Apua kiukutteluun?

Meillä asuu aivan valtavan kiukkuinen pieni pikkumyy, joka kiukkuaa tosi pienistä asioista ja joskus ilman näkyvää syytäkin. On meidän ainut lapsi, joten kokemusta ei aikaisemmista ole.

Lapsi on nyt 1-vuotias ja hänelle on kehittynyt todella vahva oma tahto. Jos häntä kieltää esim. roskiksen tutkimisesta tai kenkien syömisestä, niin hän suuttuu valtavasti ja kiljuu hysteerisesti selkä kaarella. En oikein tiedä miten tällaiseen kiukutteluun pitäisi suhtautua, pitäisikö lapsi ottaa syliin vai antaa kiukutella kunnes itse rauhoittuu? Yleensä aina otan syliin ja koitan saada huomion muualle, mutta mikä olisi kasvatuksellisesti paras tapa?

Lapsi myös välillä kiukuttelee ilman mitään näkyvää syytä. Saattaa nauraa ja hetkessä suu vääntyykin alaspäin ja parahtaa itkuun. Mikähän hänellä on? Kulmahampaat tulossa? Onko yleistä 1-vuotiaalle, että itku ja nauru vaihtelee yhdessä hetkessä?