Lue keskustelun säännöt.
Mulla on niin tyhjä olo :(
04.01.2011 |
Mulla ei ole vuosiin ollut mitään rakkauselämää. Ei vaan ole jaksanut kiinnostaa, eikä ole ollut aikaakaan (pienet lapset, opinnot, työt). Ihan tyytyväisenä jatkoin elämääni, kunnes sattumalta työpaikalleni saapui eräs mies. Ei mulla ollut mitään aikomuksia ihastua eikä mitään, mutta miehen flirtti alkoi ensi silmäyksellä. Ensin heräs mielenkiinto, sitten tuli ihastuminen ja lopulta mä huomasin olevani totaalisen rakastunut. Viimeksi olen tuntenut näin 7 vuotta sitten.
Mutta tämä on ihan hirveää. En uskalla kysyä miehen tunteista suoraan, en todellakaan. Joten kärsin.. Välillä mä olen varma että tämä ei ole yksipuolista, sitten taas tulee näitä hetkiä kun mä en ole enää varma mistään.
Nähtiin eilen ja tänään nopeasti ohimennen töissä. Eilen mies oli todella pahalla tuulella, ei siis mua kohtaan mutta noin yleisesti. Ja koska mä olen tyhmä nainen, mua jäi kaivelemaan se juttu. Järki sanoo ettei se musta johtunut mitenkään, koska selkeästi mies oli huonolla tuulella jo ihan alunperin. Varmaan työasiat stressasi, koska on sanonut ettei tykkään yhtään (siitä projektista jossa eilen nähtiin)).
Aamulla kun tavattiin ohimennen käytävällä, mies jo hymyili mulle ja kuljettiin yhtä matkaa hetken. Juteltiin niitä näitä, vaihdettiin nopeasti kuulumiset. Mutta mä oisin niin kaivannut jotain enemmän.. tosin meidän takana käveli eräs vanhemmista kolleegoista, että ehkä se vaikutti asiaan?
En mä tiedä. Ei kai mulla ole taas syytä tälle ololle, mutta jotenkin vaan tuntuu niin tyhjältä. Että sittenkinkö mä olen rakastunut johonkin harhaan, liioitellut tapahtumat merkeiksi jostain suuremmasta kuin pelkästä työtoveruudesta. Toisaalta mä tiedostan myös sen, että mun itsetunto roikkuu jossain ja mä myönnän alitajuntaisesti ajattelevani etten ole rakkauden arvoinen ja ettei kukaan musta voisi kiinnostua. Joten voi kai tää olo olla jotain semmoistakin.
En mä tiedä. Ei ole ketään kenelle tästä jutella. On vaan paha olla, pelottaa että mä oonkin kuvitellut kaiken eikä miehellä ole mitään tunteita mua kohtaan sittenkään :(
Kommentit (20)
Jokaikinen rakastuu siihen mielikuvaan jonka saa siitä rakkauden kohteesta. Kun rakastuminen muuttuu rakkaudeksi, sitten nuo harhakuvat poistuvat ja silloin näkee ihmisen oikeasti, ilman luuloja, harhoja ja omia kuvitelmia. Aika harva vaan jaksaa tuohon asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla kiinnostunut sinusta. Itse menetin rakkauteni huonon itsetunnon takia, ajattelin ettei niin ihana mies voi olla kiinnostunut minusta.
Miehen puolelta on ollut kaikenlaista. On hakeutunut mun seuraani useasti, jättäytynyt kanssani kahden kun muut ovat lähteneet. Jos ollaan huoneessa jossa muitakin, etsii aina mut katseellaan ja hymyilee vaikka puhuiskin samaan aikaan jollekin muulle. Katseet, lukuisat hymyt, pienet sanat.. kehuu mua, puhelee "vihjailevasti" siitä miten me osataan lukea toistemme ajatukset, miten hän tekee mitä vain mitä mä pyydän jne. Tulee ihan lähelle seisomaan, siis etäisyyttä on ehkä pari milliä jos sitäkään. Koskettaa ohimennen, laittaa kätensä mun harteille, hipaisee käsivarttani, ojentaessaan jotain hänen kätensä jää hiukan liian pitkäksi aikaa omaani.
Paljon muitakin juttuja, mutta nuo nyt esimerkkeinä. Eikä se ole toisia kohtaan tuommoinen kuin mua kohtaan. Eikä mua kohtaan kukaan muu töissä ole tuollainen. Jotenkin musta tuntuu että meillä on tosi läheiset välit, vaikka mitään sen suuntaista ei olekaan puhuttu tai tehty. Sen ihmisen kanssa vaan on niin helppoa olla. Meidän leikinlasku on välillä kuin pitkään yhdeesä olleen, edelleen rakastuneen parin leikinlaskua ja kiusoittelua. Välillä me jutellaan toisillemme ihan hiljaa ja kuiskaten, vaikka mitään sinällään salaista ei puhutakaan. Jotenkin se vaan tulee ja ikäänkuin eristää meidän kaksin johonkin ihan omaan maailmaamme.. jos joku ymmärtää mitä tarkoitan.
Sinkkuja me molemmat ollaan. Mutta en mä tosiaan tiedä. Mä en voi olla ajattelematta niinkään, että jos mä oisin ihan "normaali" ajatusmaailmaltani, niin tääkin asia ois mulle ihan selkeää eikä mun tarttis kärsiä ja kitua yhtään. Mä tietäisin vastauksen, ois se kumpi vaan ja mä pystyisin elämään sen kanssa. Mutta nyt mä en tiedä, ja tää on kauheaa.
Siltäkö tää teistä kuulostaa?
Onpa hyvä etten ole sitten ainoa, joka niin kuvittelee.. mutta silti tää kauhea epävarmuus valtaa mut aina silloin tällöin, ja ihan pienikin olematon asia saa mut ajattelemaan että mä oon vaan kuvitellut kaiken eikä tässä ole mitään. Ja se tuntuu ihan kauhealta.
Niinkuin tuo työepisodikin josta alussa kerroin. Kukaan ei varmaan ymmärrä, miksi mulle tuli niistä tympeä olo. Mä oon just tämmöinen. Tartten hirveästi vahvistusta sille, että joku tykkää musta. Mutta sille, ettei musta tykätäkään, siihen riittää ihan olematonkin asia ja se riittää :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies minustakin vaikuttaa :)
Anna mennä, nainen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kokeile silti onneasi,jos se oliskin jotain muuta ;)
Mutta kokeile silti onneasi,jos se oliskin jotain muuta ;)
Kuulostaako tää siis pelkältä ystävyydeltä, eikä yhtään enemmältä? En mä todellakaan uskalla kokeilla onneani, jos tää vähänkään kuulostaa joltain muulta kuin ihastumiselta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerro jotakin, että mitäköhän sitä tekis viikonloppuna, on tulossa vähän tylsää, kun kaveritkin ovat muualla jne. Jospa mies sanoo, että hänellä sama juttu ja sitten jompi kumpi ehdottaa, että menette vaikka elokuviin. Puhut vaikka, että olis kiva nähdä joku leffa, että onko hän nähnyt sitä tms?
pyytäminen on vähän huono juttu, kun työpaikkaruokalassa on liikaa silminnäkijöitä. Toisaalta.. ehkä.
Tää vkl menee huti, ollaan molemmat lomalla töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin ap häntä pystyyn vaan. Keskity positiiviseen ajatteluun, eli juuri siihen että tuo mies on rakastunut upeaan ja ihanaan naiseen eli Sinuun!
Itselläni kävi niin että myös mietin onkohan rakkauteni kohde minuun rakastunut. Välillä uskoin että on, välillä ajattelin kaiken olevan mielikuvitustani. Sitten sattumalta näin kun mies tuijotti nuorta tyttöä ihailevasti TODELLA kauan. Ja tajusin, että mies katsoo kaikkia naisia samalla lailla kuin minua, enkä ole mitenkään spesiaali puhumattakaan että mies olisi rakastunut minuun:( Sydämeni särkyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän nyt sitten toitottaa itselleni, että tää on totta ja ettei sen silti tarvitse tarkoittaa sitä että joka ikinen hetki kun nähdään, ois yhtä ilotulitusta ja siirappia. Mä vaan haluan lisää ja enemmän. Mulle ei riitä enää satunnaiset hipaisut ja hetket, mä haluan niitä joka ikinen kerta kun törmätään. Vielä kun järkiintyis tässä asiassa.
se vaikka kahville? Yritä tehdä jotain aloitusta.
Jos ei lähde, on peli selvä.
se vaikka kahville? Yritä tehdä jotain aloitusta. Jos ei lähde, on peli selvä.
Sen verran mä oon uskaltanut, että oon pyytänyt sitä työasioihin liittyen mukaan erinäisiin juttuihin, ja joka kerran se on hymyillen suostunut. Samoin oon ollut huomaavinani, että jos mies kuulee mun menevän johonkin tiimiin tai projektiin, hänkin ilmestyy sinne vaikka alunperin ei olisikaan ollut mitään kiinnostusta kys. asiasta. Meillä on vähän eri "erikoistumisala", joten sen takia oon ollut yllättynyt kun hän on mielellään lähtenyt mukaan mun juttuihin kun oon pyytänyt tai hän on sivukorvalla kuullut mun niissä olevan.
Vaikea selittää, kun en yksityiskohtaisesti haluaisi kertoa työpaikasta enempää..
Pahinta mitä voit nyt tehdä on leikkiä vaikeasti saavutettavaa. Jos kerran molemmat olette sinkkuja ei teillä ole mitään menetettävää. Joten heittäytykää seikkailuun, oli sillä millainen loppu tahansa. Olet takuulla onnesi ansainnut.
Sinulla taitaa olla huono itsetunto tai pettymyksiä rakkaudessa. Mutta jos niitä murehdit, et tule onnea koskaan saavuttamaan.
Miehellä saattaa olla sama tilanne, joten ei uskalla tehdä suoraa aloitetta, vaikka vihjeitä kiinnostuksest antaakin.
Ole siis sinä se rohkea! Ja tulethan sitten tänne kertomaan kuinka kävi ;)
Mulla on takana pettymyksiä ja myös huono itsetuntokin kummittelee. Mutta en halua leikkiä vaikeasti saavutettavaa, en todellakaan. En vain tiedä, miten mun pitäis käyttäytyä, etten toisaalta vaikuttais kauhealta syöjättäreltä mutten myöskään jääkimpaleelta.
Mitä sellaista mä voisin tehdä, että mies ois tasan varma mun kiinnostuksesta ja uskaltais tehdä aloitteen johonkin suuntaan? Vaikka voihan se olla että mies tietää mun tunteet, mutta ei halua tehdä asialle mitään :( (joo, taas mennään, argh)
pelejä vaan näyttää tunteensa suoraan miehelle, niin miehen kiinnostus lopahtaa. Mies haluaa saalistaa kai... Näytin palavan rakkauteni miehelle ja mies pelästyi. Samoin kerran sanoin suoraan miehelle että ole ihastunut ja siihen loppui kiinnostus. Kun taas olen ollut viileä miehet kiinnostuu. Eli anna miehen tehdä aloite.
Oletteko nähneet muualla kuin töissä ohimennen? Onko mies vapaa?