Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton?? (Lapsen isästä ja tapaamisesta)
04.01.2011 |
Haluan yksinkertaisesti, että tapaamiset ovat ennalta sovittuja: esim. joka toinen vkl jompikumpi päivä, tai miten usein isä vaan haluaa, KUNHAN se on säännöllistä ja ennalta sovittua.
Tunnen olevani täysin kohtuuton, lapsen isän työ on melko ennalta-arvaamatonta reissutyötä ja hänellä on ennestään lapsia, jotka ovat hänellä jokatoinen vkl.
Lapsemme on 11 kk eikä tunne isäänsä ja isän talo on hänelle täysin vieras paikka. Erosimme kun lapsi oli 1 kk, mies petti ja jätti vaikka pari viikkoa aiemmin oli halunnut vielä naimisiin ja oltiin hänelle niin rakkaita ja tärkeitä.
Sanoin vain, että nyt on hänen vuoro olla itsekäs eikä hän halua enää miellyttää muita, kun hänen aiempi suhteensa oli niin pitkään yhtä helvettiä.
Olin niin rikki synnytyksen jälkeen ja eron jälkeen, ettemme olleet pitkään aikaan missään tekemisissä.
Nyt sitten ihan vilpittömin mielin otin häneen yhteyttä, että josko yrittäisimme olla asiallisia ja hän saisi tutustua poikaansa ja olla hänen kanssaan niin paljon kuin haluaisi.
No, mies sitten alkoi sekoilemaan, pyysi minua takaisin, perui sen, pyysi uudestaan, perui senkin ja mikä pahinta, eksyimme sänkyynkin. Erosi siitä naisestaan, mutta halusikin tämän takaisin (nainen ei tiedä mitään noista pettämisistä, saunassa käymisistä, miehen vonkaamisista yms henkisestä pettämisestä).
Erosi uudestaa, mutta tänään ilmoittikin, että tämä nainen on kuitenkin hänelle se oikea (kuten minäkin aikoinaan hänelle) ja mulla jotenkin kilahti!
En halua olla missään tekemisissä moisen halveksittavan ihmissian kanssa, en halua mitään "palaillaan ja viestitellään"-meininkiä, haluan kalenteriin vähintään muutamaksi kuukaudeksi eteenpäin päivät, joina on pakko nähdä.
Mies halusi siis olla tekemisissä kerran kuussa ja sitten kun lapsi on isompi, niin pitempiä aikoja ja enemmän. En halua antaa noin pientä lasta ihan vieraaseen paikkaan pitkäksi aikaa, puhumattakaan yökyläilystä ja nyt lapsen isä syyllistää mua ylisuojelevaksi. Mun mielestä ois eri asia, jos lapselle edes pystyisi selittämään, että kyseessä on sen isä tms!
Mun puolesta voisi siis nähdä vaikka joka vkl tai vaikka joka toinen päivä, kunhan se olisi säännöllistä ja ennalta sovittua. Miehen työ vaan estää sen. Olenko siis ihan kohtuuton, kun en suostu kaveri-meininkiin ja odottele joka päivä, että joskohan tuo laittaisi viestiä?
Ja mikä pahinta, taidan vieläkin rakastaa tuota miestä. *tunnustaa synkkänä* :(
Ps. Ei ole tunnustanut isyyttä, vaikka tietää, että sen asian eteenpäin viemiseen riittäisi häneltä pelkkä soitto lastenvalvojalle. Asia jäi hoitamatta ennen eroa, ei vaan saatu aikaiseksi. Itse en enää asiaa aio hoitaa eteenpäin, pallo on täysin miehellä.
Kommentit (14)
Jos se vaikka kerran viikossa pystyis tapaamaan lasta ja pikkuhiljaa tutustumaan, olis tietty hienoa lapsen kannalta.
Mutta, kuten jo sanoit, sillä on epäsäännöllinen työ, niin tuskin onnistuu sanoa varmoiksi yhtään mitään päivääkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en osaa neuvoa, muuta kuin että yritä jaksaa, pääset kyllä ajan mittaa tasapainoon ja elämä tulee helpommaksi.
Säännölliset tapaamiset olisi ilman muuta parasta sinun kannaltasi, ja on ihan oikein niitä vaatia. Jos se on lapsen isälle mahdotonta, niin kaipa sitten epäsäännölliset tapaamiset on parempia kuin ei mitään, ehkä säännölliset tapaamiset onnistuu joskus myöhemmin kun lapsi on isompi.
Sen verran voisit ehkä kuitenkin vaatia, että tapaamiseista täytyy sopia ajoissa etukäteen, esim. niin että tällä viikolla sovitte kahden seuraavan viikon tapaamiset jne. Kaipa mies sen verran etukäteen tietää matkansa, ja voi kertoa sinulle ne päivät, jolloin hänelles sopii tapaaminen, ja sinä valitset niistä päivästä ne, jotka sinulle sopii. Eli jonkinlainen kompromissi, ei säänöllistä "joka keskiviikkoa ja lauantai" mutta kuitenkin etukäteen sovitut tapaamiset.
Jaksamisia, kyllä se ajan kanssa helpottuu!
Jos se vaikka kerran viikossa pystyis tapaamaan lasta ja pikkuhiljaa tutustumaan, olis tietty hienoa lapsen kannalta.
Mutta, kuten jo sanoit, sillä on epäsäännöllinen työ, niin tuskin onnistuu sanoa varmoiksi yhtään mitään päivääkään...
nimenomaan se, että kaikki luottamus on mennyt ko. mieheen. Siksikin haluaisin oikeasti jotain vähän tarkemmin sovittua.
Ja jos minä hänelle soitan ja pyydän apua, vastaus on aina sama: "en tiiä, ei oo varmaan, saattaa olla menoja". Nytkään ei haluaisi osaltaan siksi sopia mitään päiviä, kun ei tiedä, tuleeko niille päiville jotain muuta menoa... En tiedä sit mikä hänen arvomaailmansa ja asioitten tärkeysjärjesty on oikeasti tällä hetkellä.
lapsenne ole tärkeysjärjesyksessä kovinkaan korkealla.
miehen luo joka ei edes ole sen isä, ainakaan virallisesti. Ei sillä mitään tapaamisoikeutta ole jos ei ole edes tunnustanut lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta miehellä ei ole mitään asiaa tavata lastaan ennen kuin isyys on vahvistettu. Lapsikin on vielä niin pieni, ettei tajua tuon taivaallista siitä, kuka on isä ja kuka ei.
kyllä sellaista, että hän ei tiedä välttämättä edes yhtä päivää eteenpäin (on siis rekkakuski, tunnistakoon joku jos tunnistaa).
Toisaalta ymmärrän kyllä häntä, tiedän millaista se työ on, mutta kuinka paljon mun on pakko ymmärtää?? Se odottelu on ihan perseestä.
Hän kyllä aidosti välittää lapsestaan enkä sitä haluaisi pilata, mutta en ole vielä kauhean hyvässä kunnossa itsekään henkisesti :((((
ap (olin myös joku aiempi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdellä hetkellä haluaa yhtä, toisella toista. Tsiisus!
vielä nyt päivähoito ja tuntuisi kauhealta laittaa noin pieni VIELÄ sen lisäksi koko päiväksi (tai jopa yöksi) tuntemattomaan paikkaan tuntemattomien ihmisten luo viikonlopuksi. Aika rankkaa olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis jatkossakin, jos ei kerran voi mitään, ei voi mitään.
Yhdellä hetkellä haluaa yhtä, toisella toista. Tsiisus!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis jatkossakin, jos ei kerran voi mitään, ei voi mitään.
Kai tää on kapinointia sitä vastaan, että asiat ei mene niinkuin haluaisin. Mies ei ikinä vaiha työpaikkaansa säännöllisempään, joten muut joustaa.
Ja hän haluaa pitää myös vapaaviikonloppuja.
ap
rauhoittunut ja tekisi mieli pyytää anteeksi lapsen isältä. Laitoin sille nimittäin pari erittäin ilkeää viestiä :(
Toisaalta helpottavaa sanoa mitä ajattelee, eipähän jää hiertämään mikään, mutta ei kyllä loppupelissä ihan viisastakaan.
Ei tästä mitään tuu. Mistä sitä saisi annoksen kärsivällisyyttä, nöyryyttä ja aikuisuutta???
ap
PS. en ole kyllä ollut mikään kiltti... Olen vittuillut hänelle todella rankasti kun olen ollut niin vihainen ja katkera. Olen päättänyt, että helvettiin arvokkuus, parempi vaan kun ei pidä sisällään mitään ettei vaan jäis hampaankoloon.