2vuotias lapsi oppi jotain kamalaa!

Aina kun se yritti sanoa "vittu" (merkitystä ei selvästikään tajunnut), korjasin kärsivällisesti sen johonkin muuhun. Esim. "mikä sulta tippu? Tippuko lapanen?" tai "ei kun se on LIPPU, LIP-PU" tms. Lapsi menetti aika pian kiinnostuksensa tähän sanaan joka ei selvästikään tarkoita mitään.

hyväneuva

Eli teeskentelen, etten ymmärtänyt. Esim. perkele -> parvekkeelle. Ja muutenkin kannattaa vaan jättää tuollaiset huomiotta, muuten oppii nopeasti että kirosanoilla pääsee huomion keskipisteeksi. Toimii, vaikka joskus äidillä on korvat punaisina.



Niille, jotka kauhistelevat, että MISTÄ NE TEIDÄN LAPSET TOLLAISIA OPPII, KIROILLAANKO TEILLÄ? voin kertoa, että kirosanoja kuulee jatkuvasti esim. julkisissa.

meillä joutuu aikuinenkin nurkkaan jos kiroaa, eipä siis kiroa kotona myöskään teinit.

Sanot vaan rauhallisesti, että se on ruma sana ja kuulostaa erityisen ikävältä pienen lapsen suusta.



Ja sen isonveljen panisin ekana kuriin.



Meillä kiroilusta menee viikkorahat tai tietsikka takavarikkoon muutamaksi päiväksi. Kaksivuotiaan voi panna miettimään omaan huoneeseensa.



Ei se kauhean pitkään jaksa jankuttaa, jos rauhallisesti ja johdonmukaisesti reagoit.