Lue keskustelun säännöt.
Huoh,haaveilen exästä ja hän minusta vaikka tilanne on mahdoton
26.12.2010 |
Erosimme vakavista syistä, parisuhde(henkisen ja alkavan fyysisen)väkivallan vuoksi. Lähinnä humalassa haukkumista,uhkailua ja agressiivista käytöstä. Selvin päin mies oli se ketä rakastin. Asumme nyt 200km päässä toisistamme ja en saa häntä mielestäni. Kuvittelin eläväni hänen kanssaan elämäni, mutta toisin kävi, minusta riippumattomista syistä. Mies ei suostunut hoitoon, oli lähdettävä. Olemme tavanneet eron jälkeen lapsen hakureissuilla muutaman kerran ja nyt viime kerralla hän tuli katsomaan uuden kotimme. Suutelimme kiihkeästi ja vuodatin kyyneleitä. nyt sydän on taas pirstaleina ja tuntuu että olen antanut tunteilleni vallan, sivuuttanut kaikki ne vakavta seikat joiden vuoksi erosimme. Ajattelen usein katkerana/vihaisena miksei mies mennyt hoitoon, olisimme yhdessä jos olisi mennyt. Oli vaikea lähteä ihmisen luonta jota rakasti, pakon edessä. Jos mies nyt ilmoittaisi lähtevänsä hoitoon, ottaisin hänet takaisin, mutta ei hän mene. Olemme nupria 25v vasta ja mies ehkä juuri ikänsä vuoksi ei ole kypsä tajuamaan asioita..samanlaista humala käytöstä on miehen suvussa muillakin miehillä.
Kommentit (8)
nytkin kannattaa painottaa syitä, miksi se on ex...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollaan jo 40+, joten ei se mistään kypsyydestä ole kiinni varmaankaan. Myös miehen suku täynnä alkkiksia.
En parane koskaan tästä suhteesta, tiedän sen, kun erostakin on jo vuosia aikaa. Olen vaan masentunut ja odotan jotakin ihmettä tapahtuvaksi, mitä ei koskaan tapahdu.
Meillä suhde loppui väkivaltaan, mies ei myöskään suostunut hoitoon, koska hänessä ei omasta mielestään ole mitään vikaa. Hän ei suostu myöntämään sitä, että on väkivaltainen humalassa, sairaanloisen mustasukkainen.
Väkivaltapoliknikka olisi mielestäni hyvä hoitovaihtoehto, mutta kun ei herraa kiinnosta myöntää asioita, niin minkäs teet?
jossa käsitellään miehen asioita varmaan ihan lapsuudesta, sekä opetellaan uusia toimintamalleja..Otin yhteystiedot ja kaikki ylös, ei olisi kuin miehen tarvinnut soittaa ja ilmestyä paikalle. Minunkaan mieheni ei tajua tai halua tajuta ongelmien vakavuutta. Kaikki alkoi pinistä nimittelyistä ja uhkaavasta käytöksestä,mustasukkaisuudesta jonka seurauksena sai päähänsä minun tehneeni ties mitä. Homma jatkui haukkumisen,ivaamisen,kiusaamisen(mitä ikinä voi toiselle henkisesti tehdäkkään)muodossa yhtä voimistuen ja pahentuen. Ensin se oli sillontällöin,sitten kuukausittain,lopulta viikottain. Aina humalassa, ilman syytä lopulta. seurustelun alussa olin kovasti provosoimassa ja puolustamassa itseäni,useasti haukuin takaisin ja löin,mies löi aina takasin. MUTTA itse lopetin se koska tajusin sen olleen väärin,kasvoin perheen perustamisen myötä. Eikä m inulla ole mitään sellaista ongelmaa sen käytöksen kanssa,perheessäni ei ole ikinä ollut väkivaltaa lapsuudessani. Mutta mies jatkoi. Annoin AINA anteeksi, kunnes eräs ilta juttuun liittyi lapsiakin ja käytös oli entistä uhkaavampaa fyysisyydeltään. oli jo pientä käsiksi käymistä ja lyömisellä uhkaamista. Oli pakko tehdä päätös.nyt tai ei koskaan. Sydän jäi kuitenkin. Mies oli ihana selvinpäin. Toki joskus selvinpäinkin oli riitaa ja pientä haukkumista..liekkö sitten tapan yleistyä ja jatkua selvinpäinkin ajanmyötä tuo käytös?
olet pahimmasta ukosta päässyt eroon hyvän sään aikana, joten ole tyytyväinen, onnellinen, lapsillasi on hyvä kasvaa ilman väkivaltaa ja muita oheispeikkoja.
Säälittävää kyllä on, että olet tunteidesi viemänä nyt... Koeta tsempata jatkossakin.
Käytkö muuten itse missään puhumassa tai muuten apuja saamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi kyllä niin sanoa, ja antaa ymmärtää, tahtoo kyllä naisen, josta saa taas maton, ja toivoo sinällään, että sinä siihen taas lankeat. Mutta siihen kelpaa kuka tahansa munasarjallinen.
tilanteessani? Miten voin unohtaa rakkauteni (kaikesta huolimatta) miestä kohtan? Ap
jos ei siihen suostu, ei ole vakavissaan suhteesi.