Ainoo hetki kun mua ei ahdista: olen kännissä
Tulin just kaverin häistä. Ihanaa, kun oli 10 tuntia kun mua ei vituttanut, surettanut tal pelottanut.
Kännissä on vaan niin ihanaa. En meinaa tuntea jalkojani. Ei vituta maailma, ei Putin, ei taloustilanne.
Ihana, salliva, ymmärtävä, pehmentävä humala. Itkettää, kun tietää että huomen aamulla tämä on ohi.
Kommentit (10)
HHAAHHAHA ITKE ITSESI UNEEN VITUN PAKOILEVA RUNKKARI. AI ETTÄ MUA NAURATTAA SUN KALTAISET SÄÄLITTÄVÄT KITISIÄT.
TUNGE SE KALJAPULLO PERSEESEEN JA NARU KAULAAN.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 23:46"]Sama. Tosin yritän vähentää, en tykkää krapulasta
[/quote]
Sepä se. Ilman krapulaa tää olisi koitunut jo kohtaloksi.
Ap
Päihderiippuvuus tulee juuri niille henkilöille, jotka "pakenevat" ahdistusta, ongelmia yms. päihtymykseen. Älä juo suruun vaan iloon.
Pienessä kännissä kaikki on vaan kivempaa!
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 23:55"]Päihderiippuvuus tulee juuri niille henkilöille, jotka "pakenevat" ahdistusta, ongelmia yms. päihtymykseen. Älä juo suruun vaan iloon.
[/quote]
Mutta miten tämä yhtälö toimii? Selvin päin kaikki on kamalaa. Kännissä siedettävää, jopa mukavaa. Näin ollen, kännääminen on perseestä?
Ap
Mulle ei tule edes varsinaista krapulaa. Rajoitan juomista lähinnä estääkseni lihomista ja säästääkseni rahaa. Ja etten tuntisi itseäni alkoholistiksi. Ollakseni "hyvä äiti".
T. Toinen (kalsari)känneistä nauttiva
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 23:58"]Mutta miten tämä yhtälö toimii? Selvin päin kaikki on kamalaa. Kännissä siedettävää, jopa mukavaa. Näin ollen, kännääminen on perseestä?
Ap
[/quote]Ei, vaan että kännääminen on perseestä sellaisille henkilöille, jotka juovat unohtaakseen murheensa. Nämä henkilöt jäävät selvästi (pun intended) useammin riippuvaisiksi ko. päihteestä kuin he, jotka juovat "iloa boostatakseen". Jopa heroiinia voi tutkitusti käyttää iloon, muttei todellakaan suruun. Jos selvin päin kaikki on kamalaa, tulee nuo kamaluuden aiheuttavat asiat käsitellä ja muuttaa, ei paeta ongelmia päihtymykseen.
Jos sinä tunnet yleistä maailmantuskaa, elämäsi on todella hyvässä jamassa.
Lopetin jokailtaisen itsenipalkitsemisen siiderillä ja herkuilla telkkua töllöttäen puolitoista vuotta sitten. Sitä oli jatkunut kymmenen vuotta. Sen jälkeen lähti kilot, mies ja talo. Nykyään juon alkoa tosi harvoin, telkkua katson tosi harvoin, koira, lapset ja liikunta pitää kiireisenä. Sekä uusi mies, joka haluaa viettää aikaa kanssani ja jolle olen muutakin kuin pillunkantoteline.
Sama. Tosin yritän vähentää, en tykkää krapulasta