9-v. kyselee uskonasioista, mutta minulla ei ole vastauksia. Mitä teen? :(

että koulussa ne asiat uskonnontunnilla selviävät ja kyselköön opelta.

ja sitten ostat jonkun kirjan, joka käsittelee näitä asioita. Onko lapsi tyttö vai poika? Jos tyttö ja lukee paljon, niin SOfian maailma olisi hyvä kirja. Jollei lue paljon tai on poika, niin muistaakseni kuudennen luokan ussankirjassa on maailmanuskontoja ja jossain ihan perus lasten tietosanakirjassa ois sit evuluutio selitettynä.

sanot että et itse usko/tiedä mutta jotkut uskovat ja eri asioihin.



Maailman synnystä voi lukea netistä sekä tieteellisiä artikkeleita että raamatun tulkintaa. Raamatun todenperäisyydestäkin lienee erilaisia artikkeleita. Esitä asioita eri näkökulmista, jolloin et ainakaan ohjaa mihinkään suuntaan.

että olet itsekin miettinyt asiaa, mutta et ole osannut päättää mikä on totta. Voit myös sanoa rehellisesti että et ole niin paljon uskontoon perehtynyt, että osaisit vastata. Ja että maailmassa on paljon ihmisiä, joista osa uskoo samaan asiaan ja osa johonkin muuhun. Osa uskoo Raamattuun ja jotkut taas ei. On myös ihmisiä jotka yhtäaikaa uskovat kahteen tai useampaankin asiaan.



Joidenkin mielestä Raamattu on totuus, toisten mielestä se on vain yksi vanha kirja. Joidenkin mielestä se on totuus, mutta sitä pitää osata tulkita. Joidenkin mielestä se on ristiriidassa luonnontieteiden kanssa, mutta on myös ihmisiä jotka eivät näe siinä mitään ristiriitaa.



Ei tämä minusta ole sellainen asia johon voi napakasti heittää jonkun tyhjentävän vastauksen. Vaan kyllä se vaatii pidempää keskustelua.



Yksi hyvä "heitto" on kysyä lapselta, mitä hän itse on ajatellut, ja kannustaa jatkamaan ajatusta osallistumalla itsekin pohdintaan (joskin hellävaraisesti).

hän on elämän perimmäisten kysymysten äärellä! Kerro että ihmiset ovat tuhansia vuosia pohtineet samoja asioita, eikä kenelläkään vielä ole varmaa vastausta. Voit kertoa, että usein käy niin, että ihminen välillä miettii näitä monimutkaisia kysymyksiä, välillä taas uppoutuu muihin asioihin niin hyvin ettei muista pohdiskella maailman syntyä tai elämän tarkoitusta. Ja sanoa, että äidille on tainnut käydä näin, koska täytyy pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa ;)...

Pahinta mitä voit tehdä on väittää lapselle jotain sellaista, mitä et usko itsekään. Sano rohkeasti ettet tiedä, sen lapsi uskoo ja ymmärtää ja kaiken lisäksi se on totta!



Sitäpaitsi raamatusta ei kannata välttämättä kysellä edes opettajalta, joka ei välttämättä ole opiskellut teologiaa lainkaan. Ala-asteen uskonnonkirjatkin ovat laadultaan aika monet kovin huonoja. Jos raamattu lasta oikeasti kiinnostaa, niin kunnollisia vastauksia saa parhaiten papeilta.



Raamattua ei nimittäin todellakaan lueta kirjaimellisesti, eikä sen uskota olevan sanasta sanaan faktaa kuin hyvin pienissä fundamentalistipiireissä. Luterilaisen kirkon raamatuntulkinta on ihan muuta - se on hyvin järkeenkäypää ja loogista, mutta valitettavasti hyvin harva on tästä asiasta perillä. Raamattu kertoo Jumalasta, mutta sen ovat kirjoittaneet ihmiset omassa aika- ja kulttuurikehyksessään käsin. Raamatussa esiintyvät asiat ja asenteet esim. maailman synnystä, historiasta, biologiasta, maantieteestä, lääketieteestä jne. eivät ole faktaa, vaan ne ovat kirjoittajiensa käsityksiä ja kertovat ajasta ja kulttuurista, jossa nämä kirjoittajat elivät. Samasta syystä raamatun eri kohdat ovat hyvin paljon ristiriidassa toistensa kanssa. Ns. kirjaimellisesta raamatuntulkinnasta on pakko luopua viimeistään siinä vaiheessa kun uskoo maapallon olevan pallo eikä pannukakku. Raamattua ei pidä siis missään tapauksessa pitää ja opettaa minään sanasta sanaan faktatietona, vaan opuksena, jossa ihmiset kertovat uskostaan Jumalaan (jonka olemassaoloa kukaan ei pysty todistamaan suuntaan tai toiseen).

ei vanhemmatkaan ihan kaikkea tiedä. voit kertoa mitä itse ajattelet asiasta, ja myös sanoa että eri ihmiset ajattelevat eri tavoin. voit kertoa miten oman uskontonne mukaan asia on (jos teillä sellainen on). mutta niin suuret asiat ovat nimensä mukaan uskon asioita, ja eri ihmiset uskovat eri asioihin. voit myös kysyä, mitä lapsesi itse ajattelee asiasta, ja voitte sitä kautta keskustella aiheesta. tärkeintä on mielestäni että asiasta saa ja voi puhua jos se lastasi askarruttaa, ei se että kaikkeen olisi valmiita vastauksia.