Mielensäpahoittajat

tekemättä itseäään naurettavaksi mutta kyllä mä pyrin neuvomaan ja ohjaamaan omia lapsiani ettei ihan kaikkea tarttis kantapään kautta oppia tai ettei se jää oppimatta.



Sanoisin omalle lapselleni kyllä ettei se ole kivaa käytöstä jos mennään kaverin kanssa jonnekin ja sitten jättää sen kaverin lehdelle soittelemaan eikä leikikään sen kanssa vaan etsii oitis parempaa seuraa.

tuntuu että nykyään aikuiset puuttuu jatkuvasti lasten välisiin juttuihin? SEllaiset asiat mitkä ennen (omassa lapsuudessa) painettiin villaisella, niistä on nyt tullut elämää suurempia asioita. Lapset juoksee heti kertomaan äitille että nyt tuo ei leiki mun kanssa ja sitten laitetaan tulikiven katkusta tekstaria ympäri kyliä.



Ja nykyään omien muksujen kanssa saa olla jatkuvasti varpaillaan ettei ne vaan pahota nyt jonkun mieltä. Enää ei tiedä mitä lasten kavereille saa sanoa, saako tarjota välipalaa, saako ojentaa jne. Aina on jollain naama väärinpäin teet niin tai näin.

Olen 3 lapsen äiti ja väkisinkin tässä pihapiirissä näkee kaikenlaista mänttiä, epäsosiaalista toimintaa ja mielestäni monessakin tilanteessa on ihan normaalia pahoittaa mielensä oli sit kyse lapsesta tai sen vanhemmasta. Ja joo mä olen sitä mieltä että jos esim tullaan pyytämään kaveria pulkkamäkeen niin siellä sit ollaan sen kaverin kanssa! Itse ainakin opetan lapsilleni näin.

muista opettaa lapsilleen niitä käytöksen kultaisia sääntöjä vaan jättävät ns oman onnensa nojaan opettelemaan viidakon lakeja. Ennen opetettiin paljon paremmin muiden huomioon ottamista...onko ap mielestäsi siis ok että mennään pulkkamäkeenkaverin kanssa ja siellä sit ilmaantuu jotain parempaa joten toisen voi jättää yksikseen? Sitenkö opetat omaa lastasi toimimaan porukassa?

nykyään onneksi pyritään lapset kasvattamaan enemmän empatiakykyisiksi ja toista huomioon ottaviksi ja siksi varmaan vanhemmat herkemmin puuttuvat. Minusta on ihan hyvä, että omien ja muidenmukuloiden tekemisiin puututaan kunhan säilyy jokin älli siinäkin hommassa...ei ne lapset itsekseen opi jos haluaa ne opettaa kunnon tavoille. Toista sitten jos haluaa kasvattaa ne "vahvemman oikeudella-periaatteella"...

mutta sekä sinun että minun lapset pahoittavat mielensä väistämättä jonain päivänä kaverin epäreiluuden takia. Lapset on lapsia, vasta opettelevat niitä sosiaalisia pelisääntöjä. Kun minun lapseni tulee sieltä pulkkamäestä pettyneenä kotiin kun kaveri ei sitten leikkinytkään hänen kanssaan, meillä keskustellaan siitä lapsen kanssa. Että se tuntuu kurjalta, ja nyt on hyvä tilaisuus miettiä miltä siitä kaverista tuntui viime viikolla kun sinä teit ihan samalla tavalla.



Mutta kyllä ei ole oikein lähteä vanhemmille soittelemaan ja tekstiviestejä lähettelemään. Lapset on sen verran älykkäitä, että huomaavat pian jos joku kavereista on jatkuvasti epäreilu. Silloin jää pian sellainen kaveri ilman kavereita.

Siis ihan porukalla menevät pulkkamäkeen (huom.porukalla) eli silloin ei saisi tyttö leikkiä poikien kanssa? Ketkä siis ovat varmaan samassa porukassa? No hei haloo naiset!



Ja toisekseen, eikö enää edes kotiin saa lähteä ilman että joku pahoittaa mielensä?



No anteeksi, opetan omat lapset siihen että vain tytö saa leikkiä tyttöjen kanssa ja pojat poikien + kotiin ei saa tulla jos kaveri haluaa lapseni jäävän sinne...

siinä sitten on opettaa oma lapsi solidaariseksi ja muut huomioon ottavaksi? Jos äiti kehottaa pysymään porukassa jonka mukana on tultu niin ei se ole mitään paapomista, siinähän se lapsi just oppii että aina ei käy niin kuin halusi ja jostain pitää tinkiä muiden vuoksi. Sellaisista pennuista tulee itsekeskeisiä päsmäreitä joille opetetaan vaan että tee niinkus tykkäät, kavereittes täytyy kestää ettei ne kaikkea saa. Ihme tapakasvatuskulttuuri.

Niin perustit oman?



No joo. Eihän nyt aina kaikesta voi mieltään pahoittaa. Mutta omasta kokemuksesta sanoisin tuohon naapurin tekstiviestiin kommenttina:



Meillä tyttö jatkuvasti kertoi, kuinka yksi kaveri oli hänelle ilkeä. Asiasta siis keskusteltiin hänen kanssaan useamminkin kuin kerran. Tulin tulokseen, että kaveri käyttäytyy tosiaan ilkeästi ja lapsellisesti. Kauan meni minullekin läpi tämä oman tyttöni esittämä näkökulma.



Asia kuitenkin vaivasi minua, ja lopulta selvisikin, että oma lapseni oli ihan yhtä syyllinen kuin kaverinsa.



Mitä tästä siis opimme? Kannattaa ihan oikeasti miettiä, mitä näiden asioiden takana on. Jos on ihan varma, että kyseessä on mainitsemasilainen "mielensä pahoittaja", niin antaa sitten olla. Mutta minä ainakin sain omalle lapselleni opetettua jotain tärkeää ihmisten välisistä suhteista, kun vaivauduin asiaa tarkemmin miettimään.

yhtäkkiä jättää toisen täysin huomiotta yksikseen puhelemaan kun toinen käkättääkin koko ajan niiden toisten kanssa...ihan sama oli tyttöjä, poikia tai molempia mutta kyllä aikuisenkin pitää osata olla lojaali ystävälle niin miksi ei lapselle opettais samaa? Enpä jaksa uskoa että kenellekään on tullut paha mieli siellä pulkkamäessä turhan päiten eli kyse tilanteesta jossa kaveri on täysin kääntänytkin selkänsä sille kaverilleen siellä...en minäkään sellaisesta lähtis kenellekään vielä tekstareita lähettelemään mutta pitäisin moista tosi epäsosiaalisena toimintana. Muutenkin mua ärsyttää suunnattomasti sellainen kaveruus missä toista pidetään vaan sellaisena varakaverina jota pyydetään vain kun parempaa ei ole sillä hetkellä tarjolla. Sit kun tulee eteen joku kivampi niin toisen voi heivata...YÖKS

mutta sekä sinun että minun lapset pahoittavat mielensä väistämättä jonain päivänä kaverin epäreiluuden takia. Lapset on lapsia, vasta opettelevat niitä sosiaalisia pelisääntöjä. Kun minun lapseni tulee sieltä pulkkamäestä pettyneenä kotiin kun kaveri ei sitten leikkinytkään hänen kanssaan, meillä keskustellaan siitä lapsen kanssa. Että se tuntuu kurjalta, ja nyt on hyvä tilaisuus miettiä miltä siitä kaverista tuntui viime viikolla kun sinä teit ihan samalla tavalla. Mutta kyllä ei ole oikein lähteä vanhemmille soittelemaan ja tekstiviestejä lähettelemään. Lapset on sen verran älykkäitä, että huomaavat pian jos joku kavereista on jatkuvasti epäreilu. Silloin jää pian sellainen kaveri ilman kavereita.

Kun nyt elämässä tulee ennemmin tai myöhemmin turpiin, niin parempi vaan, että pienestä pitäen lyödään. Mitä enemmän sen parempi. Oppiipahan olemaan. Vai?

Ja minun mielestä on ihan ok, että jos joku kokee lapseni toiminnan epäreiluksi tms., että hän ilmoittaa siitä minulle. Jos tälläisen viestin saisin, varmasti lapseni kanssa keskustelisin ja selvittäisin asian! Joku ongelma nyt varmasti on ollut, joko ap:n lapsella tai sillä toisella. Pitäisi se nyt selvittää mistä on kyse.

Sen verran tarkennan, että olimme siellä pulkkamäessä isolla porukalla. Sinne oli siis tullut porukkaa, osa sovittuna, osa muuten vaan. Kyse ei ollut siis tilanteesta, että tätä kyseistä tyttöä olisi nimenomaisesti pyydetty meidän mukaan leikkimään meidän lasten kanssa. Siksi en ymmärrä, että miksei isossa porukassa lapsi saisi valita kenen kanssa touhuaa? Varsinkin kun vaihtoehtoja jää vielä muitakin.



Mun mielestä nykyään nimenomaan tekstaillaan (mikä on maailman typerin tapa selvitellä asioita) ja puututaan todella helposti tällaisiin juttuihin. Omassa lapsuudessani saimme ihan itse selvitellä riidat ja muut. Eipä siinä vanhemmat osanneet, eivätkä halunneet puuttua lasten välisiin juttuihin.



Niin se vaan on, että hyvä vähän oppia niitä sosiaalisen elämän taitoja jo lapsena. Ja parhaiten ne oppii kun vähän osaa lukea tilanteita ja oman kokemuksen kautta oppii, että "Toi teki mulle näin ja eipäs tuntunutkaan kivalta."