Gallup! Erolapsia vai ei?

Vanhemmat yhdessä (yli 50v), olen ekassa ja ainoassa avioliitossa

Menin naimisiin ajatuksella, että kimpassa ollaan aina ja sen mukaan eletään. Miehen vanhemmat olleet aviossa n. 40v ja miehellä takana yksi ero (vaimo jätti).

En mä tunne paineita, kun ei meillä ole koskaan harkittu eroamista. Ollaan puhuttu miten onnekkaita me ollaan, että on toisemme. Mieheni on ihan tavallisen ärsyttävä ja ihana, ei mikään superunelmienunelmamies. Itsekin olen hyvin tavis.

itse olen 23v aviomieheni 27v. Yhdessä oltua monta vuotta. Omat vanhempani ovat eronneet, joten koen tiettyä "painetta" siitä, että haluan taata lapsilleni ehjän perheen. Onneksi mieheni on juuri minulle sopiva ja toivottavasti hän ajattelee samoin! Mieheni vanhemmat ovat edelleen kimpassa :)

Vanhemmat ovat eronneet kun olin kaksi vuotias, äitini ja isäpuoleni ovat olleet naimisissa yli 30 vuotta, ja varmasti tulevat olemaan lopun ikäänsä. Ei ole vaikuttanut mielestäni minuun, minä en mennyt naimisiin esikoiseni isän kanssa vaikka liki 10 vuotta oltiin yhdessä. Nykyisen aviomieheni kanssa olen ollut naimisissa 10 vuotta, emmekä varmaankaan eroa koskaan, vaikka parisuhde ei ole nyt pikkulapsiaikana parhaimmilllaan, olisi liian vaivalloista kummankin mielestä alkaa eroamaan ja etsimään uutta puolisoa.

Vanhempani eivät eronneet koskaan, vaikka tiedän että he jossain vaiheessa sitä harkitsivat ja puhuivat muille sukulaisillekin (ei meille lapsille, kuulin sen jälkikäteen). Nyt toinen on kuollut, mutta käsittääkseni olivat jo vuosia aiemmin päättäneet olla sittenkin yhdessä, eli kuolema ei vain nopeuttanut lopullista eroa vaan katkaisi suht toimivan liiton.

Kyllä siitä on tietty paine tullut omaan parisuhteeseen, joka ei ole mitenkään kovin hyvä. Haluaisin erota, mutta tuo esimerkki pelottaa. Mitä jos en kuitenkaan haluaisi kuolla yksin? Ja hävettäisikin epäonnistua asiassa jossa vanhempani lopulta sitten kuitenkin onnistuivat.

Vanhemmat ovat olleet naimisissa 45 vuotta. Vaikka heillä oli lapsuudessani kamalia riitoja, olisi heidän eronsa ollut minulle ihan maailmanloppu. Muistan kun lapsena ajattelin, että äidin ja isän yhdessäolo on minulle aivan pohja ja perusta, en varmaan näillä sanoilla, mutta se oli ajatus.

Mieheni kanssa olen ollut nyt yhdessä 25 vuotta, naimisissa muutaman vuoden. En tiedä mikä vaikutti myöhäiseen naimisiinmenoon, mutta ero ei ole koskaan käynyt mielessä. Rakkaus, pysyvyys ja turvallisuus on tärkeintä.