai Tamperetta tms. :) No, en mäkään noita ulkomaan työpaikkoja ihan tosissani katsellut. Mutta sattui tuolta Hampurista osumaan silmään just mulle sopiva paikka.
Ei kai mieskään uskonut, että paikkaa saisin, kun kävin työhaastattelussa. Ajatteli, että kunhan pitää parin päivän loman. :)
Niin, siis olisi ihan pysyvä paikka tuolla Saksassa.
Hampuri on mulle tuttu kaupunki, olen käynyt siellä aiemmin useasti työmatkalla ja lomillakin.
Erityisesti kiehtoisi tuo, että iso kaupunki, asuminen huomattavasti halvempaa kuin Helsinigssä (miten voikin olla Helsinki niin kallis?!), tiedän että Saksassa perheellisellä kevyemmät verot kuin Suomessa ja terveydenhuolto pelaa paremmin (olen pari kertaa joutunut lääkäriin Saksassa, suomalaisenakin selvisin YKSITYISlääkärin vastaanotolta 10 eurolla ja siihen sisältyi laboratoriokokeet!).
Mies ei osaa saksaa. Ei kunnolla edes Englantia. Mutta koska palkkani olisi jopa vähän parempi kuin miehellä nyt ja eläminen tulisi Saksassa halvemmaksi, niin minusta hän voisi ilmoittaa töihin olevansa ainakin vuoden pois. EN tiedä, onnistuuko tuo yksityisessä firmassa... Irtisanokoon vaikka itsensä!
Ehkä koko perheen ei kannata muuttaa samaan syssyyn, varsinkaan jos miehellä ei siellä tule olemaan töitä (ei osaa saksaa eikä englantiakaan). Menisin itse edeltä yksin, ja katsoisin viihtyisinkö paikassa. Miehen ei kannata irtisanoutua omasta työstään jos ei ole sellaisella alalla missä töitä riittää takuuvarmasti joka suhdanteessa. (Putkimies tms.) Vuorotteluvapaa tai vastaava auttaisi vuodeksi.
Itsellämme tämä tilanne on juuri nyt, että miehellä ja itselläni on työpaikat eri maissa (Euroopassa kuitenkin), ja ei tosiaan voi verrata maan sisäiseen muuttoon. Matkakulut lentäen ovat melkoiset. (Halpisyhteyksiä ei ole joka paikkaan.)
Mutta jos saisin paikan Hampurista, lähtisin kyllä. (Olettaen että jompikumpi pystyy pyörittämään taloutta lasten kanssa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siellä toimii myös Suomi-koulu merimieskirkon yhteydessä. Ja saksan kielikursseja järjestetään myös aikuisille! Sitäpaitsi, suora lento Hampurista Helsinkiin ei halvimmillaan maksa kuin satasen (eli vähemmän kuin sinne Rovaniemelle).
Lähde sinä ap lasten kanssa Hampuriin, ja mies lentää pari kertaa kuussa teitä tapaamaan, ja te kerran kuussa häntä tapaamaan!
Mies sopii nykyisen työnantajan kanssa palkattomasta vapaasta vuodeksi. Yleensä onnistuu. On se kokemus niin hieno!
Mutta se on ymmärrettävä ulkomailla, että kotona oleva puoliso joutuu pakosta selvittämään perheen asioita siellä vieraassa maassa koko ajan. Työajalta ne ei työssäkäyvältä onnistu. Monissa maissa kun on edelleen periaatteena, ettei asiaa voi toimittaa kuin käymällä virastossa. Esim. jouduin itse kotona olevana keski-Euroopaan muuttaessamme, ilmoittamaan perheemme asukkaiksi ulkomaalaistoimistoon (jonotin siellä puoli päivää kahteen kertaan), hankin vakuutukset koko perheelle ja autolle (pari virastoa nekin), kävin aina viemässä kaikki sairaskuitit sairasvakuutustoimistoon + täyttelin siellä kaavakkeet (postittaa ei saanut), hain kotihoidontuet paikallisesta kelasta (taas jonotusta), vuokraisännän tavoitti vain päivisin, hoidin lapsien yksityislääkärikäynnit mm. pakolliset alle 18v:lle kuuluvat rokotukset piti hankkia heti (ja tietenkin päiväsaikaan), hankin asuntoon tiettyjä vuokraisännän kanssa teknisiä laitteita mm. vedensuodatin(mielenkiintoista, kun ei osaa noita edes suomeksi), jouduin kerran kutsumaan palokunnan paikalle katolle kiivenneen kissan vuoksi, bussilippujen hankkiminen (valokuvat ensin niihin), poliisille piti viedä todistus, että mieheni elättää minut, lasten kouluja järjesteltiin, lista on loputon. Voin sanoa, että lähes joka päivälle oli jotakin.
Suuri apu oli siitä suomalaisten verkostosta, joka jo paikkakunnalla oli. Kyllä olisi ollut yksin noiden pohtiminen kahta työläämpää. Yksinäisyys kotiin jäävälle puolisolle on kamalaa. Kyllä sitä näki monta avioeroa tämän asian vuoksi.
Tämä on realiteetti johon kotiin jäävän puolison on totuttava. Ja kyllä tästä on keskusteltava, kotona oleva puoliso joutuu tekemään paljon vaikeita asioita. Onneksi minä lähdin matkaan innoissani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi asenne on kyllä aika juntti...jos nuorimmainen ei olisi vielä noin pieni, jättäisin lapsen miehen kanssa Suomeen ja lähtisin itse töihin.
Pääsee siellä sitten hoitoon ja oppii varmaan nopeasti kielen.
Vanhempi voi jäädä tänne kouluun ja asua miehen kanssa. Tapaillaan sitten aluksi kaksi kertaa kuukaudessa ja mietitään sitten.
Toki, jos vanhempi lapsi haluaa tulla mukaan, saa tulla. Laitan vaikka vuotta alemmalle luokalle, eiköhän hänkin sen kielen opi.
Kun Suomesta ei työpaikkaa kerran järjesty, niin en jää tänne miehen pyykkejä pesemään ja ruokaa kokkailemaan. Joskus on naisen ajateltava itseäänkin.
Se ei harmita, jos lähdet (vaikka nuorimman kanssa) ja palaat vuoden päästä, mutta se että jätät upean tilaisuuden käyttämättä.
Mä sain hyvän työtarjouksen Brysselistä, mies ei halunnut lähteä. Ja minä hölmö jatkoin osa-aikaduuneja ja nyt mies on ex - ja kaikissa hakemissani paikoissa korostetaan sujuvaa kielitaitoa/ulkomailla opiskelua/työskentelyä. Argh.
Pääsee siellä sitten hoitoon ja oppii varmaan nopeasti kielen.
Vanhempi voi jäädä tänne kouluun ja asua miehen kanssa. Tapaillaan sitten aluksi kaksi kertaa kuukaudessa ja mietitään sitten.
Toki, jos vanhempi lapsi haluaa tulla mukaan, saa tulla. Laitan vaikka vuotta alemmalle luokalle, eiköhän hänkin sen kielen opi.
Kun Suomesta ei työpaikkaa kerran järjesty, niin en jää tänne miehen pyykkejä pesemään ja ruokaa kokkailemaan. Joskus on naisen ajateltava itseäänkin.
Itse en ainakaan lämpenisi ajatukselle, että mies tuosta noin vain eräs kaunis päivä ilmoittaisi, että "kulta, sain työpaikan Hampurista (tai mistä nyt vain ulkomailta), muutetaan sinne". Tai vielä parempaa: uhkavaatimus; jos emme muuta yhdessä niin muutan yksin.
kerran täällä ollaan ja hieno kokemus. Minä olen mies ja asun no, Euroopassa ja olen kyllä tosi tyytyväinen. Minulla aika sama homma eli Helsinki oli todella ankea paikka, huonon paikka missä olen asunut Suomessa tai missään, joten tiedän tunteesi. Itse lähtisin ja jos mahdollista niin mikset ota lapsia mukaan. Joskus pitää olla itsekäs!
Alue: Aihe vapaa
Itse en ainakaan lämpenisi ajatukselle, että mies tuosta noin vain eräs kaunis päivä ilmoittaisi, että "kulta, sain työpaikan Hampurista (tai mistä nyt vain ulkomailta), muutetaan sinne". Tai vielä parempaa: uhkavaatimus; jos emme muuta yhdessä niin muutan yksin.