Auttaako tällaiseen muu kuin masennuslääkkeet ja terapia?
Pikkulapsiaika (aika tuskainen sellainen) alkaa pikkuhiljaa olla takana, kun nuorimmainenkin täyttää kohta 3. Nyt olisi siis aikaa alkaa nauttimaan myös muusta elämästä, mutta nyt olenkin alkanut pelkämään, että mitä jos nyt seuraavaksi perheeseen tuleekin jonkun vakava sairastuminen, esim. syöpä. Sen sijaan, että tulevaisuus näyttäisi mitenkään onnelliselta, pelkäänkin nyt kovasti ja tulevaisuus ahdistaa paljon :-(
Voiko tähän auttaa muu kuin masennuslääkitys?
Kommentit (6)
Tai sitten kannattaa alkaa ryyppäämään tai käyttämään huumeita, niin ei tarvitse kohdata todellisuutta.
Ap, en sinuna nyt heti mitään pillereitä alkaisi popsimaan, etsi terapeutti ja käy puhumassa näistä asioista. Vaikka se maksaakin, se kannattaa kuitenkin pitkällä tähtäimellä.
t. terapiassa käyvä
jotka voi sattua kenelle tahansa milloin tahansa?
Taidat olla aika todellisuuspakoinen tyyppi.
Ehkä ton voi pillereillä parantaa, en tiedä. Tai sitten kannattaa alkaa ryyppäämään tai käyttämään huumeita, niin ei tarvitse kohdata todellisuutta.
ei kannata kuunnella, joku hullu vastaamassa. En tiedä tarvitseenko sinun välttämättä pillereitä syödä, ei ne tehoa läheskään joka asiaan, mutta kerro huolistasi jollekin vaikka neuvolassa tai käy psykologilla, keskustelukin voi auttaa, paremmin kuin lääkkeet. Ne lääkkeet voi poistaa pelot siten, ettei asian ajatteleminen tunnu miltään, mutta sivuvaikutuksena voi käydä niin, ettei sitten muutkaan asiat tunnu miltään.
Ihan normaaliahan tuo on. Ap on osavastuussa lapsistaan ja totta kai vastuullinen vanhempi kantaa huolta mahdollisista uhkista ja pyrkii ennaltaehkäisemään niitä. Eri asia, jos näkee sairaalla tavalla kauhut kaikkialla, mutta en saanut kirjoituksesta sellaista kuvaa.
jotka voi sattua kenelle tahansa milloin tahansa?
Taidat olla aika todellisuuspakoinen tyyppi.
Ehkä ton voi pillereillä parantaa, en tiedä. Tai sitten kannattaa alkaa ryyppäämään tai käyttämään huumeita, niin ei tarvitse kohdata todellisuutta.
Kyllä tosiaan välillä ihmettelen, millaisia tyyppejä täällä käy, kun näin inhottavia ja älyttömiä vastauksia saa ihan asiallisiin viesteihin. Häpeäisit, tuo on todella teinimäistä vittuilua.
Ap:lle en oikein osaa vastata. Minusta nuo kuulostaa pakkoajatuksilta, miehelläni oli niitä, oli ollut ihan nuoresta asti eli yli 15 vuotta ja hän sai ne hallintaansa käytyään reilun vuoden terapiassa, ilman lääkkeitä. Olen kuullut, että kognitiivisista terapioista olisi noihin paljon apua, en tiedä, mieheni ei sellaisessa ollut. Jaksa!
Ihan normaaliahan tuo on. Ap on osavastuussa lapsistaan ja totta kai vastuullinen vanhempi kantaa huolta mahdollisista uhkista ja pyrkii ennaltaehkäisemään niitä. Eri asia, jos näkee sairaalla tavalla kauhut kaikkialla, mutta en saanut kirjoituksesta sellaista kuvaa.
vastuullista on pelätä etukäteen kaikkia mahdollisia sairauksia? Miten ennaltaehkäiset esim. leukemian tai aivokasvaimen? Ap:han sanoi, ettei pelkojen takia tulevaisuus näytä onnelliselta, vaan ahdistavalta. Onko se sinusta normaalia, ajattelevatko kaikki vanhemmat siten, että tulevaisuudessa ei ole muuta odotettavaa kuin syövät ja onnettomuudet? En oikein usko.
jotka voi sattua kenelle tahansa milloin tahansa?
Taidat olla aika todellisuuspakoinen tyyppi.
Ehkä ton voi pillereillä parantaa, en tiedä. Tai sitten kannattaa alkaa ryyppäämään tai käyttämään huumeita, niin ei tarvitse kohdata todellisuutta.