Lapsiperheet; kyläilystä kysymys

meidän talo on tällä hetkellä kuin aikamatka 70-luvulle. Ei ole vielä varaa rempata ja hävettää pyytää ihmisiä istumaan keltaiseen keittiöön :/

Vauva pulauttelee melkoisen ahkerasti, joten sen kannalta helpompaa. Ja muutenkin tykkään enemmän emännöidä kun olla vieraana :)

Lapsettomaan kotiin en niin mielelläni mene lasten kanssa koska niissä usein on lapsilla tylsää kun ei ole leluja, seuraa ym. Kutsun mielelläni meille kaikenlaisia vieraita, sekä lapsiperheitä että lapsettomia. Iltakyläilyt lasten kanssa ovat raskaita koska lapset väsyvät ja pitäisi päästä laittamaan heitä nukkumaan.

siinä saa päivän kivasti katkeamaan, lapsi saa vähän vaihtaa maisemaa ja tuliaisiksi voi ostaa mitä herkkupullaa vaan haluaa, koska ne jää sinne kyläpaikkaan eikä meidän kaappiin pyörimään. ;)

Meillä on ihmisrakas koira joka menee vähän sekaisin kun tulee vieraita. Rauhtoittuu nopeasti, mut silti en mielelläni kutsu meille ihmisiä joilla ei ole koiraa tai jotka eivät pidä koirista. Stressaannun kun näen että vieraista ei ole kiva rapsutella koiraa.



Mut mulle on muuten ihan sama miltä ihmisten kodit näyttää. Kivoimpia kyläpaikkoja on ne, joissa on elämisen meininki. Nykyään ehkä liikaa korostetaan sisutusta ym, sehän on kuitenkin vaan tavaraa ja se kodin henki koostuu jostain muusta.

toki on kiva kyläilläkin.



Tää ei johdu pelkästään lapsista, tykkään muutenkin laittaa ruokaa ja suunnitella ja järkätä kaikkea. Toki joskus on myös näppärämpää, jos joku tulee meille, niin lapset voi mennä aikanaan nukkumaan ja aikuiset jatkaa vielä iltaa.

Kysyn: Nähdäänkö? Ja sitten mietitään mennäänkö meille, teille vai johonkin ihan muualle.



Lapsia kutsun leikkimään omien pentujeni kanssa meille kuin että änkeän niitä muualle mutta kyllä ne vastavuorosesti pyydetään myös leikkiin muitten kotiin. Omien kokemusten kautta olen huomennut että muksuille on tärkeää päästä esitteleen omia rojuja ja nurkkia kavereille, leikkiä omilla peleillä kavereittenkin kanssa yms.



Mutta aikuisia ihmisiä en vartavasten kutsu meille tai änkeä jonkun kotiin, koitan kyllä tasasesti päästä vieraileen johonkin kauemmaskin kaverille/sukulaiselle; ihan vaan sillä koska minusta on mukavaa jos joku tulee meille.

Enkä pidä kirjaa kuka kutsuu ja minne seuraavana menisin, minusta pointti on siinä että pääsee rupattelemaan ihmisien kanssa.