Mitä ajattelisit tällaisesta ystävästä?

Ollaan tunnettu "aina" ja oltu todella hyvät ystävät. Pikkuhiljaa ystävä on alkanut muuttumaan (tai ehkä minä olen muuttunut?). Hän ei useinkaan halua lähteä mihinkään (kyläilemään, leffaan, kahville, konserttiin...). Hän ei halua koskaan tavata perheenä niin, että hänen miehensä tulisi esim. meille kylään, en tiedä, johtuuko enemmän ystävästäni vai miehestä. Mies ei ole koskaan meihin edes tutstunut, joten syy ei voi olla se, että hän ei pidä juuri meistä. Ehdottaa joskus tapaamista, mutta kun viestitellään ja ehdotan vaikka, että tavataanko ensi viikon perjantaina, hän ei yhtäkkiä vastaa mitään. Saattaa mennä pari kolme kuukautta, ennen kuin taas kuulen hänestä.



Hän on hyvin empaattinen silloin, kun sattuu jotain ikävää, mutta ei pysty iloitsemaan toisen puolesta silloin, jos toiselle sattuu jotain ihanaa.



Kun muilla ystävillä oli lapsia ja hänellä ei, oli ihan kamalaa, jos joku ehdotti tapaamista niin, että lapset tulisivat mukaan. Se ei käynyt ollenkaan. Nyt kun hänelläkin on lapsi, lapsitreffit olisivat yhtäkkiä tosi ok.



Ei halua koskaan sopia ennakkoon tapaamista niin, että lyötäisiin ajoissa lukkoon päivä. Aina viime tippaan katotaan, jaksaako/viitsiikö hän lähteä. Itse en haluaisi pitää päivää varattuna ja mahdollisesti kieltäytyä jostain muusta, jos ystävä sitten päättääkin, että hän ei tänään jaksa lähteä.



Ei innostu koskaan mistään uudesta. On ihan mahdoton ajatus, että hän lähtisi kokeilemaan vaikka jotain urheilulajia, jota ei ole aikaisemmin harrastanut.