Miten te saatte puheliaat lapsenne hiljaisemmiksi?

Sanot tiukasti, että lasten ei ole soveliasta olla suuna ja päänä.



Selität, miten eri tilanteissa kuuluu käyttäytyä.



Rankaiset, jos eivät tee, kuten käsketty. Ei viikkoon herkkuja, viikkorahaa, harrastuksiin kuksaamista tms.

1 lapsi 3,5v siis ja tuohan puhuu aivan taukoamatta. Välillä joutuu sanomaan että odotas vähän, äitillä on tässä muutakin tekemistä. Poika ei kuitenkaan huuda tai metelöi tavallista enemmän, puhuu vaan ihan järkyttävän paljon. Välillä sitten leikkii omassa huoneessa hiljaa, sillon nautitaan kyllä :D



Oliskohan isäänsä tullut, kova hänkin puhumaan.



En ainakaan vielä oo miettiny miten sen sais hiljenemään. Antaa toisen selittää :)



Mutta pakkohan se on ymmärtää, ettei kaikkialla voi puhua kovaan ääneen tai mitä sattuu.

Meillä kolme minun mielestä kovaäänisintä ja puheliainta lasta. ;) Silmät aamulla kun aukeaa, suut aukeaa samaa tahtia ja nukkumaanmenoon asti ne säksättää, puhe tulee huutamalla ja riitelevätkin usein. 5 minsaa leikkiä, 1 minsa riitaa ja taas vähän leikkiä. Koen niin, että tämä on melko normaalia menoa. Vaikea saada hiljaiseksi ja enpä edes mieti mihinkään kirkkoon menoa tms. Huh, huh. "HILJAA, SUUT KIINNI" käytetään meillä usein.

ja siis piti kirjoittaa vielä että huudatteko itse myös? ei oo sit paljon sanomista jos ite harrastaa huutamista kanssa.

LEGO. =)

ai niin mutta sehän on laitonta, harmi

käsken lapset eri huoneisiin.



Tosin vanhempi puhuu sitten vaikka itsekseen. Ja laulaa. Ja kiljahtelee leikkiessään.



Eli siis ongelmaan ei ole mitään tyydyttävää ratkaisua löydetty meilläkään.

tuppisuut ei pärjää niin hyvin elämässä ;-)!

Toimii meillä, koko perhe on lukutoukkia.

tai pyytämällä, riippuu tilanteesta.

ja joskus päiväkodissa koittanut harjoitella kovaäänisten kanssa äänenkäyttöä. Jotkut lapset eivät oikein osaa huomata milloin puhuvat liian kovaa. Olen esimerkiksi vienyt lapset ulos ja pyytänyt huutamaan minkä keuhkoista lähtee. Sitten on kokeiltu kuiskata, ja sitten siltä väliltä erikokoisia ääniä. Kun äänen taso on mielestäni sopiva, olen pyytänyt lapsia painamaan mieleen miten se ääni tuotetaan, sille on keksitty nimi (esimerkiksi iso ääni voi olla leijonaääni, pieni itikkaääni, sopiva vaikka nalleääni, ihan mitä lapset sitten ovat keksineet).



Sitten kovan äänen vallatessa olen muistuttanut äänistä. Jos on sopivaa ääntä olen kehunut. Tarvittaessa ollaan välillä käyty harjoittelemassa lisää. Minulla on myös ollut joskus käytössä volyymimittari, joka on piirretty lämpömittarin tapainen, johon olen sitten sormella naputtanut jos/kun volyymi nousee.



Mieluiten itse käytän kehumista ja kannustusta ja harjoittelua kuin kieltämistä ja uhkailua.



Eihän nuo mitään taikakonsteja ole, ja toimivat tavallaan helpommin päiväkodissa. mutta tuommoista voi miettiä ja kokeilla.

Ainoa ratkaisu:

LEGO. =)

Legot, ikätasoaan vaikeampi legohärveli, ja ohjekirja nenun eteen ja johan pieni papupata hiljenee hetkeksi. Tyttö keskittyy työhönsä eikä ehdi puhua.

Meillä on tämä sama lakkaamaton höpötysongelma, aamusta iltaan selitystä kaiken maailman asioista. Välillä en pysty keskittymään omiin hommiini ollenkaan kun toinen papattaa vieressä taukoamatta. Sekä vaatii kuuntelemista ja vastauksia kysymyksiin. Epäilen hänen tulevaisuutensa olevan urheilutoimittajan tai -selostajan ammatissa.

Jos voluumi nousee liikaa, puhumme itse hiljaisemmalla äänellä ja muistutamme lapselle että puhuu hiljempaa. Tämä oman äänenvoimakkuuden lasku on tehokasta, huutaminen vain pahentaisi tilannetta. Kun äänentasoa laskeaa lapsi joutuu kuuntelemaan ja samalla saa korvakuulolle vertailukohteen missä voluumissa puhua. Meilläkin meinaa lapset eivät aina hahmota sopivaa äänentasoa, eli eivät nosta ääntä ilkeyttään, vaan osittain kyseessä on tapa ja innostus (tai se tappelu).



Toinen asia sitten että puhuvat paljon. Minusta siinä ei ole mitään ongelmaa jos kuitenkin osaavat tietyissä paikoissa olla hiljaakin - siis silloin kuin käytössäännöt tai huomaavaisuussäännöt muita kohtaan sen vaativat. Tämän ovat hahmottaneet aika hyvin, tosin vanhimmalla 10v:lla tälläisessä paikassa olemisen sietokyky on max. 2h. Viimeksi keskustelimme asiasta ravintolaan syömään mennessä ja poika totesi ottavansa kuulokkeet mukaan jotta voi kuunnella musiikkia. Kun kielsimme, niin perusteli loistavasti miksi ottaa kuulokkeet, joka oli siksi että muuten ei jaksa olla paikalla ja sitten me mäkätämme hänelle... Eli meillä lapset ovat jo itsekin tietoisia palautteemme vuoksi milloin homma ei toimi ja yrittävät itsekin keksiä ratkaisua asiaan.

Mulla on puhelias ja kovaääninen tyttö. Olen hänen kanssaan käynyt kävelyllä ja ensin on puhuttu kaikki maailman asiat, mitä mieleen pulpahtaa; sitten olen pyytänyt häntä kuuntelemaan ja katselemaan mitä ympärillä on; tekemään havaintoja ulkomaailmasta, ettei vain sisäinen kakofonia suolla jotain ulospäin. Oli ensin hankalaa mutta nyt on oppinut. Ja tästä olen tehnyt sen johtopäätöksen että lapsen luonne tai ympäristö voivat aiheuttaa lapselle sellaisen olotilan ettei hän osaa pysähtyä- kaikkihan alkaa hiljaisuudesta- vaan joku pyörä pyörii koko ajan- se ei mielestäni ole hyvä juttu.

Ehkä lasta voi ohjata ymmärtämään hiljaisuutt, havaintojen tekemistäulkomaailmasta- hän hyötyy siitä monella tavalla? Myös tämä aika aikkine viihdykkeineen luo lapsille kakofoniaa, kaaosta, ulkoapäin tulee vaan ärsykkeitä. Ja tärkeämpää olisi että lapsi osaisi olla hiljaa ja aistia senkin mitä hänelle itselleen kuuluu. Olen joskus miettinyt että liika sanatulva on lähellä maanisuutta, jotain mielisairautta. (Itse olen ihminen, jolle välillä tulee ihan maaninen tarve höpöttää- onneksi olen oppinut myös hiljaisuuden)