Olen ryhtynyt piristämään äitejä ja lapsia ulkona liikkuessani

Luulin kaikkien tekevän...

joille ei saa puhua tytöostä ja pojista, vain lapsista ja palohenkilöistä!

Minäkin pyrin heti tarjoamaan apuani busseissa ja kauppojen ovilla vaunukansalle. Ihan kokemuksesta tiedän, miten veemäistä on seisoa siellä bussin ovilla kaksostenrattaiden kanssa eikä kukaan tee elettäkään auttaakseen. Monesti olen joutunut apua pyytämään itse tai odottamaan, että kuski tulee apuun, kun kukaan muu ei persettään nosta penkistä.

Käytöksesi parantaa maailmaa, sillä on oikeasti suuri merkitys. Olisipa kaltaisiasi ihmisiä enemmän :)



t. eräs nuori äiti

Minäkin pyrin heti tarjoamaan apuani busseissa ja kauppojen ovilla vaunukansalle. Ihan kokemuksesta tiedän, miten veemäistä on seisoa siellä bussin ovilla kaksostenrattaiden kanssa eikä kukaan tee elettäkään auttaakseen. Monesti olen joutunut apua pyytämään itse tai odottamaan, että kuski tulee apuun, kun kukaan muu ei persettään nosta penkistä.

Ystävä hyvä, ei se ole kenekään velvollisuus auttaa, siis et voi olettaa niin. Kuskin luultavasti pistää auttaa, mutta muiden ei. Että koitappa pärjätä sillä tavalla ettet oleta muiden heti hyökkäävän avuksesi.

Kun keskittyy positiivisiin asioihin ja antaa positiivisuuden "kiertää", saa itsekin hyvän olon palkaksi.

enkä rajoita tätä vain pieniin lapsiin äiteineen vaan kaikkiin lähimmäisiini. Toimii ja palkaksi saa hyvän mielen itselleenkin. Ulkomaalaiset mulle sanovat aina, että olen hyvin epätyypillinen suomalainen.

Kurkkailen vaunuihin ja kehaisen että onpa ihana vauva, juttelen bussissa pari sanaa minulle hymyilevälle lapselle, saatan sanoa, että oletpas kiva poika tai tyttö, autan äitejä junien rappusissa, availen ovia jne. On niin hyvä mieli, kun saa palkinnoksi hymyn takaisin. Uusia tuttaviakin on tullut. Ja äideillä naama loistaa kuin naantalin aurinko, kun nuppusilleen sanoo jotain mukavaa. Mulla on omiakin lapsia, mutta mun mielestä lapset ylipäätään on vaan niin söpöjä, että mielellään huomioin vieraatkin tenavat.

En pidä sitä että vaunuihin kurkitaan tai lapsiani jututetaan.

joka ei myöskään tervehdi kaupan kassaa tai moikkaa naapuria? Mikä siitä parin sanan vaihtamisesta tekee niin vastenmielistä? Entä opetatko lapsesi olemaan vastaamatta, jos aikuinen kysyy jotain?



Ihan uteliaisuuttani kysyn, en ilkeilläkseni. Pakko tosin myöntää, että minusta lapset, jotka eivät saa sanaa suustaan, kun heiltä kysyy jotain, antavat itsestään huonosti kasvatetun, moukkamaisen ja tyhmän kuvan.

Toivottavasti törmätään, piristystä aina välillä kaipaakin ;)

Tartuin ehkä epäoleelliseen tässä viestissä, mutta meidän tyttö on vain ujo, siksi se ei vastaa vieraille. Se ei vaan uskalla.

joka ei myöskään tervehdi kaupan kassaa tai moikkaa naapuria? Mikä siitä parin sanan vaihtamisesta tekee niin vastenmielistä? Entä opetatko lapsesi olemaan vastaamatta, jos aikuinen kysyy jotain? Ihan uteliaisuuttani kysyn, en ilkeilläkseni. Pakko tosin myöntää, että minusta lapset, jotka eivät saa sanaa suustaan, kun heiltä kysyy jotain, antavat itsestään huonosti kasvatetun, moukkamaisen ja tyhmän kuvan.

joka ei myöskään tervehdi kaupan kassaa tai moikkaa naapuria? Mikä siitä parin sanan vaihtamisesta tekee niin vastenmielistä? Entä opetatko lapsesi olemaan vastaamatta, jos aikuinen kysyy jotain? Ihan uteliaisuuttani kysyn, en ilkeilläkseni. Pakko tosin myöntää, että minusta lapset, jotka eivät saa sanaa suustaan, kun heiltä kysyy jotain, antavat itsestään huonosti kasvatetun, moukkamaisen ja tyhmän kuvan.

Tervehdi naapureitani, kuten muitakin tuttuja. Juttelen kaupankassalla. Olen asiakaspalvelija. Lapseni saavat ja osavat vastata jos heitä tervehditään tai kysytään jotain. En vain pidä täysin tuntemattomien lähestymisistä lapsiani kohtaan.

Ja mikä parasta, tuosta toiminnasta saa itselleen hyvän mielen.



Usein täälläkin valitetaan, kun jotain ihmistä pitää auttaa ja mikä velvollisuus heillä on tehdä toisen elämä helpommaksi. Ei tajuta, että sillä lopulta eniten piristää itseään! Itse siitä saa paljon ja samalla tekee maailmasta ihan pikkaisen paremman paikan elää.

"Pakko tosin myöntää, että minusta lapset, jotka eivät saa sanaa suustaan, kun heiltä kysyy jotain, antavat itsestään huonosti kasvatetun, moukkamaisen ja tyhmän kuvan"



Tiedäthän, että lapsi voi olla todella ujo ja vierastaa todella paljon vieraita ihmisiä. Se ei tee lapsesta uonosti kasvatettua, moukkmaista tai tyhmää. Tuo kommenttisi tekee sinusta kaikkea tuota.

pääkaupunkiseudun lähijunissa aina pyytämään apua.



Olenkin tehnyt niin, että jos olen vieressä ja näen äidin/isän siirtävän rattaita/vaunuja oven eteen, kysyn jo valmiiksi, että haluatko apua.



Pääkaupunkiseudun busseissa ei apuja tarvita, kun ne on ns. matalalattiabusseja.



Kenenkään vaunuihin en kurki, etten herättäisi nukkuvaa lasta.

jos näyttää siltä että äiti on helposti lähestyttävä. Asun alueella, johon muuttaa paljon nuoria, joilla ei ole paikkakunnalla sukua eikä aina "lapsellisia" kavereitakaan. Mä tiedän että voi tuntua vähän yksinäiseltä, kun arjessa ei ole miehen lisäksi oikein ketään jakamassa iloa lapsesta ja ihastelemassa häntä. Silloin vieraankin ihmisen ystävällinen kommentti voi tuntua todella hyvältä. Mä itse muistan varsin tarkkaa jokaisen ystävällisen kommentin joita sain kun esikoinen oli aivan vauva ja mä hoidin häntä pääosin yksin. Vaikka tiesin tasan tarkkaan, että jokaisella lapsella on ihanat, siniset silmät ja maailman suloisimmat pienet nyrkit, niin silti tuntui hyvältä että joku muu huomasi juuri minun lapseni ihmeellisyyden.

Eilen kaupan kassan päässä istu kärryissä kärtyinen lapsi. No aloin hymyillä sille ja sanoin että hei. Ompa sulla hienot kengät! Vau!

Ja tän lapsen isä mulkas mua tosi pahasti ja meni heti vähän jälkijunassa komentelevaan sävyyn hyssytteleen sitä lasta että hys oo nyt hiljaa.

Tää muksu oli jotain ehkä reilu 1v. Ja oli ihan hiljaa jo siinä vaiheessa ja hymyili mulle.

Kaikki ei vain ymmärrä, mutta eiköhän ap jatketa hymyilyä ja mukavia tekoja! Ehkä kaikki joskus tajuaa että voi sitä auttaa toista, ihan vierasta ihan pienillä teoillakin. Ja parantaa toisten päivää.

Meitä on vain tosi harvassa! Monikaan ei uskalla mennä puhuun vieraalle lapselle just ku on lapsia kielletty juttelemasta oudoille. Toisaalta hyvä mutta ehkä tää maailma ois parempi jos kaikki uskaltas olla kilttejä toisilleen eikä vain yrmynä käveltäs ohi ja hihiteltäs ku joku raahaa 5 kassia ja itellä on vain se purkkapussi kädessä. Ihan hyvin vois vähän autella kassien kantamisessa toisia. Ainakin pienemmissä kaupoissa.



Ois muuten kiva pikku työ-idea kaupoille! Kassien kantajat! Joillakin on tosi monta kassia kannettavana autoille asti, ja ois ihana jos joku avustas niiden kanssa. Ainakin näin joulun alla uskosin kauppiaiden saavan siitä kiitosta!

kuulostat ihanalta ihmiseltä!

"Pakko tosin myöntää, että minusta lapset, jotka eivät saa sanaa suustaan, kun heiltä kysyy jotain, antavat itsestään huonosti kasvatetun, moukkamaisen ja tyhmän kuvan"

Tiedäthän, että lapsi voi olla todella ujo ja vierastaa todella paljon vieraita ihmisiä. Se ei tee lapsesta uonosti kasvatettua, moukkmaista tai tyhmää. Tuo kommenttisi tekee sinusta kaikkea tuota.

oli muuten hyvin sanottu

jotenkin tulee sellainen olo, että ihminen mielistelee.On todella epäluotettava se mulla tulisi mieleen, ihmisen täytyy olla luonteeltaan sellainen auttavainen, ei vain tehdä niin kun se siltä tuntuu. Sori vaan.

no huutohan siitä tulee ja äitille ja iskälle kaikkea muuta kuin hyvä mieli.