Lue keskustelun säännöt.
Mitä kelan huijaamista se muka on jos lasten vanhemmat eivät halua asua yhdessä?
29.12.2010 |
Mutta kuitenkin seurustelevat keskenään ja tekevät kenties useamman yhteisen lapsen.
Kai aikuinen ihminen saa itse siviilisäätynsä valita vaikka lapsia jonkun kanssa tekisikin.
Kommentit (19)
Isän luona ja äidin luona. Enemmän isä on heidän elämässään läsnä tällä systeemillä.
Jos asuisimme saman katon alla, isä todennäköisesti viilettäisi paljon enemmän omissa menoissaan kun pitäisi itsestään selvyytenä että kyllä äiti ja lapset jaksavat kotona odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äidistä ja lapsista piittaa tuon vertaa?
kirjoitin tuohon toiseen ketjuun missä keskustellaan miesystävän kanssa yhteen muuttamisesta ja rahojen riittämisestä. Eri asia sitten jos muutetaan vartavasten "erilleen" ja haetaan kaikki mahdolliset tuet vaikkapa lomamatkaa säästämistä varten, vaikka muuten olisikin varaa asua yhdessä.
maailmankuva...! Kaksi työssäkäyvää ihmistä jos saa lapsen, niin on kannattavaa asua yhdessä, esim. komlio edullisempi asumismuoto kuin kaksio+yksiö, oli sitten omistus- tai vuokra-asunnoista kyse.
"Kumma juttu" että muka erillään asuu ne jotka tuilla elävät, eivät normaalit työssäkäyvät ihmiset. Ja minusta jos ei ole varaa lapsia elättää "yhdessä asuen" vaan on pakko huijata tuet, niin ne lapset voi jättää tekemättä (kyllä: tarkoituksella monikko muoto lapseT sillä yleensä näillä tukihuijareilla on useampi muksu)
mutta lopputulos on ihan sama.
Kun rahat loppuu, lentää rakkaus ikkunasta pihalle ja erilleen muutetaan joka tapauksessa mutta lapset kenties jo riitelystä vaurioituneita ja vanhempien välit tulehtuneet.
Ei elämän tuomiin takaiskuihin voi varautua, työttömyys tai sairastumisesta aiheutuva tulojen pieneneminen voi tulla kohdalle vasta useamman lapsen ja yhteiselovuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että asutaan virallisesti erillään ja nostetaan sen mukaiset tuet, mutta oikeasti asutaan yhdessä.
Lapset ja siviilisääty eivät liity tähän.
jos ei asuttaisi yhdessä vain siksi, koska niin "kuuluu" tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tätä tasoa että huono lopputulos on jo etukäteen varma.
mutta lopputulos on ihan sama.
Kun rahat loppuu, lentää rakkaus ikkunasta pihalle ja erilleen muutetaan joka tapauksessa mutta lapset kenties jo riitelystä vaurioituneita ja vanhempien välit tulehtuneet.
Ei elämän tuomiin takaiskuihin voi varautua, työttömyys tai sairastumisesta aiheutuva tulojen pieneneminen voi tulla kohdalle vasta useamman lapsen ja yhteiselovuoden jälkeen.
jos ei asuttaisi yhdessä vain siksi, koska niin "kuuluu" tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Toki väliaikaisesti esim. töiden vuoksi eri asia)
Onneksi vielä jotkut osaavat valita kumppaninsa niin, että hänen kanssaan jaksaa elää yhteistä arkea ja ihan oikeasti nauttii siitä elämästä...!
Kyllä ainakin oma kotini tuntuisi tyhjältä jos mies elelisi omassa kodissaan, kaikki illalla/yöllä käydyt keskustelut jäisivät pois, se jos huono päivä ja toinen tulee halaamaan, vastuun jakaminen kun väsyneenä palaa töistä ja ruoka valmiina odottamassa tai koti siivottu jne. jne.
Pieni ero välillä piristää, miehen kalastumatka Lappiin tai minun pieni kaupunkimatka kavereiden kanssa, mutta pieni muutaman päivän tai viikon ero ihan eri asia kun se että asuu koko ajan erillaan ja näkee harvoin. Minusta se ei ole parisuhden, poislukien tosiaan jos toinen ulkomailla töiden vuoksi 1-2 vuotta (joilloin toki lomia ym. syytä viettää yhdesäs mahollisimman usein)
(Toki väliaikaisesti esim. töiden vuoksi eri asia)
Onneksi vielä jotkut osaavat valita kumppaninsa niin, että hänen kanssaan jaksaa elää yhteistä arkea ja ihan oikeasti nauttii siitä elämästä...!
Kyllä ainakin oma kotini tuntuisi tyhjältä jos mies elelisi omassa kodissaan, kaikki illalla/yöllä käydyt keskustelut jäisivät pois, se jos huono päivä ja toinen tulee halaamaan, vastuun jakaminen kun väsyneenä palaa töistä ja ruoka valmiina odottamassa tai koti siivottu jne. jne.
Pieni ero välillä piristää, miehen kalastumatka Lappiin tai minun pieni kaupunkimatka kavereiden kanssa, mutta pieni muutaman päivän tai viikon ero ihan eri asia kun se että asuu koko ajan erillaan ja näkee harvoin. Minusta se ei ole parisuhden, poislukien tosiaan jos toinen ulkomailla töiden vuoksi 1-2 vuotta (joilloin toki lomia ym. syytä viettää yhdesäs mahollisimman usein)
en enää muuttaisi miehen kanssa yhteen.
Luulen, että mun tapauksessani se olisi erittäin hyvä ja onnellinen parisuhde. Kummallakin oma asunto ja oma rauha ja sitten vaan tavattaisiin mukavissa merkeissä.
Antakaa ihmisten elää tyylillään, älkääkä aina tuomitko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maailmankuva...! Kaksi työssäkäyvää ihmistä jos saa lapsen, niin on kannattavaa asua yhdessä, esim. komlio edullisempi asumismuoto kuin kaksio+yksiö, oli sitten omistus- tai vuokra-asunnoista kyse.
"Kumma juttu" että muka erillään asuu ne jotka tuilla elävät, eivät normaalit työssäkäyvät ihmiset. Ja minusta jos ei ole varaa lapsia elättää "yhdessä asuen" vaan on pakko huijata tuet, niin ne lapset voi jättää tekemättä (kyllä: tarkoituksella monikko muoto lapseT sillä yleensä näillä tukihuijareilla on useampi muksu)
Jokainen tekee kykyjensä mukaan jos ei muuten pysty itseään elättämään kuin lapsia tekemällä ja tukia hakemalla. Useimmiten lapset ovat eri isille. Mutta siis kai tämä jokaisen oma valinta kuitenkin on. Itse en harrasta huijjaamista.
(Toki väliaikaisesti esim. töiden vuoksi eri asia)
Onneksi vielä jotkut osaavat valita kumppaninsa niin, että hänen kanssaan jaksaa elää yhteistä arkea ja ihan oikeasti nauttii siitä elämästä...!
Kyllä ainakin oma kotini tuntuisi tyhjältä jos mies elelisi omassa kodissaan, kaikki illalla/yöllä käydyt keskustelut jäisivät pois, se jos huono päivä ja toinen tulee halaamaan, vastuun jakaminen kun väsyneenä palaa töistä ja ruoka valmiina odottamassa tai koti siivottu jne. jne.
Pieni ero välillä piristää, miehen kalastumatka Lappiin tai minun pieni kaupunkimatka kavereiden kanssa, mutta pieni muutaman päivän tai viikon ero ihan eri asia kun se että asuu koko ajan erillaan ja näkee harvoin. Minusta se ei ole parisuhden, poislukien tosiaan jos toinen ulkomailla töiden vuoksi 1-2 vuotta (joilloin toki lomia ym. syytä viettää yhdesäs mahollisimman usein)
Oma isoäitini (leski) eli viimeiset 20 vuotta PARISUHTEESSA ja asuivat erillään. Ja tiedän muutamia nuorempiakin tapauksia ja kaikki ovat oikein onnellisia. Mitä se kenenkään muun päätä kivistää, jos kaikki eivät kulje normien mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heillä on oikeus ehjään kotiin. Mutta ainahan maailmassa on friikkejä!
(Toki väliaikaisesti esim. töiden vuoksi eri asia)
Onneksi vielä jotkut osaavat valita kumppaninsa niin, että hänen kanssaan jaksaa elää yhteistä arkea ja ihan oikeasti nauttii siitä elämästä...!
Kyllä ainakin oma kotini tuntuisi tyhjältä jos mies elelisi omassa kodissaan, kaikki illalla/yöllä käydyt keskustelut jäisivät pois, se jos huono päivä ja toinen tulee halaamaan, vastuun jakaminen kun väsyneenä palaa töistä ja ruoka valmiina odottamassa tai koti siivottu jne. jne.
Pieni ero välillä piristää, miehen kalastumatka Lappiin tai minun pieni kaupunkimatka kavereiden kanssa, mutta pieni muutaman päivän tai viikon ero ihan eri asia kun se että asuu koko ajan erillaan ja näkee harvoin. Minusta se ei ole parisuhden, poislukien tosiaan jos toinen ulkomailla töiden vuoksi 1-2 vuotta (joilloin toki lomia ym. syytä viettää yhdesäs mahollisimman usein)
Oma isoäitini (leski) eli viimeiset 20 vuotta PARISUHTEESSA ja asuivat erillään. Ja tiedän muutamia nuorempiakin tapauksia ja kaikki ovat oikein onnellisia. Mitä se kenenkään muun päätä kivistää, jos kaikki eivät kulje normien mukaan?
heillä on oikeus ehjään kotiin. Mutta ainahan maailmassa on friikkejä!
voi ymmärtää, jos oma elämänpiiri on niin suppea...
heillä on oikeus ehjään kotiin. Mutta ainahan maailmassa on friikkejä!
(Toki väliaikaisesti esim. töiden vuoksi eri asia)
Onneksi vielä jotkut osaavat valita kumppaninsa niin, että hänen kanssaan jaksaa elää yhteistä arkea ja ihan oikeasti nauttii siitä elämästä...!
Kyllä ainakin oma kotini tuntuisi tyhjältä jos mies elelisi omassa kodissaan, kaikki illalla/yöllä käydyt keskustelut jäisivät pois, se jos huono päivä ja toinen tulee halaamaan, vastuun jakaminen kun väsyneenä palaa töistä ja ruoka valmiina odottamassa tai koti siivottu jne. jne.
Pieni ero välillä piristää, miehen kalastumatka Lappiin tai minun pieni kaupunkimatka kavereiden kanssa, mutta pieni muutaman päivän tai viikon ero ihan eri asia kun se että asuu koko ajan erillaan ja näkee harvoin. Minusta se ei ole parisuhden, poislukien tosiaan jos toinen ulkomailla töiden vuoksi 1-2 vuotta (joilloin toki lomia ym. syytä viettää yhdesäs mahollisimman usein)
Oma isoäitini (leski) eli viimeiset 20 vuotta PARISUHTEESSA ja asuivat erillään. Ja tiedän muutamia nuorempiakin tapauksia ja kaikki ovat oikein onnellisia. Mitä se kenenkään muun päätä kivistää, jos kaikki eivät kulje normien mukaan?
jos vanhemmat eivät riitele.
Olet kyllä tosi ahdasmielinen.
ajatteli nimenomaan tilannetta jossa on yhteisiä lapsia jne. en mitään leskirouvan rakkautta naapurin leskimiehen kanssa tmv.
Minusta on kummallista jos toinen haluaa paeta oman kodin rauhaan välillä, miksi? saahan sitä omaa rauhaa muutenkin jos sellainen tarve tulee. Ja muutenkin kun käydään töissä ja lapsia viedään harrastuksiin +vietetään muutenkin lasten kanssa aikaa, se kahdenkeskinen parisuhdeaika on aika vähissä, miten vähissä se olisikaan jos toinen on kotonaan kun sattumalta lapset lähtevät naapuperheen kanssa uimahalliin ja saa pari tuntia kahdenkeskistä aikaa "yllättäen".
No, minulla myös sellainen kokemus lähipiiristä, että miehellä oli oma asunto koska ei ollut sitoutunut 100% lapsensa äitiin, halusi olla "vapaa", koki perhe-elämän kahlitsevana ja halusi säilyttää sen oman asuntonsa. No erohan tuossa tuli.
Iskä on vaan joku petteri jossain jota äiskä käy välillä naksauttamassa.