Lue keskustelun säännöt.
"Odotahan kun saat omia lapsia", tuumi aina äitini.
05.04.2014 |
Ja odotin ja odotin ja sitten, huolimatta äitini yhden kerran tuumauksesta huolimatta (toivon ettet ikinä saa lapsia), sain lapsia. Ja mitä sitten, ei ollut tunne sama kuin omalla äidillä. Ei omat lapset aina ärsytä, niitä on kiva halailla, eivät ole jaloissa, ei tarvitse remmillä tai nyrkillä kouluttaa, niin kuin minulle on tehty. Aina sain syytöksiä, kun olin kauhea lapsi, vielä kauheampi murkkuikäinen ja kauheuden verukkeella minua äiti koulutti, milloin lyömällä, tönimällä, tukistamalla, vitsalla. Ja uskokaa pois, että melkoisen monta virhettä tein enkä sitten millään oppinut mitään, ainakaan äitini mielestä.
Ja nyt kuulee, eritoten perheen ulkopuolisten kommentteja, kuinka minä olen hylännyt äitini. Kohtelen kylmästi. Ja äitini mielestä menneet tulee unohtaa ja minun pitäisi kasvaa aikuiseksi.
No kasvanut olenkin ja ihan hyväksi aikuiseksi ja hyväksi vanhemmaksi, kokemuksistani huolimatta. Enkä taatusti toista äitini virheitä, vaikka vanhempana virheitä teenkin. En tee väkivaltaa lapsilleni. Ja en muuten unohda enkä anna anteeksi..
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan lapset ajateltiin "pieniksi aikuisiksi". Ei ollut kyse lapsista, vaan "pienistä aikuisista". Heitä vaan piti opettaa "isoiksi aikuisiksi".. Siksi joissakin oli niin luonnollista, että pienestä pitäen lapset tekivät töitä aikuisten kanssa.
Enivei, nyt kun tietoisuus on kasvanut siitä, että lapsilla on omat kehitysvaiheet eikä lapsia voi suoraan verrata aikuisiin, niin se on varmaan tuonut vähän sellaisen pehmeämmän lähestymistavan lapsenkasvatukseen.
Eikä nykyisin vyörytetä vanhempien kasvatusoppeja omiin lapsiin. Osataan kyseenalaista kasvatusmetodeja.
Minun äitini ei ole koskaan sanonut noin. Toisaalta, hän ryyppäsi odotusaikana niin, että minulle tuli synnynnäinen fyysinen vika, jonka seurauksena en voi saada lapsia.
Hyvä, ettet ole yhtä väkivaltainen kuin äitisi. Kysymys kuitenkin kuuluu, että tiedätkö, että millainen on äitisi lapsuus ollut? Voisiko olla mahdollista, että hän olisi jo vähentänyt sitä väkivaltaisuutta paljon verrattuna omaan lapsuuteensa? Ja äitisi vanhemmat olisivat vähentäneet väkivaltaisuutta omiin kokemuksiinsa lapsensa?