Lapselle ei kannata antaa sellasta jossa on vaikka yksi i mutta
lausutaankin kahella iillä, koska sitten aikuisena kun sille lähetetään sähköpostia, niin hirmu monet postit menee hukkaan tai väärään osotteeseen, kun lähettäjä kirjottaa nimen väärin: esim. mia tai miia, kia tai kiia jne.
Näitä ei minun mielestä kannattais antaa ollenkaan, koska tulevaisuudessa sähköpostit yleistyy koko ajan ja hirveästi jää sitten lapseltasi aikuisena saamatta postia, kun ihmiset ei muista pitäiskö siihen nimeen laittaa yksi i vai kaksi iitä. Ja voi vaikka joku tärkeä työtarjous jäädä lapseltasi näkemättä, kun joku kirjoittaa siihen osoitteeseen miia vaikka pitäisikin olla mia.
Kommentit (16)
jollain on aikaa näköjään miettiä.
Miten sitten nuo väliviiva -nimet. Eihän niistä tiedä, kirjoitetaanko Sarianne vai Sari-Anne. Ja Katariina, apua, jos se onkin ruotsinkielinen, kirjoitetaanko Catharina. Apua, multa hajoaa pää, kun mietin tätä. Ja sitten se lapsen hyväkäs menee naimisiin jonkun kanssa ja ottaa yhdistelmäsukunimen, ja taas ei viestit kulje.
Miettikää nyt, sukunimi Järvi, ja menee Lammen kanssa naimisiin, niin eihän viestin lähettäjä tiedä, miten tuo sukunimi kirjoitetaan, pitäisi olla Järvi-Lampi, mutta viestin kirjoittaja kirjoittaakin Järvilampi.
esim. Lindstedt, Grönroos (lausutaan Gröönruus) jne.
sukunimissä on se ero, että niitä ihmiset tavaa enemmän eikä kirjoita sähköpostiin suin päin. Niitä en menis muuttamaan, mutta etunimen antamiseen voi vanhempana vaikuttaa paljon enemmän.
ap
Kaikki sukunimet joissa on ä ja ö, niinku Möttönen ja Määttänen kandee vaihtaa Mottoseksi ja Maattaseksi. Ni sitten saa niinku postia ulkomailtaki ja lähettäjän ei tarvi muistaa, että ei laita niitä ä ja ö kirjaimia siihen sähköpostiosotteeseen. vähemmän muistettavaa ja tosi kätevää
edes ole ne äät ja ööt niissä sukunimissä missä niitä on.
Ja tässä oli nyt kyse vaan etunimistä. Ei vanhempi voi lapsen sukunimeen niin paljon vaikuttaa, mutta etunimeen voi paljo enemmän. Eli kannattaa käyttää järkee.
ap
Ei ole iso vaiva laittaa se oikein niin etunimi kuin sukunimikin. Oli se sitten Mia tai Miia. Mut hei, joillekin se varmaan on tosi hankalaa ja haasteellista.
Onhan niitä muunkinlaisia nimiä kun Liisa ja Leena ja Miia ja Piia, vaikka Kaija ja Inkeri ja Ritva (mutta varokaa v:tä, sehän vois olla myös w...).
Ja ihan joka kerta se pitää erikseen mainita, mutta mitä sitten? Ihan tavallinen nimi muuten.
Ne ovat eriaisia nimiä, jokainen nimi on eri nimi, eikä mikään kahden vokaalin nimi.
Tyhmä saa olla niin kuin ap, mutta silloin voisi olla kyllä hiljaa asioista mihin ei oma järki riitä.
Siis Mian sijaan. En todellakaan edes huomaa sitä.
Vierailija:
On ihmisen moukkamaisuutta sanoa esim Ninaa Niinaksi, Neaa Neeaksi, Miaa Miiaksi jne...
Ne ovat eriaisia nimiä, jokainen nimi on eri nimi, eikä mikään kahden vokaalin nimi.
Tyhmä saa olla niin kuin ap, mutta silloin voisi olla kyllä hiljaa asioista mihin ei oma järki riitä.
Ihan kuule täällä etelä-suomessa lausutaan useimman ruosinkielisen Ninan tai Mian nini kahdella iillä!
Ja uskallan väittää, että on enemmän sääntö kuin poikkeus!
Vierailija:
Kyllähän se nyt kuuluu yleissivistykseen tietää. Oma nimeni on Mia ja se on aina ja kaikkialla sanottu kahdella (no okei, ehkä 1½) iillä. Miia kahdella iillä kirjoitettuna on ihan eri nimi, mutta lausutaan samalla tavalla. Näin siis kolmekirjaimisten etunimien (Pia, Piia, Tia, Tiia) kanssa, Nina ja Niina sitten vähän eri juttu, siinä nyt voi Nina halutessaan toivoa, että lausutaan yhdellä iillä.
Mutta ap:n kanssa samoilla linjoilla, että yksiselitteisesti kirjoitettava ja lausuttava nimi varmaan helpoittais elämää, en tiedä. Minnat ja Sarit, onko näin?