Alan ymmärtämään pienten vauvojen äitejä
Itselläni ei siis vielä ole lapsia, mutta aloitin eilen pakastimen sulatuksen, ja se on niin pahasti jäässä sisältä, että yöllä heräsin jokseenkin 2 tunnin välein kaatamaan valuneet vedet pois.
Ja nyt olo on hieman... tööt... Ei sitä paremmin voi ilmaista. Koko yön valvominenkin (jos vain 1 tai 2 yötä) on helpompaa ja olo aamulla virkeämpi.
Äidit hoi, miten te kestätte tällaisia öitä viikko-kuukausitolkulla?
Kommentit (12)
Mutta kun ei ole mitään vaihtoehtoakaan, niin sitä vaan kidutetaan eteenpäin. Sitten joskus kun vauva ei enää ole vauva ja nukkuu jo yönsä, niin äiti ehtii katsomaan peiliin. Ja siellä katsoo vastaan vuosia vanhentunut kulahtanut akka, jonka iho on mennyt harmaaksi ja uurteiseksi, hiukset ovat harventuneet ja harmaantuneet ja silmänaluset ovat muuttuneet tummiksi ilmeisesti pysyvästi, sillä äiti on siinä vaiheessa saanut nukkua hyvin jo pari kuukautta.
Eli kyllä ne valvomiset jäljet kropassa näkyvät. Ei sellaisia ihmehormoneja olekaan, jotka mahdollistaisivat kuukausien valvomisen ilman mitään näkyviä jälkiä.
Pakko sanoa että yksi ainoa yö kahden tunnin välein heräilyä on vielä aika kesyä kamaa..
joista kaksi valvottaneet minua pari vuotta ja järjissäni olen edelleen. :) Töitäkin on vielä pitänyt tehdä, niin ettei päivälläkään ole ehtinyt nukkua.
Mulla on hyvät unenlahjat, simahdan siis sillä sekunnilla kun lapsi nukahtaa ja nukun sikeästi koko ajan kun lapsi nukkuu. Siinä minun selviytymiskeinoni vuosien yövalvomisiin.
Kohta on viimeinenkin vauva kasvanut vauvan kengistä. Viime yönä nukkui klo 20-07. Ei herännyt kertaakaan, kuten ei yleensäkään.
olen nukkunut täyden yön viimeksi yli vuosi sitten. Ehkä siihen jotenkin tottuu? En koe olevani järkyttävän väsynyt, vaikka toki välillä väsyttääkin. Ehkä se uni, jonka saa nukkua on sitten normaalia tehokkaampaa :)
Meillä oli myös vaihe, jolloin vauva heräsi 10+ kertaa yössä. Silloin väsytti!
ja sanoinkuvaamattoman suuri rakkaus vastasyntyneeseen, omaan lapseen. Myöhemmin olen itse ainakin saanut siitä pahan tavan. Eli vaikka lapsi ei herää, minä herään. Seuraavaksi taitaakin olla äidin unikoulun vuoro...
Mutta monilla kai pahin vaihe alkaa kun vauva on yli 8kk, seisoo ja protestoi, äänekkäästi.
Esikoinen nyt 1,5v ja heräilee 4-6 kertaa yössä, välillä nukahtaa heti, kun esim.vaihtaa kuivan vaipan, välillä taas luulee, että on jo aamu, ja valvoo reilun tunninkin, ennen kuin saan hänet uudelleen unten maille.
Illalla menee nukkumaan klo 20 ja aamulla nousee ylös klo 05. Meillä on yleensä koko perhe unten mailla klo 21, muuten ei jaksa.
Tähän asti olen jaksanut ihan ok, mutta nyt olen uudelleen raskaana ja vaikeaa on! Kun masuvauva valvottaa omalta osaltaan ja juuri kun saa unen päästä kiinni, niin esikoinen herää...
Sillä tavoin olen jaksanut kolmen lapsen yöhillumiset.
Mulla vauva, joka herätti pari kertaa yössä ekat kolme viikkoa ja sen jälkeen on nukkunut koko yön heräämättä. Joskus on tosin heräillyt, kun on tullut hampaita tai ollut kipeänä, mutta kyse siis vain muutamasta yöstä.
Itsellä kaksi lasta, jotka ovat onneksi aina nukkuneet tosi hyvin. Esikoinen nukkui 2kk ikäisestä 8-12 tuntia heräämättä ja kuopuskin heräsi 1-2 krt öisin syömään, kunnes lopetin imetyksen.
vauvan kanssa valvomisen. Vielä 5 kuukauden täysimetyksenkin 3 kertaa yössä heräten. Mies sitten alkoi olla ihan naatti ja ei jaksanut töissä, koska heräili yöllä myöskin vauvan itkuun. Hänen vuokseen sitten siirryttiin vauvan kanssa kiinteisiin. Minä olisin voinut vielä jatkaakin yöimetyksiä.