Lue keskustelun säännöt.
Kuinka huono ihminen / äiti olen?
26.12.2010 |
Olen eronnut miehestäni ja minulla on parivuotias poika. Ero on ollut rankka, vaikka olin itse jättävä osapuoli. Mies jäi kiinni muistan naisista ja tämä on syönyt minua henkisesti hermoromahduksen partaalle.
Tunnistan itsessäni masennuksen oireet. Tuntuu että en tällä hetkellä pysty antamaan lapselleni mitä hän tarvitsee, esimerkiksi ulkoile tarpeeksi. Liian helposti piirretyt menee päälle ja istun koneella aivot narikassa.
Haluaisin nyt lähteä viikoksi ulkomaille, ja jättää lapsen hoitoon isovanhemmille. Uskon että se voisi piristää oloani ja saisin muuta ajateltavaa. Olen 25 vuotias ja tuntuu että elämäni on ihan ohitse, nuori yh-sinkkuäiti. Vientiä riittäisi, mutta en halua uutta suhdetta heti, tai lapseni elämään ketään miehiä.
Ajattelen silti, että olen huono äiti ja hyvin itsekäs tällä hetkellä.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se pahenee? -ap
mutta ethän sinä siitä välitä, ethän? Anna mennä vaan, kunnon alamäkeen.
en usko että olen masentunut, vaan tunnistan piirteitä itsessäni. eikö eroissa ole luonnollista olla surkeana? vai käyttääkö kaikki eronneet mielialalääkkeitä?
-ap
Jos on vähän allapäin ymmärrettävistä syistä, etelänmatka voisi olla ihan hyvä lääke. Mutta ei se elämää sinänsä miksikään muuta, eli jos ap tekee vielä tavallaan surutyötä eronsa takia, ei ne tunteet loman takia ohi mene. Pitää vaan oppia suhtautumaan ja muistaa että lapsi on syytön tilanteeseen. Lapseen kannattaa panostaa vaikkei oikein jaksaisikaan, kaiken saa myöhemmin moninkertaisena takaisin, niin hyvän kuin pahankin!
en usko että olen masentunut, vaan tunnistan piirteitä itsessäni. eikö eroissa ole luonnollista olla surkeana? vai käyttääkö kaikki eronneet mielialalääkkeitä? -ap
Aika outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sä mikään huono äiti ole!
väsynyt vain.ei tuo matka ois kun hetken apu. pysyvämpi ratkasu ois parempi,eli saisit apua muuten arkeen,siivooja esmes.
Mikä teitä vaivaa?
Matka saattaisi piristää ihmeesti, lähde vaan, et ole huono äiti. Lapsella on varmaan kivaa isovanhemmillaan ja saa pirteämmän äidin takaisin. Kyllä se masennusvaihe on ihan normaalia eron jälkeen, ei se mitään lääkitystä välttämättä tarvitse jos ei jää päälle.
t. toinen äskettäin eronnut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä teitä vaivaa? Matka saattaisi piristää ihmeesti, lähde vaan, et ole huono äiti. Lapsella on varmaan kivaa isovanhemmillaan ja saa pirteämmän äidin takaisin. Kyllä se masennusvaihe on ihan normaalia eron jälkeen, ei se mitään lääkitystä välttämättä tarvitse jos ei jää päälle. t. toinen äskettäin eronnut
Kiitos!
Ehkä sitten alan varailemaan matkaa, vietän viikon nuoruutta ja palaan arkeen :)
-ap
Muista että valoa on tunnelin päässä!
Lähde matkalle, järkkäile kotia.
Nauti siitä että pääsit pettäjäsiasta eroon.
Älä vaadi itseltäsi liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en usko että olen masentunut, vaan tunnistan piirteitä itsessäni. eikö eroissa ole luonnollista olla surkeana? vai käyttääkö kaikki eronneet mielialalääkkeitä? -ap
Aika outoa.
Ei mitenkään outoa!
Kiitos!
Ehkä sitten alan varailemaan matkaa, vietän viikon nuoruutta ja palaan arkeen :)
-ap
Eihän matkailu tilannetta kotona miksikään muuta, mutta lomalla saa heittää huolet nurkkaan, kun ei niille voi kaukaa mitään tehdä! On se ainakin virkistävää, niin sitten jaksat taas paremmin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama fiilis täällä... en ole eronut, mutta en vaan jaksa!
Ei se kännireissu etelään ole mikään ratkaisu mihinkään. Hae mieluummiin apua arkeesi, että saat sen lapsen kanssa sujumaan ja arkielämääsi hyviä juttuja jotka piristävät.
ja tosiaan unohtaisin hetkeksi myös miehenmetsästyksen.
Entäpä jos lähtisit lapsen kanssa lomalle, jossa liikutte, ulkoilette, nukutte tarpeeksi ja syötte terveellisesti monta päivää peräkkäin. Ei tv:tä, ei tietokonepelejä, ei elokuvia. Reippailuloma, jossa pidetään harmitonta hauskaa ja leikitään.
Saisit kerättyä voimiasi, suhde lapseen paranisi ja pääsisit hyvässä kunnossa joulun jälkeiseen arkeen kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on kyllä osa niin ikävää porukkaa, että ihmetellä täytyy, mikä ikävien asioiden sanomisen takana on.
Olen itsekin eronnut, miehen aloitteesta pahana järkytyksenä. Tänä vuonna olenkin matkustellut enemmän kuin viimeisenä 10 vuonna yhteensä! Ja ai että olen nauttinut!
Olen löytänyt jotain tärkeää itsestäni, jotain hyvää joka auttaa eteenpäin. Ero luonnollisesti vie mielen alas. Itseäsi ja omaa hyvinvointiasi ajattelemalla parannat elämääsi. Hyvinvoivana voit tarjota lapsellesikin enemmän aikaa ja yhdessäoloa. Yksi viikko ei lapsen maailmaa kaada, sen sijaan hän saa arvokasta aikaa isovanhempiensa kanssa.
Nyt reissua varaamaan, hop hop! :)
kun et jaksa lapsesi kanssa touhuta kunnollista elämää, mutta ei se taida olla pysyvää, joten älä murehdi.
Tilaa se loma, rentoudu ja koeta sen jälkeen tehdä paljon työtä, että pääset surustasi eteenpäin ja olisit parempi äiti myös lapsellesi.
tuota, että olet huono äiti jne. ei matka välttämättä paranna oloasi.
Ehkä olisi joku muu keino, ja sitten, kun pystyt ilman huonoa omaatuntoa jättämään lapsen, kannattaa lähteä matkalle.
ei ole ratkaisu tilanteeseesi, sieltä palataan myös arkeen. Ajatteletko miten lapseesi vaikuttaa, jos vielä masentuneisuutesi päälle hylkäät hänet vielä. Ehkä olisi hyvä etsiä keinoa miten löydät arjestasi iloa tai suunnitella matlkaa yhdessä lapsesi kanssa.
Älä vaivaa päätäsi tuommoisilla perseilyviesteillä mitä tänne on tullut hyvästä äitiydestä. Ei hyvä äitiys tarkoita sitä että elää vain ja ainoastaan lapselleen, vaan pitää elää myös itselleen ja kuunnella omia tarpeitaan. Vain siten jaksaa lapsen kanssa. Vai miksi lentokoneessa hätätilanteessa puettaisiin happinaamari itselle, ja sitten vasta lapselle?
Anna mennä vaan ja muista elää. Lapsi kyllä kulkee mukana ja sopeutuu muutoksiin. Kyllä sinä voit tapailla uusia miehiä, eikä niitä tarvitse lapselle esitellä. Voit rauhassa käydä ulkona, matkustella, opiskella, tehdä kaikkea mitä muutkin vaikka sinulla on lapsi.
Ne on niitä katkeria kotimuijia jotka istuu neljän seinän sisällä kakaroita hyysäämässä, jotka yrittää sua syyllistää. Ovat vain kateellisia. lapsi on toki prioriteetti mutta ei poissulje kaikkea muuta elämästä. Ota rennosti nyt äläkä tee itsellesi masennusta :)
yrittänyt syyllistää, vaan puhuin vain omasta kokemuksestani:)
Jokainen kuitenkin ne omat ratkaisunsa tekee.
mutta jos haluat niin itsellesi väittää, niin mene ihmeessä. Masennus tosin vain pahenee, mutta ei kai sillä mitään väliä ole?