Lue keskustelun säännöt.
Puoliso aina pahalla päällä
27.12.2010 |
Puolisoni on liki aina pahalla tuulelle. En muista nähneeni häntä iloisena viimeiseen viiteen vuoteen kotona.
Muut ihmiset pitävät häntä yleensä mukavana, iloisena ja leppoisana kaverina, mutta kotioloissa on aina naama norsunvitulla ja pienikin vastoinkäyminen (esim. lapsella maitolasi kaatuu) raivostuttaa.
Kotitöitä tehdessään huokailee raskaasti ja ensimmäisenä kotiin tullessa alkaa siivoamaan, vaikkei koti olisikaan muiden mielestä siivouyksen tarpeessa. Ja siivotessaan aina raivoaa, kun kukaan muu ei tee mitään. Minun apuni ei kelpaa ja lapset eivät ole tarpeeksi nopeita, huolellisia ja oma-aloitteisia siivoamisessa.
Joka paikkaan lähteminen saa hermot kiristymään, paitsi jos lähtee yksinään.
Muutenkin hermot ovat aina niin kireällä, että hän kiroilee itsekseen ja lapsillekin.
Jos kysyn, mikä mättää, vastaus on aina, "ei mikään, miten niin?" Toisaalta itse on sitä mieltä, että meillä menee aina kaikki pieleen ja elämämme on täynnä vastoinkäymisiä, vaikka minusta meidän elämämme on ihan tavallista.
Onko muilla tämmöistä? Miten jaksatte?
Kommentit (4)
Tuntuupas niin tutulta... Tosin meillä tätä naama norsun vitulla olemista on ollut nyt vikat 3 vuotta. Lapset saa miehen hermon kiristyyn ihan olemassa oloillaan, ja kukaan muuhan meillä ei viitsi tehdä yhtään mitään vaan mies raukka käy töissä ja joutuu vielä siivoaan kodin, tekeen ruuan, käymään kaupassa, olemaan lasten kanssa ja minähän vain olen kotiäitinä.
Ja joo olen miettiny kuinka helvetin pitkään tätä vielä jaksaa kattoo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin paljon hommia, ettei vaan yksinkertaisesti jaksanut pelata lautapelejä, räplätä uutta elektroniikkaa tai muuta ylimääräistä joulun pyhinä. Oli vaan niin väsynyt ja vittuuntunut kaikkeen, etenkin työhönsä, että kotonakin meni tiuskimiseksi.
Minun ja lastenkin mielialaan se vaikuttaa eli mekin olemme vähän hissukseen. Vanhin lapsi yrittää myötäillä isäänsä, että saisi hänet paremmalle tuulelle. En osaa miestäni auttaa. Minä olisin suht tyytyväinen elämäämme, mutta mieheni tyytymättömyys kaikkeen saa minutkin ahdistuneeksi ja surulliseksi. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan, että lähtisi vetämään, jos meidän seura ei kiinnosta. Tuntuu, että syyttää aina muita oman elämänsä jutuista, vaikka itse on kyllä syyllinen.
Minäkin teeskentelen muille, ja kotona olen em.kuvausten kaltainen. Olen masentunut ja voimaton.
aina siis huokailee ja puhisee, lapset tekee väärin (esim. jos ei 2 ja 4v. osaa itse menneä nukkumaan niin on kamalaa).
Kiukuttelee kun pieni pentu.
Tosi raskasta.
Tosin hän ei rupea itse siivoamaan, yleensä pitää aina pyytää - PAITSI saattaa siivot akeittiötä just jotain merkityksetöntä, esim. järjestelee astioita tiskipöydällä eri tavalla (kun laittais ne samalla vaivalla koneeseen).
Ja tekee jotain tuollaista, mikä olisi jonkun toisen vuoro muutenkin (eli isojen lasten tiskivuoro - pyytäisi vain heitä tekemään tehtävänsä ja voisi itse tehdä jtoain muuta).
Ihmettelen että miten meillä on aina niin kireetä ja mikään ei suju, no kun se ukko oli reilu viikon työömatkalla niin saatiinkin kaikki hommat tehtyä hyvin, ei riideltey teinienkään kanssa jne.
Vk-loput pahimipia kun se ukko on enemmän kotona, sitten se on yleensä AINA kipeä "flunssassa" ja ähisee ja puhisee eikä muka jaksa mitään tehdä.
Töissä ja muualla se niiiin seurallinen että ällöttää, kaikki ihmiset "rakastaakin" sitä ja pitää sitä avuliaana ja mahtavana, hauskana ihmisenä, eikä kukaan tiedä mikä hemmetin kotipaska se osaa olla.
Mutta kun asiat meillä kuitenkin about ok niin ollaan sit näin...