Äitiyden/vanhemmuuden hyvät puolet

Se on lisäksi rakkautta, suurinta ja syvintä mahdollista rakkautta ja isoja onnen tunteita ihanista asioista, joita lapsen kanssa kokee.



Parisuhde ja elämänlaatu ei ole parantuneet, mutta enää en tunne olevani vailla jotain tai eläväni vain puolittain. En vaihtaisi lapsettomuuteen. Elämä on täynnä touhua ja hälinää, on rankkaa, raskasta, mutta myös rakasta ja tarkoituksellista.



T: 4:n äiti

Kun maailmaa katsoo taas lapsen silmin, löytää niin paljon uutta.



Eikä lähes mistään pitänyt luopua (paitsi hetkeksi yöunista ja nytkin viikonlopun pitkistä aamu-unista).



Yksinkertaistettuna..



T. Äiti melkein 40 v ja lapsi 3v.

mitä on rakkaus ja välittäminen, huoli ja pelko. valitettavasti tämäkin on samaan aikaan sekä positiivinen että negatiivinen asia. tiedät mitä tarkoitan sitten kun lapsesi on syntynyt ja suhde lapseen on alkanut muodostua. tsemppiä äitiyteen, on nimittäin vaikea laji. :)

Yksi positiivinen asia on se, että on syntynyt uusi ihminen jota rakastan täysin pyytettömästi. Mikään muu rakkaus kuin rakkaus omaa lasta kohtaan ei koskaan yllä tähän. Puolisoakin rakastan enemmän kuin koskaan, onhan hän näyttänyt kuinka hyvä isä osaa olla. Olemme lähentyneet aivan eri sfääreihin lapsen myötä, osaamme ottaa toisemmekin huomioon aivan eri lailla kuin ennen. Molemmat hoidamme lasta yhtälailla ja osaamme arvostaa toisen panosta. Kun toinen väsyi vauvan ollessa pieni, toinen otti ohjat käsiinsä.



Idyllistä? Kyllä. Totta? Ihan totta :-). Maailman paras isä (ja isäpuoli) asuu meillä.

ja lisään vielä, jos osaan ilmaista itseäni oikein: tuntee itsensä niin syvästi tarpeelliseksi, kun ymmärtää että se pieni ihminen turvaa koko elämänsä ja tulevaisuutensa ja kaikkensa minuun. Mikään vastuu tai haastava duunijuttu ikinä ei ole ollut niin suurta ja aiheuttanut niin mahtavaa 'ylpeydentunnetta' tai nöyryyttä kuin tämän tajuaminen.

Itse olen ajatellut jo valmiiksi, että vanhemmuus on varmaankin juuri noita asioita, mitä te olette edellä kuvanneet. Ja mukava oli kuulla myös, että osalla ainakin parisuhdekin kukoistaa :)



-ap-

Olen alle 3ov yhden pienen lapsen äiti. Mieheni kanssa olemme olleet pitkään yhdessä ennen lapsen syntymää ja voin rehellisesti sanoa, että äitiydestä en luopuisi. Eikä miehenikään isyydestään.



Ja ei, en todellakaan ole mikään "vuoden äiti" vaan tavallinen työssä käyvä ihminen, joka rakastaa lastaan ja silti haluaa välillä hetken omaakin rauhaa. Mutta rakastan iltoja ja viikonloppuja, kun saan lapsemme kanssa käydä pulkkakävelyllä tai viettää muutoin rauhallisen kotipäivän. Rakastan nähdä, kun lapsemme oppii uusia asioita ja koittaa uhmakkaasti laittaa meille vastaan. Rakastan huomata, että säännöistä kiinni pitämällä lapsi oppii rajansa. Rakastan, kun lapsi antaa halia ja suukkoja sekä rakastan katsoa, kun lapsi touhuilee lelujensa kanssa iloisena. Rakastan, kun saan tuntea olevani lapselleni niin tärkeä ja rakastan nähdä lapsemme ja mieheni isä-lapsi-suhteen välisen rakkauden. Voisin jatkaa listaa varmaan loputtomiin..:)



Tosin pidän myös työstäni enkä luopuisi siitä, se on vahva side aikuiseen elämään, sillä useasti tulee vietettyä vapaa-aikaa muiden lapsiperheiden kanssa.



Moni, joka ei tunne minua, ei varmasti usko, millainen täyttymys äitiys minulle on, sillä en tosiaan ole mikään perinteinen kotiäiti, joka on täysissä sidoksissa lapseensa vaan olen yliopistosta valmistunut, vaativassa esimiestyössä työskentelevä, hyväpalkkainen nuorehko nainen, joka haluaa tehdä töitä, mutta ei olisi valmis luopumaan perhe-elämästä. Eli pääosin työpäivät noin 8h ja vapaa-aika lapsen/perheen kanssa.



Toivottavasti minulla olisi joskus 3 lasta...

Suurta rakkautta, jota ei voi verrata mihinkään muuhun, merkitystä ja tarkoitusta elämään, syytä ponnistella - esimerkiksi niitä olen saanut äitiydestä. Miehen kanssa lapset ovat jotakin yhteistä, jotakin kumpaakin kiinnostavaa, yhteinen työ, syy pitää suhde kunnossa ja pysyä yhdessä, rakkauden hedelmä. Tässä aivan lyhyesti ja pinnallisesti muutama asia.