Lue keskustelun säännöt.
menneisyydestä kertominen
12.01.2011 |
Minkä verran ihmisen tarvitsee kertoa uudelle kumppanille omasta menneisyydestänsä? Jos menneisyys on täynnä raskaita ja ikäviä tapahtumia, omia virheitä ja muiden tekemiä kamaluuksi, eikö ole parempi jättää kertomatta niistä? Pelkään, että olen ihmisenä rumempi ja kärsineempi, kuin uusi kumppanini luulee. En halua näyttää hänen silmissään liian kärsineeltä. Mitä nämä tuntemukseni kertovat tunteistani häntä kohtaan?
Kommentit (11)
Kukaan ei voi pakottaa toista kertomaan. Mutta jos haluaa rakentaa toisen ihmisen kanssa syvällisen suhteen, ei siihen pääse kuin kertomalla. Jos tyytyy kulissisuhteeseen, tai pinnalliseen ihmissuhteeseen, niin sitten ei ole mitään syytä kertoa.
Jokainen saa ihan oikeasti ja todella päättää itse , kuinka paljon itsestään kertoo. Vaikka kyseessä olisi oma mies, hänelle on lupa jättää kertomatta asioita, jotka haluaa pitää omanaan. Ihan totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kertoisi kuin välttämättömät.
En kertoisi esimerkiksi entisistä kumppaneista, lukumääriä, tai mitään. Korkeintaan ensipanon, ja ensimmäisen aviopuolison, en muuta.
En kertoisi mistään menneistä tapahtumista paitsi jos ne vaikuttavat nykypäivään jotenkin, tai tulevat luontevasti esille.
Enkä heti muutenkaan alussa kertoisi kaikkia ikävyyksiä, mutta en tarkoituksella pimittäisikään tärkeitä asioita, ainakin jos toinen alkaa kysyä oikeita kysymyksiä. Tutustuisin rauhassa, ja katsoisin miten sujuu ja sitten pikkuhiljaa voi kertoa menneistäkin jos se tuntuu olennaiselta edes.
Virheitä tekee jokainen. Itse niiden kanssa on elettävä.
Mutta jos kerrot silti enemmän kuin oli välttämätöntä, niin osaa lopettaa ettet jää jauhamaan menneitä. Ja jos toinen ymmärtää sinua, niin asiat on paremmin kuin hyvin.
Tai siinä olen samaa mieltä, että alkuun kannattaa olla varovainen. Mutta pidemmän päälle rehellisyys kannattaa. Aina. Suhde, joka perustuu valhellisuudelle/kertomattomuudelle, on pinnallinen, eikä voi syvetä.
Tai siinä olen samaa mieltä, että alkuun kannattaa olla varovainen. Mutta pidemmän päälle rehellisyys kannattaa. Aina. Suhde, joka perustuu valhellisuudelle/kertomattomuudelle, on pinnallinen, eikä voi syvetä.
Mutta loputtomiin omien puoliensa ja menneisyytensä pimittäminen on epäkunnioittavaa ja väärin toista kohtaa. Kumppanilla on oikeus tietää, kenen kanssa jakaa elämänsä. sen kaikkein kalleimman.
esimerkiksi, että olen läärännyt liikaa joskus viinalla ja lääkkeillä, että olen jakanut tavaraani huolettomasti, tehnyt abortin, joutunut raiskatuksi sekä minua on nuoruuden parisuhteessa pahoinpidelty. Nämä kaikki jättäisin kertomatta, enkä edes tuntisi huonoa omaatuntoa. Minä saan itse valita, kuinka paljon itsestäni annan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka paljon haluaa itsestään kertoa. Mun mielestä voi jopa suoraan sanoa hankalaan kysymykseen, että "En halua keskustella asiasta."
jotain muuta kautta niin kannattaa ehkä kertoa.
Se syö luottamusta, jos joskus vuosia suhteen alun jälkeen kuulee anopin siskolta asian jonka kaikki on ilmeisesti puolisosta tienneet paitsi minä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotain muuta kautta niin kannattaa ehkä kertoa.
Se syö luottamusta, jos joskus vuosia suhteen alun jälkeen kuulee anopin siskolta asian jonka kaikki on ilmeisesti puolisosta tienneet paitsi minä itse.
Minä en osaisi loukkaantua tuollaisesta, jos minulle jätettäisiin kertomatta jotain. Eikä nyt sitten aleta mitään "Etkö haluaisi tietää, että miehesi on pedofiili" -juttuja. Panot, parisuhteet, toilailut ja hyvin kipeät asiat voi jättää kertomatta.
heti tarvitse kertoa. Itse uskon, että parisuhteessa kuitenkin täysi rehellisyys vain toimii. Kertoilee sitten ajan saatossa, kun suhde on jo vakiintunut, niin toinenkin ymmärtää missä mennään ja miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen saa ihan oikeasti ja todella päättää itse , kuinka paljon itsestään kertoo. Vaikka kyseessä olisi oma mies, hänelle on lupa jättää kertomatta asioita, jotka haluaa pitää omanaan. Ihan totta!
menneisyyttään ja teeskentelee olevansa joku ihan toisenlainen ihminen kuin on. Kyllä se satuttaisi eikä pystyisi yhtään luottamaan enää jos sen joskus saisi jotain kautta kuulla.
Kertomatta jättämälläkin voi valehdella.