Mitä voimakkaampi tunne, sitä suurempi rakkaus? Vrt. Matti ja Mervi. Onko näin?
Eli sellaiset tasaisen rauhaisat rakkausliitot eivät ole sitä oikeaa rakkautta, joka pyörittää maailmaa, vaan ne tulta ja tappuraa, vuoristorataa ja suuria tunteita täynnä olevat liitot? Onko näin? Elänkö valeliitossa, kun meillä on niin tasaista, ollaan tyytyväisiä, mutta suurta pakahduttavaa tunnetta ei enää 15 vuoden jälkeen ole? Enkö rakasta enää vai valitsinko alunpitäenkin väärin, kun se raivoisa rakkaus on jäänyt kokematta? Enkä nyt tarkoita mitään väkivaltaa.
Kommentit (6)
joka päättyi erinäisistä syistä eroon aikanaan.
Nykyisen aviomieheni kanssa rakkaus alkoi suurena roihuna, menimme naimisiinkin parin kuukauden päästä. Edelleen vuosien jälkeen rakkaus on suurta sykettä, joskin toki tasaantunut arjen myötä.
Nautin tästä suuresta tunteesta enemmän, mutta siitä en osaa sanoa kumpi on sitä oikeaa rakkautta... uskon, että molemmat
ei kyllä kannata ottaa vertailukohdaksi jos rakkaudesta puhutaan. Alkoholilla oli niin iso osuus heidän suhteessaan, että vaikea on ulkopuolisen mennä sanomaan mikä on kännispäissä riehumista, mikä intohimoa.
Jos saa rakastaa ja tuntee itsensä rakastetuksi niin kaikki on hyvin, näin ajattelen. Joillakin rakkaus ilmenee melskeenä, toisilla rauhallisempana menona. :)
rakkauden määrään, vaan niihin ihmisiin ja heidän persoonaansa. jotkut ihmiset reagoivat voimakkaammin hyvään ja pahaan, ei se sitä rakkautta muuta sen aidommaksi, ihmiset vain toimivat eri tavoin.
En myöskään osaa pitää mitenkään parempana ja aidompana ihmistä, joka riemastuu valtavasti positiivisista jutuista ja suuttuu palavasti negatiivisista, siis sellaista latinotemperamenttia. Persoona takana voi olla mukava tai rasittava, tunneilmaisu vaan siinä päällä on perussuomalaista näkyvämpi ja kiihkeämpi.